Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kulttuuri Design ja sisustus Kertomus kuultokudoksesta

Kertomus kuultokudoksesta

Sähköposti Tulosta

Toukokuun neitoja - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Tämä voisi olla tarina kulttuurihistoriasta, suomalaisen kulttuurin vaikutuksesta Yhdysvaltain tekstiiliteollisuuteen tai arvokkaan tekstiilin kulumisesta ja konservoinnista. Mutta, kulttuurihistoriaa emme pääse karkuun, sillä se ympäröi meidät ja vaikka meidän on sitä vaikea uskoa, Suomella on vaikutusta aika moneen asiaan. Tekstiilejäkin konservoidaan ja niistä kirjoitetaan – jopa Suomessa.

Se, mikä tekee kunnanjohtajan ovenpielessä piilossa olevasta tekstiilistä mielenkiintoisen, on pitkä kertomus hyvistä ja viisaista ihmisistä. Niitäkin kertomuksia on maailma täynnä, mutta jostain syystä ne ovat aliedustettuina lehtien sivuilla.

Kertomus alkaa Luoman kylässä asuneesta rouvasta, joka muutti miehensä työn perässä Amerikkaan. Mies oli suuri ja tunnettu arkkitehti, joka oli niittänyt mainetta kotimaassaankin, muttei silti saanut riittävästi töitä. Taiteilijoilla oli Suomessa tiukkaa silloinkin. Rouva puolestaan oli luopunut taiteilijan urastaan hoitaakseen lapsiaan ja tukeakseen kuuluisaa miestään.

Amerikassa Loja-rouva kuitenkin pääsi luomaan omaa taidettaan. Hän perusti kuulun kutomon ja kehitti modernia tekstiilitaidetta tuoden siihen sekä suomalaisia että ruotsalaisia vaikutteita. Rouva sai ylen määrin arvostusta ja teki töitä yhdessä miehensä ja aikuisiksi kasvaneiden lastensa kanssa ja oli ilmeisesti onnellinen, vaikkei enää kuvanveistäjäksi ryhtynytkään.

Onnelliset ihmiset ovat usein myös hyväntahtoisia. Eliel ja Loja-rouva eivät unohtaneet vanhaa, rakasta kotikyläänsä. He osallistuivat uuden koulun rahoittamiseen ja Loja-rouva lahjoitti lasten iloksi koululle yhden studionsa kutomista neljästä suuresta kuultokudoksesta. "The Festival of the May Queen" -kuultokudos oli suunnattoman arvokas ja itse asiassa ainoa Lojan studion tuote, joka koskaan päätyi Suomeen.

Seuraavaksi hyviä ja viisaita olivat koulun lapset ja aikuiset, jotka kohtelivat kuusikymmentä vuotta kuultokudosta hyvin ja kunnioittavasti. Olisi voinut kuvitella, että pienet kädet olisivat tuhrineet tuhonneet kallisarvoisen teoksen, mutta siinä ei ollut pieniä sormenjälkiä juuri lainkaan, kun se lopulta otettiin alas seinältä konservoitavaksi.

Ilman kyläyhdistyksen viisaita ihmisiä kuultokudos roikkuisi yhä koulun seinällä. Vaikka lapset kunnioittivatkin kaunista Toukokuun kuningatarta, valo, ilmankosteus ja pöly eivät sitä armahtaneet. Kyläyhdistys sai kunnan lopulta ymmärtämään, että koulun siirtyminen kunnan omistukseen oli langettanut kunnalle myös vastuun taideteoksesta.

Museovirastokin tarjoutui ottamaan taideteoksen haltuunsa ja pitämään siitä huolta. Tarmokas kulttuuritoimenjohtaja halusi kuitenkin, että aarre säilyy kunnan omistuksessa ja sai kuin saikin kunnan suostumaan teoksen konservoimiseen ja asianmukaisen säilytyspaikan rakentamiseen.

Kyläyhdistys päätti, että koululaisten on kuitenkin saatava pitää pala heille lahjoitettua kauneutta. Niinpä tekstiilitaiteilija Ann Jonasson sai tehtäväkseen kutoa tarkan osakopion upeasta seinävaatteesta. Samalla hän tuli tehneeksi loistavaa tutkimustyötä kudontatekniikasta ja ennen kaikkea kuultokudoksen alkuperäisistä väreistä, jotka löytyivät kudoksen kääntöpuolelta vuorin alta. Nyt Bobäckin koulussa on Jonassonin kutoma, alkuperäisessä loistossa oleva kopio Loja-rouvan kuultokudoksesta.

Kuultokudos konservoitiin huolella lohjalaisen Arvotekstiilipalvelu Tupulatäkki Oy:n taitavien naisten toimesta. He myös säilyttivät teosta, kunnes sille saatiin rakennettua oikein valaistu ja sopivan kostea säilytysvitriini. Siellä kuultokudos mahtuu riippumaan vinossa asennossa, niin ettei maan vetovoima rasita liikaa vanhoja loimilankoja.

Kuningatar ja kulttuuritoimen johtaja - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Nyt arvokas teos on kunnanjohtajan ovea vastapäätä verhoilla peitetyssä komerossa suojassa valolta, pölyltä ja ilmankosteuden vaihteluilta. Ja katseilta. On vähän surullista, että kuultokudos tavallaan kuoli ja haudattiin: se ei enää elä sitä elämää, johon se oli luotu. Moinen on kuitenkin välttämätöntä, sillä on parempi, että muutama silmäpari näkee sen vielä seuraavat sata tai kaksi sataa vuotta, kuin että kymmenet pienet koululaiset näkevät alkuperäisen teoksen ehkä parikymmentä vuotta, kunnes siitä ei ole enää mitään jäljellä.

Niille, jotka nyt palavat halusta kritisoida kuntaa vähien rahojen tuhlaamisesta joutavaan kulttuurihankkeeseen, on kerrottava, ettei hyvien ihmisten määrä rajoitu vielä tähän: Koko konservointihanke säilytyskomeroineen päivineen rahoitettiin testamenttivaroin, jotka oli lahjoitettu kunnalle taidehankintoja varten. Joku halusi lahjoittaa kuntalaisille iloa ja kauneutta vielä kuoltuaankin.

Hyvät ja viisaat ihmiset pelastivat jälkipolville kauniin ja arvokkaan tekstiilin. Saimme lisäksi tarinan ja syyn kiinnostua historiasta. Vitriiniin on kätketty myös tietoa käsityötekniikasta, jota voi hyödyntää tulevia taideteoksia tehtäessä.

Taiteen kauneus, vanhan arvostamisen viisaus ja antamisen halu toivottavasti myös inspiroivat virkamiehiä ja poliitikkoja tekemän töitä ja kantamaan vastuuta tästä kunnasta. Siksi toivon, ettei Toukokuun kuningatar unohdu kokonaan sitä valolta suojaavien verhojen taakse.

Kuvat: Sari Pääkkönen

Kommentit (1)Add Comment
...
Kirjoittanut Anders Adlercreutz, 10.11.2014
Itse muistan kudoksen elävästi kouluajoiltani. Kun aloitin koulun 1977 kudos löytyi 1-2 luokan huoneen takaseinältä. Siihen tulikin sitten nojattua liikaakin, ja vaikka tiesimme että sen tekijä oli Loja Saarinen, niin en muista että meitä olisi kehoitettu pahemmin sitä varomaan. Hienoa että se nyt on pelastettu. Koko tarinassa pitää - kuten toimittaja tekeekin - nostaa esille Luoman kyläyhdistyksen työ ja ennen kaikkea Ann Jonassonin suunnaton aherrus kopion tekemisen parissa.

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 05.11.2014 12:32 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0657 sekunnissa.