Masalan nuorisoteatteri on jälleen avannut ovensa entistä ehompana. Saman tien teatterilaiset tosin ryhtyivät sulkemaan ovia: ensimmäinen näytelmä, Dario Fon Työnantajan hautajaiset kertoo nimittäin tekstiilitehtaan ovien sulkemisesta ja protestoivien työntekijöiden ivanäytelmästä, jossa surraan kuollutta työnantajaa ja pohditaan keinoja herättää tämä vielä henkiin.
Dario Fon vuonna 1969 kirjoittamassa näytelmässä pohditaan työntekijöiden riistämistä ja näennäistä palkitsemista, vallankäyttöä, saastumista, onnettomuustilastoja ja niiden hyväksymistä välttämättömänä pahana. Työnantajan sielukin on matkan varrella ehtinyt kovettua ja tulla niin painavaksi, ettei sitä voi viedä enää taivaaseen.
Näytelmän esittää teatteriryhmä Rigor Mortis, joka koostuu Masalan Nuorisoteatterin kasvateista, jotka ovat jo valloittaneet sekä näyttämöitä että musiikkiestradeja Masalan ulkopuolella. Nyt he ovat kokoontuneet vielä kerran yhteen esittämään Tuukka Martiskaisen ohjaaman näytelmän.
Martiskainen on valistumassa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropolia ammattikorkeakoulusta ja Työnantajan hautajaiset on hänen taiteellinen lopputyönsä. Näytelmä on hänen ensimmäinen pitkä ohjauksensa. Martiskainen halusi ohjata näytelmän, joka on vauhdikas mutta kuitenkin kantaaottava. Dario Fon näytelmät ovat sopivasti absurdeja, vauhdikkaita ja kriittisiä. Työnantajan hautajaiset on lisäksi erittäin ajankohtainen tänä suljettavien tehtaiden ja vähennettävän työvoiman aikakautena.
Masalan Nuorisoteatteri on tärkeä paikka Tuukka Martiskaiselle. Hän tuli teatteriin 17-vuotiaana, kymmenen vuotta sitten. Alku ei ollut ihan helppo. Näytteleminen oli koulussa ollut mukavaa, mutta Nuorisoteatterissa nuorilta vaadittiin työntekoa: enää ei riittänyt, että uskalsi puhua näyttämöllä kovaan ääneen ja hymyillä, kun opettaja käski. Nuorisoteatterissa oli itse löydettävä roolihahmo, päästävä sen sisään ja tajuttava hahmon ajatusmaailma. Treenejä oli paljon ja ne veivät aina koko illan.
Martiskainen kertoo, että ensimmäisenä vuonna hän raahautui treeneihin vastentahtoisesti, mutta huomasi jossain vaiheessa olevansa teatterilla joka ilta. Teatterista ja ryhmästä tuli yksi elämän tärkeimpiä kiinnekohtia.
Muitakin näyttämöitä kiertänyt Martiskainen pitää Masalan Nuorisoteatteria ainutlaatuisena. Missään muualla ei ole samanlaista henkeä. Muissa 
teatteriryhmissä kilpailu on kovempaa: jokaisen on taisteltava itselleen oma paikkansa. Metropoliassa näytteleminen puolestaan kuuluu pakollisiin opintoihin sellaisillakin opiskelijoilla, joilla on jokin muu pääaine, mistä seuraa että, koko ryhmä oli harvoin tosissaan produktioiden kanssa.
Masalassa kaikki rakastivat teatteria, mutta kukaan ei kilpaillut keskenään. Ryhmä ja yhdessä tekeminen oli kaiken perusta. Produktiot olivat ryhmän yhteistyötä sen sijaan, että ne olisivat olleet eri yksilöiden ponnistelua eteenpäin omalla uralla.
Martiskainen uskoo, että hän on oppinut kaiken tärkeän sekä näyttelemisestä että ohjaamisesta juuri Masalan Nuorisoteatterissa: ammattikorkeakoulussa vietetyt neljä vuotta eivät tarjonneet niin syvällistä merkitysten ymmärtämistä kuin Nuorisoteatterin kymmenen vuoden aikana tehdyt produktiot. Martiskainen arvostaa erityisesti Hannele Tuomisen neuvoja ja näkemystä.
Masalan Nuorisoteatterissa aloitti vuoden vaihteen jälkeen kaksi kokonaan uutta ryhmää. Tuukka Martiskainen kehottaa uusia teatterinuoria ottamaan kaiken irti ryhmästään ja kuuntelemaan avoimin mielin kaikkien ideoita. Teatteri on joukkuepeliä ja harvoin löytää sellaista joukkuepelaamista kuin Masalasta. Martiskaisen mukaan kannattaa nauttia myös siitä nuoruuden huolettomasta heittäytymisestä, joka on mahdollista vain silloin, kun ei tarvitse kantaa vastuuta suoritettavista opinnoista, maksettavista lainoista tai seuraavasta sukupolvesta.
Vaikka aikuisuuden paineet ovat jo Rigor Mortis -ryhmän harteilla, vanha yhteistyö ja heittäytyminen näkyi kuitenkin Työnantajan hautajaisissa. Dario Fon näytelmä etenee paikoin sen verran nopeasti, että katsoja ei pysy perillä kaikista sen yhteiskunnallisista viittauksista. Ei ainakaan nuoremmat katsojat: "Se oli outo", sanoi näytelmää katsomaan tullut uusi teatterilainen. Aikuisenkin piti miettiä näytelmää kotona vielä muutaman kerran. Tekisi mieli mennä katsomaan näytelmä uudelleen.
Näyttelijät osasivat asiansa. Erityisesti mieleen jäivät Elina Vehkaojan eloisat kasvot: hämmästyttävän nauravat silmät, jotka muuttuivat suuriksi ja kauhistuneiksi, kun hänet valittiin luovuttamaan sydämensä kuolleelle työnantajalle.
Työnantaja haudataan vielä neljästi: sunnuntaina 19.2. klo 15. sekä tiistaina 21.2., keskiviikkona 22.2.ja tosrstaina 23.2. klo 19.
