Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kulttuuri Kirjallisuus Kirkkonummelaiset rakastavat runoutta

Kirkkonummelaiset rakastavat runoutta

Sähköposti Tulosta

Runous on ihanaa - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Kirkkonummen kirjaston yleisötilaisuuksien osallistumisennätys taisi rikkoutua, kun Porkkala-salissa käsiteltiin runoutta. Runoillassa luettiin runoja, keskusteltiin runojen kirjoittamisesta, niiden lukemisesta, runojen merkityksestä ja erilaisista tavoista harrastaa runoutta. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään.

Runous on niin pop, että kolmen paikallismedian toimittajatkin jättivät osan valtuuston puheista väliin ja tulivat kirjastoon kuuntelemaan runopuhetta. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa sekin, että Paula Roseliuksen kanssa runoudesta oli keskustelemassa runoilija Jenni Haukio.

Sanottakoon heti kärkeen, että Jenni Haukio on livenä vielä hymyilevämpi ja herttaisempi kuin mitä julkisuudesta on voinut päätellä. Lisäksi hänellä oli paljon visasta sanottavaa. Haukio oli siis ihan hyvä syy tulla kirjastoon. Mutta kyllä runotkin ovat kivoja.

Jenni Haukio on julkaissut kolme runokokoelmaa. Hän oli selvästi pahoillaan siitä, ettei tällä hetkellä pysty kirjoittamaan niin paljon kuin haluaisi. Toiset työstävät runoja vähitellen, mutta Haukio kirjoittaa ne hitaasti mutta kerralla valmiiksi. Työskentelytapa edellyttää, että kirjoittajalla on aikaa istua kaikessa rauhassa etsimäässä oikeita sanoja, mutta tätä ylellisyyttä Haukiolla ei tällä hetkellä ole. Oma työ Turun kansainvälisten kirjamessujen ohjelmapäällikkönä ja Haukion puolison työn mukana tulevat edustustehtävät vievät runoilijan ajan tehokkaasti.

Haukio voitti ensimmäisellä kokoelmallaan Runo-Kaarina kilpailun ja on myöhemmin toiminut kilpailun tuomarina ja nykyisin suojelijana. Haukion mielestä kirjallisuuskilpailut ovat monelle uudelle kirjoittajalle mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Ne luovat väylän päästä esiin ja myös innostavat kirjoittaman: moni runo jäisi kokonaan kirjoittamatta, jos kilpailuja ei olisi. Kilpailuiden ainoa ongelma on, että moni ottaa tuomarien sangen subjektiiviset arviot liian vakavasti: tuomarin mieltymykset eivät kerro palkitsematta jääneiden tekstien laadusta.

Jenni Haukion runoista suuri osa kuvaa hänelle rakkaita maisemia, eli merta, saaristoa ja kaislikkoisia kivikkorantoja. Kaikenlaiset eläimet ovat myös vahvasti läsnä Haukion runoissa. Eläimet ovat Jenni Haukiolle hyvin tärkeitä ja Haukio oli selvästi mielissään saamastaan Pro Animalia -tunnustuspalkinnosta, jonka Eläinsuojeluliitto Animalia myönsi hänelle tänä vuonna rohkeista kannanotoista eläinten paremman kohtelun puolesta. Jenni Haukio lukee runojaan - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Haukiolla ei tällä hetkellä ole liiemmin tilaisuuksia kirjoittaa runoja, mutta hän lukee niitä sitäkin enemmän – mieluiten aina koko tuotannon kultakin runoilijalta. Haukio ihastui runoihin luettuaan koululaisena Nerudan Andien mainingit, mutta nykyisin hän pitää eniten suomalaisesta runoudesta: Risto Ahti, Märtta Tikkannen, Hannu Salakka ja Joni Pyysalo ovat muutamia hänen lempirunoilijoitaan.

Rakkaimpiin runokirjoihin Jenni Haukio palaa aina uudestaan ja kuljettaa niitä mukanaan. Yksi rakkaimmista, Risto Ahdin Pieni käsikirja, on kadonnut. (Jos satut omistamaan kirjan, etkä erityisesti välitä siitä, Haukio varmasti ilahtuisi suunnattomasti lahjasta!)

Monet pitävät runoutta vaikeana kirjallisuuden lajina. Jenni Haukio toteaa, että näin on: runous on vaikeaa ja se saa ollakin sitä. Runous ei kuitenkaan ole monoliitti vaan hyvin monimuotoinen taiteen laji. Haastavimpia ovat intertekstuaaliset runot, joiden ymmärtäminen edellyttää kirjallisuuden ja runouden laajaa tuntemusta. Tunnevetoiset runot ovat huomattavasti helpompia lukea.

Vaikeus on kuitenkin hyvä asia, sillä usein vaikeat runot ovat monisyisiä. Ne tavoittajat lukijassa eri asioita ja synnyttävät erialisia tulkintoja. Helppo runo on usein yksiulotteinen eikä herätä lukijassa niin paljon ajatuksia, kuin runo, jota täytyy pohtia. Mitä vaikeampi runo, sen enemmän se jättää Haukion mukaan tilaa lukijan omalle kokemukselle.

Haukion mielestä runoilijan ei pidä koskaan selittää runojaan. Jos runoa tulkitaan monin eri tavoin, se tarkoittaa, että runot ovat koskettaneet hyvin erilaisia ihmisiä. Runolla on silloin ollut paljon tarttumapintaa.

Jenni Haukio on ihan oikea runoilija. Sen tietää siitä, että hän ei kirjoita runoja siksi, että nauttisi kirjoittamisesta vaan siksi, että hänellä on jonkinlainen ilmaisemisen pakko. Runojen teko on joskus hyvinkin tuskallista. Hyvä hetki on silloin, kun saa käteensä uunituoreen kokoelman, mutta hetki menee nopeasti ohi, kun huolestuu siitä, millaisen vastaanoton kokoelma saa.

Oikeasti Haukion hymy paljastaa, ettei edellinen ole koko totuus. Myöhemmin hän kertoo, ettei oikeasti välitä ihan hirveästi kriitikkojen kritiikeistä, vaikka ilkeä ja asenteellinen kritiikki tuntuu toki pahalta. Sen sijaan sellaiset arviot, jotka analysoivat runoja runoilijan arvioimisen sijaan, ovat rakentavia ja mielenkiintoisia.

Haukio antaa puolisonsa lukea runojaan vapaasti. Puolison mielestä ne ovat aina hyviä. Se herättää Haukiossa epäilyksiä.

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 14.11.2014 11:32 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0705 sekunnissa.