Veikkola. Veikkolan kirjaston eteisaulassa on merkillinen taidenäyttely: seinällä roikkuvat teokset on kääritty tuorekelmuun. Niistä saa melko hämärän käsityksen siitä, mitä ne esittävät. Seiniä peittävään ruskeaan paperiin on kyllä piirretty osa teoksista ja kirjoitettu näyttelyn nimi: Kilvoittelijat. Katsoja jää miettimään, kilvoittelevatko muoviin käärityt hahmot eristäytymällä ympäröivästä todellisuudesta vai vain pidättämällä hengitystään. Vai onko kyse siitä, että Veikkolan tunnetuin siirtolainen, Itävallasta kotoisin oleva Franz Raschbacher on taas saanut jonkin hullun ja ehdottomasti ulkomaalaisen idean?

Taide kohtaa todellisuuden

Näyttely kertoo kaksi tarinaa. Ilmeisin tarina kertoo taiteen ja todellisuuden joskus hyvin väkivaltaisesta kohtaamisesta. Franz Raschbacher ripusti näyttelynsä kirjaston aulaan ensimmäisen kerran elokuun viimeisenä sunnuntaina. Osa huolella suunnitelluista ja antaumuksella valmistetuista teoksista oli juuri valmistunut ja tuoksui vielä uutuuttaan maalille.

Maanantaina puhelin soi: eräs kirjaston työntekijä ei voinut tulla rakennukseen lainkaan maalin aiheuttaman allergian vuoksi. Työt oli otettava pois seinältä.

Onneksi Raschbacherin suhde taiteeseen on filosofinen: Taide ei ole fyysinen ja ainutkertainen teos, jonka taiteilija on synnyttänyt. Taide on idea ja sitä seuraava luomistyö. Itse teos vain ilmentää sitä, mikä todellisuudessa on syntynyt taiteilijan mielessä. Raschbacher vertaa teoksiaan runoon: kun se on kerran kirjoitettu, sen voi kirjoittaa uudestaan erilaisilla käsialoilla erilaisille papereille, ja silti on kyseessä sama runo. Ei siis ollut lainkaan mahdotonta tehdä pikaisesti uusi näyttely vähemmän allergisoivista materiaaleista. Pian seinillä olivat jo uudet teokset, jotka tuoksuivat huomattavasti vähemmän.

Valitettavasti sekään ei riittänyt. Nyt taide on tuorekelmussa. Samalla se sai uutta symboliikkaa. Ja ennen kaikkea näyttely sai uutta todistusvoimaa: seinällä oleva näyttelyn motto on osoittautunut pitävän ainakin taiteilijan kohdalla paikkansa.

Kilvoittelu;
Kilvoittelulla pyritään
kehittämään mielen
tyyneyttä, johon voi
päästä esimerkiksi
mietiskelemällä.

Franz Raschbacher mietiskelee luultavasti melko paljon.

Tuokio menneen ja tulevan välissä

Toinen näyttelyn kertomus on tarina menneisyyden kohtaamisesta ja tulevaisuuden löytämisestä. Franz Raschbacher syntyi Itävallassa Grazin kaupungissa. Hän opiskeli arkkitehdiksi ja tutustui lomamatkallaan suomalaistyttöön. Ihastus toi hänet lopulta Suomeen. Täällä hän on vuosia ilahduttanut veikkolalaisia tekemällä tietokonegrafiikkaa – muun muassa Veikkola-peliin, Kylänraittiin ja Veikko -sarjakuvaan.

Arjen haasteet ja taloudelliset kiemurat vieraannuttavat usein ihmiset toisistaan.

Raschbacher löysi itsensä keskeltä kipeää avioeroprosessia, vieraassa maassa ja taloudellisesti riippuvaisena pian entisestä kumppanistaan. Elämälle oli löydettävä uusi suunta. Niinpä Raschbacher hankki laitosapulaisen työpaikan espoolaisesta vanhainkodista ja keskittyi etsimään uusia taiteellisia kanavia, joilla tuoda omaan kaoottiseen maailmaansa järjestystä.

Tietokonegrafiikka oli liian hajutonta ja mautonta ollakseen sopiva väylä voimakkaiden tunteiden ilmaisulle. Akvarellikaan ei tuntunut omalta – sitä paitsi maalauksista tuli liian vihaisia, väkivaltaisia ja ahdistavia. Raschbacher kaipasi fyysisempää työtä, tuoksua, haavoja ja hikeä voidakseen purkaa tunteitaan. Hukkavaneri sopi tarkoituksiin mainiosti.

Franz Raschbacheria viehätti vanerissa myös ajatus siitä, että se, mikä jää yli, synnyttää uutta taidetta. Teosta tehdessä hukkapaloista ja niiden muodoista syntyi toisia teoksia, jotka kertoivat enemmän kuin pelkästään sen, mikä niistä puuttui.

Muodoista, symboliikasta ja fyysisestä työstä syntyi myös uusi mielenrauha. Teokset lakkasivat olemasta vihaisia ja väkivaltaisia. Kirjaston Kilvoittelijat näyttävät ystävällisiltä ja rauhallisilta. Ne ovat pysähtyneet hetkeksi nykyisyyteen sovussa menneisyyden ja tulevaisuuden kanssa.

Näyttelyn teokset ovat myös fyysisesti Franz Raschbacherin menneen ja tulevan taiteen välimuoto: matka tietokonegrafiikasta maalausten kautta litteisiin vaneriveistoksiin jatkuu tulevaisuudessa kohti kuvanveistoa. Raschbacher innostuu selvästi, miettiessään kipsin ja rautalangan suomia mahdollisuuksia, joita hän palaa halusta päästä tutkimaan. Tulevaisuus tuntuu tarjoavan loputtomasti uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Yleisöllä on vielä vajaan viikon ajan mahdollisuus pysähtyä hetkeksi muoviin käärittyjen, rauhallisten olentojen eteen. Näyttely puretaan 18.9. Veikkolan kirjastosta. Kävijä voi mietiskellä vaikka niitä mahdollisuuksia, joita meillä kaikilla on kääntää vastoinkäymiset ja elämän realiteetit rikkaudeksi ja voimavaroiksi. Jos hyvin käy, joku onnekas saattaa jopa lähteä jatkamaan kirjastosta matkaansa mieleltään hiukan tyynempänä.