Kirkkonummi. "Joku on sanonut, että elämä on teatteria ja ihmiset ovat näyttelijöitä" sanoo nuori pietarilainen taiteilija Maria Kviklis ja hymyilee vähän vinosti. "Minun mielestäni elämä on sirkusta ja jotkut meistä ovat klovneja. Ja sitten on niitä muita."

Art Cafe Babylon on saanut taas uuden näyttelyn, kun Kviklis on ripustanut seinälle grafiikkaansa (ja yhden silkkipainotyön, yhden etsauksen ja yhden akvarellin). Venäjällä useita näyttelyitä pitänyt taiteilija on tuonut taidettaan Venäjän ulkopuolelle nyt ensimmäistä kertaa ja peräti kahden näyttelyn verran: toinen, lähinnä akvarelleja sisältävä näyttely on nähtävillä Turun kristillisessä opistossa.

Kirkkonummelle Kviklis päätyi Kirkkonummen kansalaisopiston aloitteesta: kansalaisopisto on aiemmin ollut mukana järjestämässä Kviklisin puolison Vladimir Yakobtchukin näyttelyitä ja järjesti nyt yhteistyössä Babylonin kanssa myös Kviklisin näyttelyn Kirkkonummelle.

Kviklis kertoo, että hän ei pidä grafiikan teossa saman työn painamisesta yhä uudelleen ja

uudelleen. Siksi hän ei koskaan tee samasta työstä kahta samanlaista vedosta. Sen sijaan hän tekee mielellään tutkielmia siitä, miten eri värit antavat samalle työlle erilaisia sisältöjä. Kasvot saattavat ilmentää eri asioit, jos ne on painettu erilaisin värein. Toiset ovat klovneja ja toiset kai niitä muita.

Taide on Kviklisille tapa olla olemassa, mielenlaatu, tapa ajatella. Ihminen, joka elää ja hengittää taidetta, ei voi tehdä toisin. Väline voi vaihdella: grafiikan jälkeen Kviklis haluaa sukeltaa abstraktin öljyvärimaalauksen maailmaan. Jos taiteilijapariskunnan suhde Kirkkonummeen säilyy edelleen, voimme ehkä jossain vaiheessa päästä katsomaan myös öljymaalauksia.

Kviklis ei osaa sanoa, mikä näyttelyn teoksista olisi muita tärkeämpi hänelle itselleen. Jokainen teos on välttämätön vaihe ennen seuraavaa teosta. Taide on matka, jossa ensimmäinen askel on yhtä merkittävä kuin viimeinen.