Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Terveys ja hyvinvointi Kunnioita poikaasi ja tytärtäsi

Kunnioita poikaasi ja tytärtäsi

Sähköposti Tulosta

Peli - Verkkonummi.fi

"Äiti, älä mene sinne. Siellä annetaan kuitenkin ihan tyhmiä neuvoja vanhemmille ja sitten lapsista tulee entistä onnettomampia." Olin lähdössä kuuntelemaan EHYT ry:n ja Kirkkonummen kunnan moniammatillisen KINUVA-ryhmän järjestämää Voimaa vanhemmuuteen -lauantaifoorumia, jossa oli tarkoitus keskustella nuorten digipelaamisesta, päihteiden käytöstä ja vanhempien ja lasten välisestä kommunikaatiosta.

Esitteessä luki, että "rastipolun muotoon järjestetyn lauantaifoorumin ohjelma perustuu voimavarakeskeiseen lähestymistapaan, minkä tarkoitus on tarjota vanhemmille välineitä murrosikäisen lapsen kasvattamiseen". Taisimme molemmat lukea tekstin hieman eri tavalla: luulimme tilaisuudessa tarjottavan "keinoja murrosikäisen lapsen alistamiseen". Mutta olimme väärässä.

EHYT ry tekee ehkäisevää päihdetyötä, jonka kohderyhmänä on koko väestö lapsista vanhuksiin. KINUVA-ryhmä puolestaan on pari vuotta sitten perustettu moniammatillinen ryhmä, joka koostuu nuorten kanssa työskentelevistä Kirkkonummen eri toimialojen ihmisistä. Kumpikin järjestävä taho on niin läsnä arjessa ja niin lähellä nuoria, että ihmiset niissä ovat ymmärtäneet kunnioittavan läsnäolon merkityksen ja voiman.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi on hyvä käsky. Emme vain aina muista, että kunnioitus, joka ei ole vastavuoroista, on pelkoa. Jos haluamme kasvattaa lapsistamme olentoja, jotka tottelevat meitä, koska pelkäävät meitä, heistä kasvaa samalla olentoja, jotka tottelevat myös muita vastaantulevia tahoja, joita katsovat ylöspäin ja pelkäävät. Tällainen taho voi olla vaikkapa huumeita kokeileva kaveriporukka. Luultavasti kaikki vanhemmat haluavat, että nuoret oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan. Sen me unohdamme, että se tarkoittaa myös sitä, että nuoret lakkaavat ajattelemasta meidän aivoillamme.

Lauantaifoorumin kaikki luennoitsijat korostivat kommunikaation merkitystä. Käskyt, kiellot, pelottelu ja tuomitseminen tuotavat harvoin toivottua tulosta. Kuunteleminen ja vastavuoroisuus sen sijaan mahdollistavat ymmärtämisen ja ymmärtäminen auttaa vaikeissakin tilanteissa.

Itsensä kunnioittaminen suojaa päihteiltä

Päihdekeskustelun vetäjät Timo Nerkko ja Eero Salonlahti pyysivät vanhempia pohtimaan, miksi muori käyttää päihteitä. Päihteiden käytöllä pyritään aina tyydyttämään jotakin tarvetta. Kyse voi nuoren kohdalla olla tarpeesta saada huomiota: vanhemmilta saa sitä runsaasti, jos tulee kotiin humalassa. Voisiko tuota tarvetta täyttää helpommalla tavalla?

Kyse voi olla myös tarpeesta kuulua porukkaan. Nuorella pitää olla valtavan vahva itsetunto ja luottamus omaan harkintakykyyn, jotta hän pystyisi toimimaan toisin kuin kaveripiiri toimii. Tuon harkintakyvyn ja itsetunnon avain taas on arvostuksen tunteessa: jos vanhemmat arvostavat nuorta ja hänen tunteitaan ja ajatuksiaan, nuori oppii itsekin arvostamaan itseään.

Vanhempien kannattaa myös muistaa, että 90% suomalaisista aikuisista käyttää alkoholia säännöllisesti. Miksi nuoret olisivat raittiimpia kuin vanhempansa? Alkoholin paheksuminen ei ole uskottavaa, vaikka vanhemmat joisivat vain lasin viiniä vain juhla-aterioilla. Sen sijaan on hyvä keskustella alkoholin haitoista ja hyödyistä ja alkoholikulttuurista. Ja keskustelu tässä tarkoittaa Nerkon ja Salonlahden mukaan dialogia – tilannetta, jossa kumpikin osapuoli puhuu ja tulee kuulluksi. Tukea tällaisiin keskusteluihin voi hakea vaikkapa Päihdelinkki -sivulta.

Kirkkonummella saa nuorisotyöntekijöiden mukaan helposti mitä vain päihteitä. Läntisen Uudenmaan alueella tehdyn kyselytutkimuksen mukaan yläkouluikäisistä lapsista 41% on olut joskus humalassa, 15% tupakoi ja 15% on kokeillut kannabista. Kannabiksen saaminen on nuorille jopa helpompaa kuin alkoholin saaminen – kiitos kauppojen kiristyneen alkoholivalvonnan. Uusi ilmiö on, että Kirkkonummella päihteiden käyttö on siirtynyt kaduilta kotibileisiin.

Digitaalisten pelien tuntematon maailma

Päihteiden lisäksi vanhempia huolestuttaa digitaalisten pelien tuntematon maailma, joka on vienyt nuorison mukanaan lähes kokonaan. Paikalla ollut Kirkkoharjun koulun rehtori Eero Kling totesi, että välitunnilla lähes kaikki tuijottavat hartiat lysyssä älypuhelimiaan. Koulutyötä haittaavan väsymyksen lisäksi Kling oli huolissaan nykyisten nuorten tulevasta työkyvystä, koska tätä menoa heidän selkänsä luultavasti vaurioituu alle 30-vuotiaana.

Vanhemmat jakoivat rehtorin huolen. Ei ole terveellistä tuijottaa ruutua koko päivää. Tosin suuri osa vanhemmista tekee itse sitä samaa. Fyysisen terveyden lisäksi vanhempia huolestuttaa myös pelien aiheuttamat haitat psyykelle, sosiaalisille suhteille ja koulunkäynnille.

Peleillä on ikärajat, joita todella pitäisi noudattaa. Kouluttaja Joanna Ovaska vakuutti kuulijoille, että pelien ikärajoilla on hyvät perusteet. Ne eivät ole pelkkiä suosituksia tai vaikeusasteiden kuvauksia. K18-peleissä on materiaalia, jota nuoret eivät pysty käsittelemään, koska heillä ei yksinkertaisesti ole riittäviä tietoja tai tunne-elämän kypsyyttä. Vanhempien pitäisikin pysyä tiukkana ikärajojen noudattamisen suhteen.

Muissa asioissa Ovaska kehotti kuitenkin kuulijoita taas kerran kunnioittamaan ja kuuntelemaan nuorta. Hän vertasi pelaamista harrastamiseen: se voi olla yhtä kunnianhimoista ja myös kehittävää kuin soittaminen tai yhtä sosiaalista kuin jalkapallon pelaaminen. Vain vanhempien suhtautuminen on erilaista.

Kuinka moni meistä vanhemmista on todennut harmistuneena ja puoliksi halveksivalla äänensävyllä, että "se vain näpyttää kaiket päivä tuota laitetta". Harva puhuu samaan sävyyn tanssiharrastuksesta tai piirtämisestä, vaikka niihin kuluisi yhtä paljon aikaa.

Me myös saatamme vaatia nuorta lopettamaan pelin nyt heti, koska makaronilaatikko on pöydässä. Ihan sama, vaikka kaksi iltaa kestänyt joukkuetaistelu hävittäisiinkin siksi, että yksi porukasta lähtee kesken pois kriittisellä hetkellä. "Sanot niille, että teidän perheessä syödään yhdessä ja sillä siisti." Harva meistä hakee lapsensa jalkapallokentältä kesken jatkoajan, koska ruoka on pöydässä.

Lastemme pelimaailma on meille vieras, mutta se ei tee sitä vaarallista tai huonoa. Siksi olisi hyvä, jos jaksaisimme kiinnostua siitä, mikä innostaa lastamme. Kun kiinnostus ja kunnioitus on olemassa, voidaan keskustella säännöistäkin: siitä, että peliporukan turnauksia voitaisiin ehkä sopia tietyille päiville tai tiettyihin ajankohtiin ja siivoamiselle, läksyille ja syömiselle pitäisi jäädä myös aikaa. Siitäkin voisi sopia, että pitkistä joukkuepeleistä kerrotaan etukäteen ja pelit, jotka voidaan tallentaa ja keskeyttää, myös tallennetaan ja keskeytetään, kun on muuta tekemistä.

Yhteisistä ja koko perheen tarpeita kunnioittavista säännöistä on myös parasta puhua joskus muulloin kuin silloin, kun peli on käynnissä. Keskusteluun voi saada hyviä vinkkejä Pelitaito-sivulta.

Vanhemmat alkavat pikku hiljaa ymmärtää, että pelaamisesta voi olla erilaisten haittojen lisäksi myös hyötyä. Ne saattavat lisätä tietoa, parantaa motorisia kykyjä, opettaa sosiaalisia taitoja, vahvistaa identiteettiä ja ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Nuoret ovat usein koneella yhdessä kavereittensa kanssa. Ennen nettiaikaa he olivat kaduilla kavereittensa kanssa, eivätkä vanhemmat tienneet, missä he olivat ja mitä tekivät. Nyt sentään tiedämme, että he tappavat örkkejä huoneen nurkassa.

On kuitenkin selvää, että pelaamisesta voi olla myös haittaa: rehtorin mainitseman univajeen lisäksi liiallinen pelaaminen haittaa perheen sisäisiä suhteita, sosiaalistumista, opintoja ja mahdollisesti vääristää maailmankuvaa. Joissain peleissä käytetään myös oikeasti rahaa ja jotkut pelit tallentavat (vanhempien) luottokorttinumeron, jolloin rahaa voidaan käyttää vanhempien tietämättä. Vaikka nuori itse ei sitä tekisikään, hakkereille tai epärehellisille pelikavereille numeroiden onkiminen peleistä ei ole lainkaan vaikeaa.

Aina runsaskaan pelaaminen ei ole kuitenkaan vahingollista. Vanhempien kannattaa pysähtyä pohtimaan, miksi pelaaminen ärsyttää meitä: onko siihen joku aito syy, vai olemmeko vain mustasukkaisia tai ärtyneitä siitä, ettei päivä suju niin kuin me itse olimme sen suunnitelleet. Onko meidän mielihyvämme jotenkin arvokkaampi kuin lastemme?

Vanhempia mietityttää se, mikä on liikaa ja mistä on nuorelle vahinkoa. Ovaskan mukaan nuoren voi antaa pelata niin paljon kuin hän haluaa, jos koulu sujuu hyvin, terveys ei kärsi ja ihmissuhteet pysyvät kunnossa. Jos peliaikarajoituksille on hyviä syitä, keskustelemalla ne selviävät varmasti nuorelle itselleenkin.

Dialogin vaikeus

Työpaikoilla puhutaan vuorovaikutustaidoista. Hyvä vuorovaikutus tehostaa työtekoa, lisää työhyvinvointia ja helpottaa johtamista. Vuorovaikutustaitoja harjoitellaan erilaisilla virkistyspäivillä yhdessä alaisten ja esimiesten kanssa. Kuka järjestäisi samanaista kommunikaatiokoulutusta myös perheille?

Vuorovaikutussuhteista luennoinut projektikoordinaattori Eeva Liesilinna kertoi tutkimuksesta, jossa suomalaisilta nuorilta kysyttiin, ovatko heidän lähipiirinsä aikuiset kiinnostuneita heidän asioistaan. Kolmannes nuorista uskoi, etteivät ole. EHYT ry:ssä jäätiin pohtimaan, miksi sellainen kokemus syntyy, vaikka vanhemmat lähes poikkeuksetta ovat erittäin kiinnostuneita lapsistaan. Vai ovatko?

Vuorovaikutusluento alkoi tehtävällä. Meidän oli muisteltava henkilöä, joka vaikutti meihin voimakkaasti. Kun kysyttiin, millaisia ihmisiä muistelimme, suurin osa kertoi tilanteesta, jossa joku oli kuunnellut ja kannustanut. Sen jälkeen harjoittelimme parikeskustelua niin, että toinen kertoi ja toinen kuunteli ja toisti kuulemansa. Huomasimme, miten helppoa puhuminen oli, kun joku kuunteli ja hymyili ja yritti oikeasti ymmärtää, mitä tarkoitimme.

Luento olisikin voinut loppua siihen. Toisen kunnioittaminen on kommunikaation perusta ja kuunteleminen ja ymmärtäminen on huomattavasti tehokkaampaa vaikuttamista kuin saarnaaminen, pakottaminen, neuvominen, manipuloiminen, tuomitseminen, urkkiminen, nimittely, huutaminen ja kaikki ne muut keinot, joita usein kutsumme kasvattamiseksi.

Meidän ei pidä yrittää saada nuorta toimimaan meidän ratkaisujemme mukaan. Meidän pitäisi yrittää tuke nuorta niin, että hän ratkaisee ongelmansa itse. Ja meidän pitäisi tunnista ongelmat, jotka ovat nuorten ongelmia sen sijaan, että rähisemme nuorille ongelmista, jotka ovat oikeasti meidän ongelmiamme, kuten esimerkiksi epätietoisuus, mustasukkaisuus, omat tarpeemme, tyhjät periaatteet ja ennakkoluulot.

Jos tarpeemme ja arvomme ovat ristiriidassa nuoren arvojen ja tarpeiden kanssa, on keskusteltava. Jos haluaa saada vistinsä perille, minä-muotoiset viestit ovat kaikkein tehokkaimpia. Kun kertoo nuorelle, mitä tunsi itse jossain tilanteessa sen sijaan, että analysoi nuorta ja hänen luonnettaan, puhe voi avata ovia sen sijaan, että se sulkisi niitä. Ohjeita minä-viestien käyttöön löytyy EHYT ry:n sivuilta.

Kaikki tilaisuuden puhujat korostivat, että nuorten kanssa kommunikoiminen on kestävyyslaji. Mikään muutos ei tapahdu heti, kun minä sanon niin. Luottamuksen ja keskutelun syntyminen vie aikaa. Minä-viestit saatetaan torjua, mutta seuraavalla kerralla niiden viesti saattaakin muistua mieleen.

Ja jos käy oikein hyvin, nuori saattaa ryhtyä käyttämään samaa keinoa meihin. Sen sijaan, että hän huutaisi, että "sä olet tollanen ...sensuroitu ...sensuroitu", hän saattaa sanoa, että "viime kerralla, kun suljit tietokoneeni, etkä uskonut minua, kun sanoin pelin päättyvän viiden minuutin kuluttua, minusta tuntui, ettet arvosta minua etkä kunnioita minun toiveitani ja ettet pidä minua tasa-arvoisena ihmisenä vaan ajattelukyvyttömänä ja vastuuttomana hulttiona. Tekosi seurauksena klaanini hävisi taistelun ja minut poistettiin porukasta, ja nyt minulla on yksinäistä ja kova työ löytää uusia ystäviä. Toivoisin, ettet seuraavalla kerralla toimisi, ennen kuin olemme yhdessä ehtineet keskustella asiasta.

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 30.10.2014 09:43 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0683 sekunnissa.