Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Urheilu Lajiuutisia Kaikki tytöt ei tykkää tanssista

Kaikki tytöt ei tykkää tanssista

Sähköposti Tulosta

ACK - jalkapallokoulu - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Kirkkonummi. Alun ujostelun jälkeen käy ihan selväksi, että jalkapallo on kivaa! Ja hippaleikki. Ja potkiminen on kivempaa kuin telkusta katsominen, vaikka joskus isän ja veljen kanssa kyllä katsotaan MM-kisojakin. Ja Salla ja Vilma ovat kivoja myös.

Salla ja Vilma ovat potkineet palloa jo kauan, mutta nyt he paimentavat pieniä palloilijoita ACK:n jalkapallokoulussa. Tai siis paimensivat kesäkuussa, kun ensimmäinen jalkapallokoulu oli meneillään. Niille, jotka eivät kesäkuussa ehtineet mukaan, on onneksi vielä toinen mahdollisuus, sillä 9.-12. elokuuta pidetään toinen tyttöjen jalkapallokoulu.

 

Niille, jotka eivät vielä tiedä, kerrottakoon, että ACK on vuonna 2002 perustettu kirkkonummelainen tyttöjen ja naisten jalkapalloseura, yksi Suomen suurimmista. Seurassa on kaksitoista joukkuetta alle kouluikäisistä naisten II-divarissa ensi kaudella pelaavaan edustusjoukkueeseen saakka. Tilaa on sekä kunnianhimoisille kilpailijoille että ilokseen potkiville palloilijoille.

Kesäkuun jalkapallokoulussa oli neljästä kahteentoista vuotiaita tyttöjä, joista suurin osa tutustui jalkapalloon ensimmäistä kertaa. Tytöt oli jaettu ikänsä ja taitojensa puolesta eri ryhmiin, joten kaikille järjestyi sopivaa toimintaa. Kentällä oli naurua, kiljahduksia, juoksua, pomppivia palloja, ja vähintään kerran kymmenessä minuutissa oli ihan pakko tulla juomaan.

Jalkapallokoulussa opetellaan ihan oikeaa jalkapallotekniikkaa, mutta tärkein tavoite on tutustuttaa tytöt lajiin ja tarjota mahdollisuus liikuntaan. Pienimmille kyse on pallon kanssa leikkimisestä, mutta isommat suhtautuvat palloon jo paljon vakavammin. Neljässä päivässä ei vielä ehdi oppia paljon, mutta innostua ehtii. Suunnitelma tuntuu toimivan, tyttöjen ilmeistä päätellen.

Isojen tyttöjen juoksuttaessa pienempiä ACK:n nuorisopäällikkö Jarmo Sanden ehti kertoa näkemyksiään jalkapallosta ja jalkapalloilevista tytöistä ja lasten liikunnasta yleensä.

Tytöt eivät alle 10-vuotiaina eroa pelaajina pojista juuri lainkaan. Iän myötä poikien fyysinen voima lisääntyy. Tyttöjä sen sijaan on hauskempi valmentaa: he suhtautuvat harjoitteluun vakavammin, haluavat oppia ja tekevät, mitä sanotaan. Tytöt ovat myös enemmän joukkuepelaajia: he haluavat pelata yhdessä sen sijaan, että kentällä olisi lauma pieniä Ronaldoja, joista jokainen haluaa olla maalikuningas.

Lasten liikunnallisuus yleensä on vähentynyt huomattavasti tällä vuosituhannella. Sanden sanoo, että nykyään lapset täytyy opettaa ensin juoksemaan. Kuperkeikkaa ei osaa tehdä kukaan. Lasten liikunta on ulkoistettu seuroille sen sijaan, että perheet liikkuisivat yhdessä. Kun kenttiä ja urheiluhalleja ei riitä loputtomasti, kaikki lapset eivät pääse mukaan. Ja kun kentät ja kaukalot on varattu seuroille, omaehtoinen liikunta vähenee entisestään.

Liikunnan siirtyminen pihoilta seuroihin on ongelmallista. Ohjattu urheilu tuntuu muuttuvan kilpailulliseksi liian nopeasti. 10-vuotiaat lopettavat lajin, kun "motivaatio sammuu". Oikeasti he lopettavat, kun pelaaminen ei ole enää hauskaa. Menestymisen vaatimus vie ilon yhteisestä pelaamisesta: pitäisi olla parhaiden joukossa, jos haluaa harrastaa.

Kunnianhimo ei johdu ainoastaan seuroista ja valmentajista: lapset itse ja lasten vanhemmat janoavat myös menestystä. Jos seuralla on tasoryhmiä, heikompaan ryhmään joutuminen koetaan epäonnistumiseksi: lapset itkevät ja vihaiset vanhemmat soittelevat valmentajille. Harva ymmärtää, että tasojoukkueet pyrkivät antamaan pelaamisen iloa sekä niille, jotka harjoittelevat kaiken vapaa-aikansa ja haluavat menestyä että niille, joiden mielestä pelaaminen on hauskaa, vaikkei aina voittaisikaan.

Tyttöjen ja poikien välisistä eroista Sanden tuo esiin myös sen, että tyttöjen vanhemmat ovat usein kunnianhimoisempia kuin poikien vanhemmat. Ehkä syynä on se, että lähes kaikki pojat pelaavat jalkapalloa jossain vaiheessa, mutta tytöt ilmaantuvat harjoituksiin yleensä vain, jos vanhemmat ovat olleet jalkapallon kanssa tekemisissä. Jalkapalloa vakavissaan harrastaneet vanhemmat toivovat usein myös jälkikasvunsa suhtautuvan lajiin vakavasti.

Jarmo Sanden toivoo, että ACK:ssa pelaaminen olisi hauskaa sekä ilmiselvästi lahjakkaille että Ella pelaa ACK:ssa - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

niille, jotka haluavat liikkua, olla yhdessä ja pysyä terveempänä. Ellalla ainakin on hauskaa. Hän on pelannut jalkapalloa ehkä kaksi vuotta tai jotain. Jalkapallon katselemisesta hän ei juuri perusta, mutta potkiminen on kivaa. Tanssiminen ei Ellaa kiinnosta yhtään, mutta jumpassa hän kävi. Se tosin jäi, koska jalkapallo oli hauskempaa. Salibandy saattaisi kyllä olla myös mukavaa.

Ella (8v.) käy harkoissa kaksi kertaa viikossa. Niiden jälkeen on aina ihan puhki, mutta ei se haittaa. Parasta on, kun oppii jotakin uutta. ACK:n valmentajatkin on kivoja, kun ne ei koskaan rähjää. Ja joukkueessa on kavereita.

Ensi syksynä myös paljon pienemmät tytöt kuin Ella pääsevät potkimaan palloa, kun ACK ottaa ohjelmistoonsa barbifutiksen. Vaaleanpunaiset balleriinapuvut voi laittaa takaisin kaappiin, sillä satubaletti saa nyt kovan kilpailijan. Barbifutiksesta saa oman barbi-t-paidan!

Kommentit (0) Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 01.11.2012 18:43 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0487 sekunnissa.