Kirkkonummi. Miten käy, kun moottoriurheilusta täysin tietämätön henkilö hankkiutuu keskelle kaikenikäisiä motoristeja trialin harjoituskilpailuun? Hullusti siinä käy, voin kertoa: takaisin tulee haikea ja vähän kateellinen toimittaja, joka miettii, miksei voinut tajuta aiemmin, miten kiehtovaa moottoriurheilu voi olla.
Kirkkonummen Vuohimäessä kokoontuu joka keskiviikko joukko MP-Taito ry:n motoristeja yhteisiin harjoituksiin. Tällä kertaa kyseessä oli harjoituskilpailu, joita järjestetään kerran kuussa.
Paikalla olikin taidoiltaan ja iältään hyvin erilaisia miehiä: 7-vuotias Mikko von Plato oli tällä kertaa nuorin ja juuri 70 vuotta täyttävä lajin entinen SM-voittaja Lasse Jahn oli vanhin. Joukossa oli vasta-alkajia ja SM-tasoisia ajajia sulassa sovussa. Rehellisesti sanottuna harvoin näkee eri-ikäisten ihmisten kohtelevan toisiaan niin luontevasti, tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. Trialisti on trialisti, muut ominaisuudet ovat ilmeisesti toisarvoisia.
Metsään oli erivärisin viirein ja nauhoin merkitty ratoja – tai jaksoja, kuten myöhemmin
sain kuulla niitä nimitettävän. Joka jaksolla oli erivärisin viirein osoitettuja reittejä, joista toiset olivat helpompia, toiset vaativampia. Kukin kilpailija ajaa jakson yksin ja muut odottavat vuoroaan. Kilvassa ei ole kyse ajasta vaan mahdollisimman puhtaasta suorituksesta. Virheistä saa miinuspisteitä ja ajaja, joka kerää niitä vähiten, voittaa, paitsi että Vuohimäen kisoissa ajajat kilpailivat enimmäkseen itseään vastaan ja pyrkivät muiden kannustaessa aina vain puhtaampiin suorituksiin. Kilpailusta tuntui puuttuvan kokonaan urheilulle tyypillinen "hampaat irvessä paremmaksi kuin muut" -asenne.
Jaksolla voi saada korkeintaan viisi virhepistettä. Jos ajajan jalka kosketta maata, saa yhden virhepisteen, kuitenkin niin, että näitä virhepisteitä voi saada korkeintaan kolme. Viisi virhepistettä voi saada esimerkiksi siitä, että kaatuu, ylittää jakson reunanauhan, peruuttaa, moottoripyörän takapyörä ylittää jakson loppulinjan ennen etupyörää tai ajaja ei noudata omalle luokalle merkittyä linjaa. Enemmän tietoa virhepisteistä ja lajin muistakin säännöistä löytyy www.finntrial.fi -sivuilta.
Virallisissa kilpailuissa joka jaksolla on tuomari, mutta MP-taidon keskiviikkokisoissa ajajat jakautuvat ryhmiin ja kukin ryhmä toimii yhdessä tuomarina omalla jaksollaan. Kun kaikki ovat ajaneet jakson muutaman kerran, vaihdetaan paikkaa. Eri jaksoja on yleenä neljä tai viisi.
Kallioilla ja kivien päällä taiteilevat trialistit olivat hämmästyttäviä. Saatan hyvin kuvitella, miksi lajiin on helppo jäädä koukkuun: ratojen vaikeus, oman suorituksen hiominen ja tyytyväisyys, jonka onnistunut suoritus tuo, tuottavat varmasti suurta tyydytystä. Ja sitten tietysti ne pyörät – miehet vain kerta kaikkiaan tuntuvat pitävän niistä.
Trial-pyörät poikkeavat oleellisesti niistä pyöristä, joita tiellä tulee vastaan. Pyörät on rakennettu niin kevyiksi kuin mahdollista: ne painavat vain noin 70 kg. Alan huiput ajavat vieläkin kevyemmillä hiilikuitupyörillä, mutta jokainen puuttuva gramma on lisätty pyörien hintaan. Useimmissa pyörissä ei ole satulaa, koska se olisi vain tiellä. Renkaiden ilmanpaineet pidetään hyvin pieninä, koska se lisää niiden pitoa. Renkaat näyttävätkin puolityhjiltä. Ne on myös valmistettu hyvin pehmeästä kumista. Pyörillä ei edes pääse kovaa. Näillä pyörillä ajetaan vain metsässä ja radoilla: niitä ei voi käyttää teillä.
Trial ei ole ylettömän kallis harrastus. Hyvän, uuden pyörän saa jo 5000 eurolla, käytettyjä huomattavasti halvemmalla. Säästävän ajon ansiosta pyörät ovat hyvin pitkäikäisiä: Vuohimäellä oli yli 50-vuotiaita ajokkeja. Huoltoja ei tarvitse tehdä usein eivätkä varaosat maksa paljoa. Bensiiniä mahtuu tankkiin vain kaksi litraa, ja sillä määrällä kuulemma ajaa hyvin viikonlopun kisat.
Trial-pyörillä ajoon ei tarvita erillistä moottoripyöräkorttia, joten se mahdollistaa 
pienten, innokkaiden poikien harrastuksen. Mikko aloitti 5-vuotiaana heti, kun jalat ylettivät pyörän selästä maahan. Mikon isoisä Kai von Plato on tyytyväinen siitä, että Mikko oppii hallitsemaan moottoripyörää hyvin, ennen kuin hullu mopoikä mahdollisesti vie pojan liikenteen joukkoon. Kaikki trialistit eivät kyllä mopoile: tasainen tie taitaa tuntua liian tylsältä kivien ja kallioiden jälkeen. Ainakin Mikon mielestä trialissa on hauskinta juuri ratojen vaikeus.
Pienten poikien harrastuksena trial on sikäli hyvä, että se on , yllättävää kyllä, varsin turvallinen. Pyörät ovat keveitä ja niillä ajetaan erittäin hiljaa: mitä taitavampi ajaja, sen kauemmin hän osaa pysyä paikallaan kaatumatta. Kaatumiset aiheuttavat yleensä lähinnä mustelmia. Metsä on huomattavasti katuja turvallisempi ympäristö.
Niin, se metsä. En uskaltanut Vuohimäellä kertoa kellekään, että oikeasti olen metsää rakastava luontoihminen, joka ei koskaan ole ymmärtänyt moottorien metelin ja haisevan pakokaasun viehätystä. Moottoriurheilu on mielestäni lähinnä turhaa saastuttamista. Ja kun se vielä viedään keskelle metsää ja haavoittuvaa luontoa, kaikki vanhat ennakkoluuloni heräävät.
Nyt sitten joudun pyytämään anteeksi sekä trialisteilta ennakkoluulojani että luontoihmisystäviltäni sitä, että näin petän heidät: minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa trialista edes luonnon kannalta. Vuohimäellä on ajettu trialia vuodesta 1985 saakka. Muutamassa kosteikkopaikassa on pyörän renkaan levyinen ura, joidenkin mäntyjen juuret ovat näkyvissä, kuten polkujen kohdalla yleensäkin. Muuten luonto alueella on hyvin koskematon. Polttoaineen kulutuskin on mitätön: kulutan sitä huomattavasti enemmän lähtiessäni autolla Porkkalaan katsomaan lintuja. Kun lajista puuttuu vauhti, sen vaikutus luontoon on minimaalinen. Ja ennen kuin kisat alkoivat, linnutkin lauloivat: niitä ei siis ole onnistuttu karkottamaan näiden 25 vuoden aikana.
Kunnon trialistit ajavat alueilla, jotka on varattu juuri sitä varten. On tietysti niitä, jotka rellestävät metsässä kuin metsässä, myös paljon raskaammilla pyörillä, ja saavat paljon pahaa aikaiseksi. Näitä ihmisiä ei pidä sekoittaa oikeisiin trial-ajajiin.
Niille, jotka kiinnostuvat lajista tai jotka nauttivat aivan uusien juttujen kohtaamisesta, suosittelen Vuohimäessä käymistä. Harjoituskilpailuja pidetään tänä kesänä 09.06, 07.07, 11.8, 08.09, 09.10 ja 06.11 klo 18.00. Kirkkonummella järjestetään 3.10. myös yksi SM-osakilpailu.
Kirkkonummen harrastusmahdollisuuksista saa lisää tietoa MP-taidon sivuilta. Hienoja kuvia lajista löytää Paavo Kymäläisen sivuilta www.kymalainen.net.
Lopuksi tiedotus kaikille naisille: laji sopii myös meille. Tasapaino ei ole vahvin lajini, mutta lupasin viedä tyttäreni tutustumaan lajiin. Ehkä hankimmekin uuden kanteleen sijaan moottoripyörän.
Kuvat: Paavo Kymäläinen
