Kirkkonummi. Viime viikonloppuna kirjoitin artikkelin lastentanssista, jonka motto oli, että "tanssi on ihanaa, koska saan tanssia ihan miten vaan, eikä kukaan sano, että teen väärin". Samaan aikaan käytiin Kirkkonummen Varuboden Areenalla kilpatanssin ikäkausimestaruuskilpailuja, joissa tilanne oli aivan päinvastainen: tuomarit tarkkailivat nuoria tanssijoita ja pieniä tanssijanalkuja silmä kovana, antoivat pisteitä ja laittoivat paremmuusjärjestykseen. Ja yllättävää kyllä, lapsilla tuntui silti olevan hauskaa.
Emma-Jemina Liljestrandin (12v.) ja Eemeli Kirjavaisen (13v.) quickstep pyöri parketilla niin iloisesti ja hämmästyttävällä vauhdilla, ettei ollut epäilystäkään siitä, että he ainakin nauttivat joka hetkestä. Eemeli kertoikin, että kilpailu on puolet koko lajin viehätyksestä. Tanssi on hauskaa muutenkin, mutta kilpailut antavat syyn yrittää kehittää itseään. Ja kisoissa tapaa ystäviä: vaikka parit kilpailevat toisiaan vastaan, heillä on kisoissa aikaa myös tutustua ja ystävystyä.
Emma-Jemina ja Eemeli viihtyivät kilpailussa varmasti myös siksi, että he pärjäsivät sangen hyvin: lattareissa he sijoittuivat ikäluokkansa neljänsiksi ja vakiotansseissa toisiksi samalla pistemäärällä kuin voittanut pari. Ja katsottuani heidän tanssiaan, uskon vakaasti, että he ovat matkalla maineeseen.
Taito ei kuitenkaan kartu ihan itsekseen. Lapsilla on yhteiset harjoitukset vähintään kolmesti viikossa valmentajiensa Harri ja Niina Antikaisen ja Jarmo Nuutisen johdolla. Kun Eemeli asuu Kotkassa ja Emma-Jemina Kirkkonummella, yhteinen harjoittelu vie paljon aikaa sekä lapsilta että heidän vanhemmiltaan. Yhteisten treenien lisäksi kumpikin harjoittelee myös muutaman kerran viikossa yksin.
Nyt on sentään alkamassa kesäloma: se tarkoittaa, että tanssia on "vain" pari kertaa viikossa. Tanssitonta lomaa ei kuulemma voi pitää vuodessa paria viikkoa enempää: tanssit on opittava lihasmuistiin, eikä niitä saa päästää unohtumaan, sillä silloin treenaaminen on aloitettava alusta. Unelmankevyt liitely unelmamekossa unelmakavaljeerin käsivarsilla on siis huiputusta: todellisuus on itsekuria ja kovaa työtä.
Edes kovalla työllä ei saada tuloksia aikaiseksi, jos pari ei löydä keskinäistä yhteyttä. Emma-Jemina ja Eemeli ovat tanssineet yhdessä vasta tämän vuoden alusta, mutta kaikesta päätellen yhteys on löytynyt. Molemmat vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä nykyiseen tanssipartneriinsa. Pari löysi toisensa valmentajiensa välityksellä. Ennen yhteistä tanssiuraansa Emma-Jemina oli tanssinut reilut seitsemän vuotta ja Eemeli neljä.
On helppo uskoa, että Emma-Jeminan ystävät suhtautuvat hänen harrastukseensa ihaillen ja vähän kadehtienkin. Eemeli sen sijaan kertoo, ettei viitsi ihan kaikissa porukoissa kertoa ensimmäiseksi harrastavansa tanssia. Oikeat ystävät sen sijaan hyväksyvät poikkeavan harrastuksen täysin. Tanssin lisäksi Eemeli ehtii soittaa bändissä rumpujakin, mutta vain silloin, kun on ylimääräistä aikaa.
Läksyt tehdään matkalla harjoituksiin. Autossa on aikaa lukea kokeisiin. Emma-Jeminalle koulu on yhtä tärkeää kuin tanssi. Hän on Kirkkonummen Kirkonkylän koulussa musiikkiluokalla ja viihtyy hyvin. Eemeli tunnustaa, että ensin on tanssi ja koulu tulee vasta sen jälkeen.
Tansseista rumba ja valssi ovat Eemelin ja Emma-Jeminan suosikkeja. Quickstep on ylivoimaisesti rankin tanssi ja jos on ihan pakko sanoa joku tanssi, josta ei niin pidä, se on ehkä härkätaistelutanssi paso doble. Mutta Emma-Jeminalta ja Eemeliltä ne kaikki käyvät kuin tanssi. Verkkonummi toivottaa heille onnea – ja kestävyyttä.
