Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Urheilu Kurssit Aikuisenakin voi opetella uimaan

Aikuisenakin voi opetella uimaan

Sähköposti Tulosta

Uimakoulu - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Kun kello tulee illalla kahdeksan, Kirkkonummen uimahallin altaat alkavat hiljetä. Kerran viikossa terapia-allas kuitenkin täyttyy uudestaan puoli yhdeksältä. Tulijat eivät ole tavallista väkeä: he juttelevat ja nauravat keskenään, näyttävät iloisilta ja kaappaavat altaan reunalta mukaansa erilaisia kelluntavälineitä, ennen kuin pulahtavat lämpimään veteen. Alkaa uimataidottomien aikuisten uimakoulu.

Elokuun alussa kukaan ryhmän viidestä ihmisestä ei osannut uida. Nyt he ovat edenneet, kukin omaan tahtiinsa. Osa pitää yhä tiukasti kiinni kellukkeista, osa harjoittelee oikeaa tekniikkaa. Ohjaaja Mervi Lehto auttaa jokaista vuorotellen juuri niissä asioissa, joissa kukin apua tarvitsee. Ja silloin, kun ei polskita, nauretaan tai autetaan ja kannustetaan toisia. En muista, milloin olisin ollut missään tapaamisessa, jossa olisi ollut niin lämmin ja hyväksyvä tunnelma.

Uimataidottoman aikuisen uimataidon tiellä on kaksi suurta kynnystä: pelko ja häpeä. Ensimmäinen estää oppimasta, jälkimmäinen edes yrittämästä. On noloa, jos ei osaa uida tässä tuhansien järvien ja kymmenien tuhansien saarten maassa. Jos ei ole pienenä opetellut, ei myöhemmin kehtaa. Epäilen, että ryhmän henki johtuu juuri tästä seikasta: jokainen on alussa tullut oman noloutensa kanssa altaaseen ja jokainen on kokenut, ettei ole ainut ja että häntä ymmärretään. Jokainen myös tuntee toisen pelon, tietää miltä tuntuu, kun järki häviää paniikille kerran toisensa jälkeen. Ja kun uimahalli on tyhjä, paikalla ei ole ketään, joka ei ymmärtäisi.

Pelon voittamien on tärkeintä

Pelko onkin sitten paljon vaikeampi nujerrettava. Se voi olla niin suuri, ettei nenää voi panna veden alle, vaikka jalat ovat pohjassa ja kädet kiinni kaiteessa. Uimakoulua keväästä asti käynyt H. ei voi vieläkään istua altaan pohjalle ja antaa veden nostaa itsensä pintaan. H tietää aivan hyvin, että vesi kannattaa. Hän tietää senkin, että altaassa on vettä vain vyötäröön saakka ja vaikka vesi ei häntä nostaisikaan, hän voisi aina nousta seisomaan. H. tietää myös, että Mervi on vieressä ja auttaa heti, jos apua tarvitaan. Mutta tiedosta ei ole mitään apua, sillä aina on tilaa yhdelle isolle JOS-sanalle.

Pelon kimppuun käydään pienin askelin. H:lla esimerkiksi oli uimakouluun tullessaan kelluntavyö ja styroksinen kelluke, eikä hän silti suostunut irrottamaan käsiään kaiteesta. H pitää suurimpana saavutuksenaan sitä, että hänellä on nykyisin altaassa hauskaa. Kulku päämäärää kohti voi olla hidasta, mutta se on muuttunut mukavaksi. Ja päämäärä on selvä: vielä jonain päivänä H aikoo uida uimataitoon vaadittavat 200 metriä yhdessä aviomiehensä kanssa, joka on koko ikänsä rakastanut uimista.

E ja A ovat pariskunta. He eivät ehkä osaa uida kovin hyvin, mutta joko heillä on poikkeuksellisen lämmin ja kannustava ihmissuhde tai sitten uimakoulun vapautunut ja iloinen tunnelma toimii myös parisuhdeterapiana. E ja A uivat allasta edestakaisin vierekkäin ja kannustavat toisiaan.

Pariskunta oli suunnitellut uimakouluun menoa jo pitkään. Lapset osaavat uida, ja kesistä oli alkanut tulla hankalia, kun lapset viihtyivät vedessä, mutta vanhemmat eivät uskaltaneet mennä perään. Kun he näkivät ilmoituksen uimataidottomien aikuisten kurssista, he päättivät osallistua. E:n mielestä oli hienoa, että pääsi opettelemaan seurassa, jossa kaikki muutkin olivat samassa tilanteessa. Ei tarvinnut miettiä kehtaako.

A kertoi, että suurin kynnys oli pelko: kun on kerran vetänyt vettä keuhkoihinsa ja uskonut tukehtuvansa, tunne palaa mieleen aina uudelleen. Pelkkä suihkussa käyminenkin oli epämukavaa. Mutta jo ensimmäisellä uimakerralla pelko alkoi haihtua. Luottamus veteen ja sen kantavuuteen syntyi vähitellen ja syntyy aina uudelleen: tunnin alussa tekee mieli takertua kellukkeisiin, mutta tunnin lopussa A ja E uivat jo ilman apuakin.

Tekniikka voi helpottaa uintia ja vähentää pelkoa Mervi Lehto opettaa - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Myös J ui ilman kellukkeita allasta edestakaisin. Hänkään ei elokuussa vielä osannut uida metriäkään. Uimien ei ollut erityisesti kiinnostanut. Mutta nyt J:llä on paras mahdollinen motivoija, sillä uimaan oppinut lapsenlapsi haluaa uida yhdessä ukin kanssa. Ensi vuonna etelän lomalla J aikoo nauttia vedestä hyvässä seurassa.

Mervi katselee J:n uimista ja pohtii, että vaikka pahin pelko on voitettu, arkuus näkyy vielä J:n liikkeissä: hän ei uskalla rentoutua. Liikkeistä tulee nopeita ja voimakkaita, ei liukuvia ja kantavia. Sillä tavalla uimari väsyttää itsensä nopeasti. Ja väsyessä iskee paniikki, joka jäykistää lihakset lopullisesti. Siksi Mervi keskittyykin J:n opetuksessa tekniikkaan.

R haki lapselleen uimakoulua ja samalla selvisi, että aikuinenkin voi opetella uimaan. R ui melko vaivattoman näköisesti, mutta uskoo, että salaisuus on siinä, että jalat yltävät pohjaan. Jos vesi on liian syvää, alkaa tuntua pahalta, eikä uinti enää suju. Terapia-allasta on siis kauhottava, kunnes itseluottamus kasvaa niin suureksi, että uskaltaa mennä kokeilemaan syvään veteen.

Mervi Lehto on vetänyt aikuisten uimakouluja vuoden alusta lähtien. Gladiuksella on kaksi aikuisten ryhmää, toinen on tarkoitettu jo vähän osaaville, toinen vasta-alkajille. Vasta-alkajien ryhmässä saa pysyä niin kauan kuin siltä tuntuu. Kaikki etenevät omaan tahtiinsa, omilla ehdoillaan.

Ei armoa

Aikuisten opettaminen on haasteellisempaa kuin lasten: aikuiset eivät tottele eivätkä usko. Aikuisia pitää patistaa ja maanitella, sillä heillä ei enää ole lasten vakaata luottamusta siihen, että opettaja on aina oikeassa. Aikuisten pelot ovat myös tiukemmassa ja he ovat parempia keksimään tekosyitä sille, miksi juuri tänään ei ole hyvä kokeilla tuota juttua. Mervi Lehdolla on kaksi keinoa: aikuisille ei pidä antaa yhtään armoa ja heidät on saatava nauramaan. Kun ihmisellä on hauskaa, hän on rennompi ja rohkeampi ja kun on rento ja rohkea, ui paremmin.

Yksi asia yhdistää lapsia ja aikuisia: ilo opitusta on sama. Tunne on hieno, kun näkee ensimmäistä kertaa altaan poikki uineen kurssilaisen silmät. Mervi Lehto haluaakin, että jokainen kurssilainen saa jokaisella uintikerralla edes yhden onnistumiskokemuksen, kuinka pienen hyvänsä. Tunnilta on lähdettävä kotiin hyvällä mielellä.

Ilmeisesti Mervi Lehdon metodi toimii: altaassa olijat näyttävät kaikki tyytyväisiltä. Jokainen myös suosittelee kurssia lämpimästi kaikille uimataidottomille. Ehdottomasti! Ilman muuta! Uimakoululaiset myös vakuuttavat, että ei ole väliä, osaako yhtään vai ei, sillä kaikki ryhmässä uivat omalla tavallaan. Mervi Lehtokin vakuuttaa, että ryhmään voi tulla koska vain ja jokainen saa juuri sellaista opetusta ja kannustusta kuin tarvitsee.

Uimataito on mainio asia sekä itsetunnon että turvallisuuden kannalta. Sen hankkiminen näyttää sen verran hauskalta, että kaikkien uimataidottomien kannattaa heti soittaa Gladiukseen ja ilmoittautua mukaan.

Kommentit (1)Add Comment
...
Kirjoittanut Silja Lappalainen, 27.09.2012
Kannustan oman kokemukseni perusteella kaikkia uimataidottomia ja heikon uimataidon omaavia aikuisia menemään avoimin mielin aikuisten uimakouluun. Minä opettelin uimaan yli 50-kymppisenä kun mietin, että kelluuhan valaatkin niin miksen minä. Sitä ennen en laittanut päätäni veden alle. Kolme vuotta meni, kun harjoittelin alkeita ja sitten tekniikkaa ja nyt nautin suunnattomasti uimisesta. Se on yksi pääharrastuksistani.

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 26.09.2012 13:34 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0633 sekunnissa.