Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kulttuuri Teatteri Tätä ei saa jättää väliin

Tätä ei saa jättää väliin

Sähköposti Tulosta

Albinan haamu - Masala - Verkkonummi.fi

Minulla on huoli. Pelkään, että liian monelta jää näkemättä ainutkertainen teatteriesitys vain siksi, että se on liian lähellä. Masalassa esitetään heinäkuun 27. päivään saakka näytelmää, joka päihittää mennen tullen melkein kaikki naapurikaupungeissa näkemäni ammattiteattereiden esitykset. Unohtakaa, ihmiset, kaikki jonninjoutavat festivaalit ympäri Suomea ja menkää Masalaan, ennen kuin on myöhäistä!

Vakavaa asiaa hauskasti ja sydämellisesti

"Sointula" -näytelmän kirjoittaja ja toinen ohjaaja Tuomo Aitta on Masalan nuorisoteatterin kasvatti. Masalasta lähdettyään hän opiskeli Teatterikorkeassa ja on sen jälkeen ohjannut ja kirjoittanut näytelmiä teattereissa ympäri Suomea. Masalan Nuorisoteatteri on aiemmin esittänyt kaksi Aitan näytelmää. Yhdessä "Sointula", "Tehdas" (2001) ja "Aatteen ja ilon vuodet" (2003) muodostavat yhteiskunnallisia murrosaikoja käsittelevän Masala-trilogian.

Sointula kertoo 1863 – 1915 eläneen sosialisti, utopisti ja teosofi Matti Kurikan elämänvaiheista Suomessa, Australiassa, Kanadassa ja New Yorkissa. Näytelmä alkaa öiseltä Central Parkin penkiltä, jossa kuoleva Kurikka kohtaa menneisyytensä haamuja ja joutuu arvioimaan omia tekojaan ja niiden seurauksia.

Ei kuulosta hilpeältä, eikä olekaan, sillä aihe on vakava. Mutta tässä onkin ensimmäinen niistä ominaisuuksista, joiden vuoksi Sointulaa ohjaajat - Verkkonummi.fi

kannattaa mennä katsomaan: Tuomo Aitta on onnistunut kirjoittamaan hauskan näytelmän suurista yhteiskunnallisista ja inhimillisistä kysymyksistä luomatta kuitenkaan farssia ja pilkkaamatta ketään. Katsomossa nauretaan usein, mutta ystävällistä naurua. Sointula on vakava historiallinen komedia, josta lähdetään kotiin hyvällä mielellä, mutta jota on jälkeen päin mietittävä moneen kertaan.

Lähes kolmituntisen yhteiskunnallisen näytelmän kirjoittaminen niin, ettei katsojan tee mieli lähteä kotiin edes hyttysten takia, ei ole aivan yksinkertaista. Tuomo Aitta on selvästi suhtautunut työhönsä vakavasti. Näytelmää ei ole voitu kirjoittaa ilman huolellisesti tehtyä tutkimustyötä ja perehtymistä sekä henkilöihin että ajan poliittiseen ja kulttuuriseen ilmapiiriin. Kaiken löydetyn tiedon tiivistäminen historiaa tuntemattomallekin katsojalle ymmärrettävään muotoon on kunnioitettavaa. Kun se tehdään vielä hauskasti, se on pieni ihme.

Masalalaisten näyttelijätyö on omaa luokkaansa

Kurikka ja A.B. Mäkelä - Masala - Verkkonummi.fi

Toinen hyvä syy tehdä retki Masalan kesäteatteriin on näyttelijätyö. Tiedän, että minulla on taipumus kehua kaikkea kirkkonummelaista, koska en lakkaa hämmästelemästä kuntalaisten käsittämätöntä luovuutta ja intoa. Vakuutan kuitenkin, että näiden Masalan nuorisoteatterissa kasvaneiden näyttelijöiden kehuminen ei ole kotiseuturakkautta. Sointulan näyttelijät yltävät suoritukseen, jollaisia ei ammattiteattereissa näe.

Matti Kurikkaa esittävä Jussi Puhakka on oivallinen näyttelijä, joka suoriutuu loistavasti mittavasta urakastaan. Hän on läsnä jokaisessa kohtauksessa ja esittämänsä Matti Kurikan tapaan myös äänessä suurimman osan aikaa. Jo pelkkä vuorosanojen muistaminen ansaitsee kunnioitusta, puhumattakaan siitä läsnäolosta, jonka hän näyttämölle tuo.

Tuomo Aitta esitti näkemässäni näytöksessä Matti Kurikan vanhaa seuraajaa. Aitan esitys pani pohtimaan, valitsiko Aitta oikein ryhtyessään ohjaajaksi: hänen karismallaan olisi varmasti luotu merkittävä ura myös näyttelijänä. Kolmas näytelmässä mukana ollut teatterin ammattilainen, Albina Palmqvistia esittävä Lotta Huitti oli myös vakuuttava syyttävänä, kärsivänä ja lempeänä menneisyyden haamuna. Vanhana, viiksekkäänä, vihaisena sosialistina Huitti on suorastaan herkullinen.

Huikeinta kuitenkin oli Masalan nuorisoteatterilaisten ammattitaito. He ovat harrastajia, mutta näytelmän ohjaaja Hannele Tuominen on totisesti koulinut heistä loistavia näyttelijöitä, jotka muuntautuvat lukuisiin eri rooleihinsa sujuvasti. Elina Vehkaoja on todella lahjakas näyttelijä, joka loistaa sekä Anna Kurikan että Kärsämäen eukon roolissa. Inka Virtanen voisi esittää paikallaan seisten kokonaisen näytelmän vain käyttämällä ilmeikkäitä kasvojaan. Mikko Hietanen on loistava A.B. Mäkelä. Pertti Huuskosen työmies Jääskeläinen on upea sekä raivoisana että sivistyneistön humalaisia ja huumeisia hörhöilyjä epäuskoisena ja hämmentyneenä seuraavana työmiehenä.

Merkillisin hahmo koko näytelmässä on Juhani Saaren esittämä Aleksis Kivi, joka kulkee mukana läpi koko näytelmän, sanaakaan sanomatta. Kuinka paljon voikaan pelkkä katse puhua? Juhani Saaren suoritus pelastaisi huonon näytelmän ja hyvässäkin seurassa hänen hiljainen karismansa hallitsee näyttämöä.

Hienoja näyttelijäsuorituksia pohtiessani voisin hyvin luetella koko seurueen, sillä ryhmä koostui huippuosaajista. Ja tässä Masalan näytelmä eroaa ammattiteattereiden esityksistä: ehkä laitosteatterin hierarkia ja tähtipalvonta aiheuttaa sen, että sivuroolit eivät juuri koskaan jää niiden teatteriesityksissä mieleen.

Masalassa kaikki ovat tasa-arvoisia. Näyttelijät ovat kasvaneet näyttelijöiksi yhdessä ja jokainen heistä pitää näytelmää omanaan ja kantaa masalalaisia - Verkkonummi.fi

siitä vastuuta. Jokainen nauttii yhdessä tekemisestä ja esityksestä päätellen jokainen ilmeisesti on myös jonkinlaisen kunnianhimon riivaama. Ehkä myös se, että ohjaajat tuntevat seurueensa läpikotaisin, auttaa heitä saamaan siitä irti loistavia suorituksia pienintä sivuroolia myöten.

Ehkä tämä on myös se syy, miksi vanhat masalalaiset palaavat yhä uudelleen ja uudelleen esiintymään ja ohjaamaan nuorisoteatterille, vaikka siitä ei heille maksetakaan. Masalan henki näkyy ja kuuluu kaikessa.

Pohdittavaa kotimatkalle

Kolmas syy vierailla Masalassa on Matti Kurikka ja hänen ihmeellinen elämänsä. Kurikka oli karismaattinen puhuja, joka ilmeisesti oli myös kykenemätön kantamaan vastuuta ja vielä kykenemättömämpi organisoimaan. Hänen seuraajansa olivat enimmäkseen kouluttamatonta väkeä, jotka olivat tottuneet ottamaan ohjeita ylhäältä käsin ja antamaan vastuun muille.

Matti Kurikan aiheuttamat vahingot rajoittuivat konkursseihin, petettyihin lupauksiin ja Sointulan tulipalossa kuolleisiin lapsiin. Jos hän olisi ollut hieman järjestelmällisempi ja käytännöllisempi sen sijaan, että oli kroonisen impulsiivinen, hän olisi saattanut muiden loistavien puhujien ja utopistien, vaikkapa Leninin, Hitlerin ja Maon tavoin saada paljon enemmän vahinkoa aikaiseksi.

Matti Kurikka uskoi rakkauteen ja hänen ajatuksensa naisten tasa-arvosta olivat sangen edistyksellisiä. Kurikka tunsi omat kykynsä ja koki varmasti kantavansa suurta vastuuta maailmasta ja yhteiskunnasta. Hän halusi oikeasti luoda hyvää, mutta sai aikaiseksi paljon inhimillistä kärsimystä ja jätti jälkeensä joukon petetyiksi itsensä tuntevia ihmisiä.

Sointulan väki - Masala - Verkkonummi.fi

Mutta onko vastuu sillä, joka puhuu kauniisti vaiko sillä, joka uskoo, että märkä puu ei pala, vaikka tietää toisin? 1900-luvun alun työläisiä on helppo ihmetellä, mutta tänäkin päivänä meille selitetään merkillisiä asioita. Mitä Matti Kurikka olisi saanut aikaiseksi, jos hänelle olisi annettu läppäri ja nettitikku? Joukossamme on tänäänkin taitavia puhujia, jotka haluavat johdattaa meitä jonnekin: Sarasvuo, Stubb, Soini, Halla-aho, – omankaan kuntamme taitavia puhujia unohtamatta. Keitä me kuuntelemme? Mitä me uskomme? Mihin asti olemme valmiita seuraamaan muita?

Mutta ennen kuin lakkaatte kokonaan olemasta johdateltavissa, uskokaan kuitenkin vielä kerran minua ja käykää katsomassa Masalan näytelmä. Se todella on katsomisen arvoinen.

Kuvat: Masalan Nuorisoteatteri

Kommentit (3)Add Comment
...
Kirjoittanut Katselija, 13.07.2012
Olin samassa näytöksessä kuin Verkkonummen toimittaja. Esitys oli todella upea. Kun Helsingin Sanomatkin kirjoitti upean arvostelun, paikalle alkoi vyöryä myös Suomen kulttuurielämän raskasta sarjaa: katsomossa olivat mm. Kalle Holmberg, Outi Nyytäjä ja pari hieman pienempää kulttuurivaikuttajaa, sekä muutamia muiden teattereiden ammattinäyttelijöitä.
...
Kirjoittanut Mia, 15.07.2012
Pieni täsmennys, Masalan nuorisoteatteri on esittänyt neljä Tuomo Aitan kantaesitystä, ensimmäinen oli Sateenkaaren pää vuonna 1993. Hienoa, että Sointula on saanut ansaitsemaansa huomiota mediassa ja sen myötä uutta yleisöä. "Kulttuurin raskas sarja" sen sijaan on löytänyt tiensä Masalan nuorisoteatterin katsomoon jo vuosia sitten.
...
Kirjoittanut Raija Sundström, 20.07.2012
Olimme eilen 19.7. katsomassa Sointulaa ja täytyy sanoa, että oli aivan mahtavan virkistävä kokemus.
92-vuotias äitinikin kiitti vielä tänään saamastaan upeasta elämyksestä. Kiitos teille! Upeat näyttelijät ja muutenkin loistava palvelu!

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 15.07.2012 20:23 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0659 sekunnissa.