Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Yritykset Yrityksiä lähellä Kertomus onnellisesta miehestä ja perhokalastuksesta

Kertomus onnellisesta miehestä ja perhokalastuksesta

Sähköposti Tulosta

Haavitsemista

Millainen on onnellinen mies? Sellainen, joka herää joka aamu iloisena siitä, että edessä on uusi työpäivä. Sellainen, joka on vapaa tekemään itse työtänsä koskevat päätökset. Sellainen, joka on onnistunut rakentamaan intohimoisesta ja rakkaasta harrastuksesta itselleen toimeentulon. Ja sellainen, joka saa seistä virtaavassa vedessä ja katsella kalojen elämää kimaltavan vedenpinnan alla.

Ari Tonteri on onnellinen. Sen näkee jo hänen omistamansa Gillie -yrityksen nettisivuista: Sivuilla on paitsi tietoa Gillie -verkkokaupan tuotteista ja palveluista, myös ystävällinen lupaus auttaa, jos kaipaa neuvoja perhokalastukseen tai perhojen sidontaan liittyen. Sivuilta löytyy myös kiitollisten ja iloisten asiakkaiden lähettämiä kuvia kaloista, jotka ovat erehtyneet pitämään Tonterin myymiä tai tekemiä perhoja hyönteisinä – tai kalastajilta, jotka ovat valinneet joenmutkan ja perhot Tonterin ystävällisten neuvojen perusteella.

Kaupan päälle hyviä neuvoja

Gillie on englannin slangia ja tarkoittaa kalastusopasta tai kalastuksen opettajaa. Gillie -yritys on perhojen, vapojen ja perhonsidontatarvikkeiden verkkokauppa. Fyysisesti Gillie sijaitsee Veikkolassa Tonterien kotona.

Perhot ovat oivallinen myyntiartikkeli verkkokauppaan: kymmenetkään tuhannet tuotteet eivät vie tilaa yhtä hyllykköä enempää ja suurikin tilaus tulee perille kirjemaksulla. Toisaalta maailma on täynnä alan yrityksiä ja verkko-ostajalle on samantekevää, mistä päin maailmaa kirje lähtee. Verkkokaupan on kilpailtava laadulla ja palvelulla – ja siksi Gillie menestyy mainiosti.

Aikaisemmin Ari Tonteri vain harrasti perhoja ja perhokalastusta. Hän oli töissä ensin Upinniemessä ja sitten LM Ericssonilla, kunnes päätti, että toisinkin voi elää. Neljä vuotta sitten Tonteri päätti perustaa oman yrityksen, eikä ole katunut päivääkään. Hän todella ryhtyy töihin iloisena joka aamu.

Perhoharrastus sai alkunsa jo lapsena, jolloin Ari Tonterin isä puhui poikansa ystävänsä perhonsitojamestari Olli Piispan oppiin. Perhojen sitominen oli käsillä tekemisestä kiinnostuneelle pojalle kunniallinen harrastus: 80-luvulla pojat eivät vielä virkanneet pipoja. Piispa tutustutti nuoren oppilaansa myös perhokalastukseen. Täytyihän pojan tietää, mitä itse sidotuilla perhoilla voi tehdä.

Piispa oli oikeassa, sillä ilman kalastuskokemusta ei voi tietää, mitkä perhot toimivat eri joissa ja eri vuodenaikoina. Gillien onneksi Tonteri on ehtinyt kerryttää kalastuskokemuksiaan jo kolmekymmentä vuotta Suomessa ja muuallakin, ja niitä kokemuksia hän on valmis jakamaan asiakkaittensa kanssa. Ja kun asiakas saa neuvojen ja hyvien perhojen avulla kalaa, hän on tyytyväinen ja soittaa seuraavanakin keväänä Gillieen tilatakseen oikeanlaisia perhoja ja saadakseen hyviä vinkkejä.

Asiakkaat myös lähettävät Gillieen matkaraportteja ja kertovat, mikä perho toimi ja mikä ei. Asiakkaiden palaute on Tonterille äärettömän tärkeää, sillä osittain sen avulla hän pystyy pitämään tuotevalikoimassaan juuri ne perhot, joilla ihan oikeasti saa kalaa.

Perhoja, tarvikkeita ja bambuvapoja

Aluksi Gillie keskittyi hyvälaatuisten perhojen myymiseen. Ison osan perhoista Tonteri valmisti itse – noin tuhat perhoa vuodessa - ja loput hän tilasi parhailta mahdollisilta valmistajilta. Kokenut perhontekijä tilasi näyteperhoja kymmeniltä eri valmistajilta ympäri maailmaa ja valitsi niistä parhaat. Niinpä yhdenlaiset perhot saattavat tulla Sloveniasta ja toiset Sri Lankasta. Tonteri tietää, kuka toimittajista osaa valmistaa hyvin juuri tietynlaisia perhoja.

Pelkkien perhojen myyminen ei kuitenkaan riittänyt, sillä perhokalastuskulttuuriin kuuluu ylpeys itse valmistetuista perhoista. Lähes kaikki itseään kunnioittavat perhostelijat tekevät ainakin osan perhoista itse. Niinpä Tonteri laajensi tuotevalikoimaansa myös perhonsidontatarvikkeisiin ja muihin perhokalastuksessa tarvittaviin tuotteisiin: kultafasaanin höyheniä, Himalajan lampaan villaa, jäniksen karvaa...

Toki kokeneetkin perhokalastajat tarvitsevat välillä valmiita perhoja: aina ei varastossa ole valmiina juuri niitä perhoja, joita kalareissulla tarvitsisi. Nopeimmin ne saa verkkokaupasta – usein jo seuraavaksi aamuksi, jos tekee tilauksen ennen kuin posti menee kiinni.

Jos malttaa odottaa hieman kauemmin, voi Gilliestä tilata juuri perhoja mittatilaustyönä. Tonteri sitoo perhoja myös asiakkaiden reseptien tai valokuvien mukaan. Gilliessä on lisäksi asiakasrekisteri, johon Tonteri tallentaa asiakkaan suostumuksella tämän ostokset. Rekisteristä on helppo tarkistaa, mikä olikaan "se hyvä perho", jolla viime vuonna tuli kalaa niin paljon.

Verkkokaupan kannalta perhojen ja tarvikkeiden myynnin yhdistäminen on hyvä juttu: kun kalastuskausi on ohi, alkaa sitomiskausi. Ja kun koskikorento kuoriutuu, alkaa taas kalastus. Gillien tuotteilla on siis kysyntää ympäri vuoden.

Tonteri tekee itse myös bambuvapoja. Niiden hinta on korkea, mutta työmäärään nähden pieni: yhden bambuvavan valmistamiseen saattaa kulua kuusikin kymmentä tuntia. Tonterin näytille tuoma vapa on uskomaton esine: se on koko pituudeltaan, viimeistä parin millin paksuista kärkeään myöten valmistettu kuudesta pitkittäisestä, kolmionmuotoisesta bambunpalasta. En edes näe kuusikulmaista muotoa ilman suurennuslasia, ja silti bambusuikaleet on höylätty tarkasti, liimattu yhteen ja lakattu. Rakenne tekee vavasta kestävän. Vaikka kärki on ohuen ohut, yksikään Tonterin rakentamista vavoista ei ole katkennut, vaikka monikiloiset kalat ovat riuhtoneet niitä kaikin voimin.

Ystävällistä kalastamista

Perhojen reseptit ovat pysyneet melko muuttumattomina jo kauan. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Ari Tonteri on tyytyväinen siitä, että moni perhokalastaja on jo siirtynyt käyttämään väkäsettömiä koukkuja, jotka vahingoittavat kalaa vähemmän. Nykyisin on nimittäin enemmän sääntö kuin poikkeus, että suurin osa kaloista lasketaan takaisin veteen – elleivät sitten eväät ole päässeet loppumaan.

Jos kalat on tarkoitus vapauttaa takaisin luontoon, koukkujen väkäset repivät kalan leukaa aivan turhaan. Tonteri vakuuttaa, että kala pysyy koukussa ilmankin ja joissain tapauksissa jopa paremmin, sillä väkäsetön koukku ei suurenna kalan leuassa olevaa reikää kalan pyöriessä ympäri. Levittääkseen ystävällisemmän kalastuksen aatetta Tonteri laittaa tilauksiin usein ilmaisen väkäsettömän koukun mukaan, jotta kalastajat tutustuisivat niihin.

Ari Tonteri on kiertänyt Suomen kalastuspaikat melko tarkkaan vuosien myötä. Viime aikoina hän on tutustunut myös Slovenian kalavesiin, jotka ovat huomattavasti suomalaisia kirkkaampia. Slovenian koskia ei myöskään ole valjastettu energiantuotantoon, eikä siellä ole hyttysiä. Myös slovenialainen kalastuskulttuuri viehättää Tonteria: kalastusmääräyksiä noudatetaan ja kantoja suojellaan, leiripaikkoja ja rantoja ei roskata ja luontoa osataan arvostaa aivan toisella tavalla kuin Suomessa. Sloveniassa ei esimerkiksi saa kalastaa kuin väkäsettömillä koukuilla. Kun vielä ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, Tonteria on ruvennut kiinnostamaan ajatus ohjattujen kalastusmatkojen järjestämisestä Sloveniaan.

Luonnon lukemista

Eri kalat pitävät erilaisesta saaliista. Ja jotta kalastaminen tuottaisi haasteita, samat kalat pitävät erilaisista saaliista eri päivinä. Hyvälläkään perholla ei saa kalaa, jos sen heittää väärään aikaan väärään paikkaan. Ari Tonteri kertoo, että kalastamisen salaisuus on luonnon tarkkailemisessa. On tarkkailtava veden pintaa, jotta näkisi, millaisia hyönteisiä kalat juuri tänään haluavat syödä ja missä päin jokea ne viihtyvät juuri nyt. Kalojen ruokahaluun ja ruokavalioon vaikuttavat muun muassa sää, ilmanpaine, lämpötila, vuodenaika, veden virtausnopeus.

Kalojen ajatuksia ei kuitenkaan tarvitse osata lukea, sillä ne kertovat kärsivälliselle tarkkailijalle itse, mitä haluavat. Lapin ja Slovenian kirkkaissa kalavesissä kalastaminen on erityisen nautinnollista siksi, että kalat näkyvät hyvin. Kalastaja voi katsella, kuinka kala tutkii perhoa ja päättää, kiinnostuuko se siitä vai ei.

Kalojen käyttäytymisen lisäksi kannattaa tutkia hyönteismaailmaa. Jokivarren kivien alta voi esimerkiksi löytää hyönteisten toukkia. Tunnistamalla toukan, saa selville, mitä juuri kyseisen alueen kalat syövät.

Ja sitten on vielä lohi, jonka pyytäminen on aivan eri asia: lohia kalastetaan joista, joissa ne kutevat mutta eivät syö. Lohi syö meressä ja ui jokiin vain kuteakseen. Onkin arvoitus, mikä saa ne tarttumaan perhoon. Lohi voi puolustaa kutupaikkaansa ja hyökätä suuren perhon kimppuun. Toisaalta se saattaa tarttua aivan pieneen pintaperhoon. Tonteri epäilee, että jokin synnyinjoessa saattaa herättää muiston lapsuuden ruoista ja laukaista lohessa tarpeen tarttua syöttiin.

Perhokalastus näyttää hitaalta tanssilta ja vaikuttaa mystiikalta. Ari Tonteri kuitenkin vakuuttaa, ettei siinä ole mitään, mitä ei voisi oppia. Mutta Tonteri toteaa, että niin kuin elämäkin, perhokalastus on ainaista opiskelua ja juuri se tekee joka hetkestä arvokkaan ja mielenkiintoisen.

Ja vaikkei mitään oppisikaan, kimaltavan veden katselu auringon lämmittäessä selkää ei tunnu lainkaan hullummalta. Saatan jopa kuvitella, miltä tuntuu haastaa lohi, saada siihen kontakti, kisailla sen kanssa, kohdata silmästä silmään ja erota sovussa: olla yhteydessä johonkin toiseen.

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 28.08.2013 15:13 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0647 sekunnissa.