Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Terveys ja hyvinvointi Hyvä koulupäivä diabeetikolle ja turvallinen olo myös vanhemmille

Hyvä koulupäivä diabeetikolle ja turvallinen olo myös vanhemmille

Sähköposti Tulosta

Terveydenhoitaja Eija Kulkki - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Kesän aikana välittyi päivälehtien välityksellä huoltajien suuri huoli siitä, että heidän diabeetikkolapsensa ei saa riittävästi tukea koulupäivänsä aikana. Tyypillisen tapaan uutisoinneista on vaikea hahmottaa kokonaisuutta eikä sellainen taida ensisijaisesti olla päivälehtien tehtäväkään. No, joka tapauksessa, seuraavassa on terveydenhoitajan näkökulma siihen, miten luodaan hyvä koulupäivä diabeetikolle ja turvallinen olo myös vanhemmille. Yritän välittää kokonaisvaltaista kuvausta siitä, miten omilla työalueillani on menetelty ja miten toivoisin toimintaa kehitettävän.

Lasten ykköstyypin diabetes on melko yleinen, elinikäinen tauti. Nykyisellä tietämyksellä ja käytettävissä olevilla välineillä sitä on mahdollista hoitaa erittäin hyvin, ja diabeetikko pääsee elämään lähes samanlaista elämää ikätovereittensa kanssa. Sen sijaan se, mikä usein syystäkin puhuttaa on se, kuka tukee ja auttaa diabeetikkoa hänen koulupäivänsä aikana. Kuten niin monen muunkin erityislapsen kohdalla, diabeetikon huoltajat joutuvat välillä käyttämään lähes kyynärpäätaktiikkaa, jotta heidän lapsensa erityistarpeet tulisivat huomioiduiksi.

Diabeetikon hoito vaatii tiivistä yhteistyötä diabeetikon itsensä, hänen huoltajiensa, opetushenkilökunnan, ruokahuollon henkilökunnan ja kouluterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon kesken. Oivallisena, tarpeellisena apuna käytännön järjestelyihin on opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen kuntaliiton yhdessä julkaisema, varsin yksityiskohtainen toimintamalli diabetesta sairastavan lapsen koulupäivän aikaisesta hoidosta (STM:n selvityksiä 2010:9). Se jättää, kuten viisasta onkin, käytännön sovelluksen sinne, missä diabeetikko on.
Omissa työyksiköissäni ei ole tarvinnut kiistellä siitä, kenelle kuuluu ns. hätäensiapu eli henkeä pelastava ensiapu. Tajuttomaksi menneen diabeetikon kohdalla tämä tarkoittaa hengitysteiden auki pysymisen varmistamista ja nopeata lisäavun hälyttämistä numerosta 112.

Sen sijaan välillä olemme kovastikin joutuneet pohtimaan sitä, kuuluuko diabeetikon omahoidon tukeminen opetustoimelle, siis opettajille ja avustajille, vai kouluterveydenhuollolle, siis kouluterveydenhoitajalle. Kenen jo muutenkin työtehtäviä täynnä olevaan aikatauluun laitetaan diabeetikon hoitoon tarvittava, kolmesta viiteen kertaa lapsen nelituntisen koulupäivän aikana toistuva, muut työt pilkkova, kerrallaan 5-30 minuuttia pitkä työrupeama?

Käytännössä viitisen minuuttia kuluu kirjauksineen silloin, kun pelkästään mitataan verensokeri ja se on kunnossa. Koululounas eri vaiheineen vie puolisen tuntia. Verensokerin ollessa liian alhainen saattaa aikaa mennä puolitoistakin tuntia ennen kuin verensokeri on palautunut halutulle tasolle.
Verensokeria nopeasti nostattavan GlucaGen® -pistoksen anto tajuttomaksi menneelle diabeetikolle on kouluissani sovittu kuuluvan terveydenhoitajalle, hänen ollessaan juuri siinä työyksikössä kuin diabeetikkokin. Sen verran monimutkaiseksi on nähty valmisteen saattaminen käyttökuntoon, valmisteen laadun silmämääräinen varmistaminen ja oikean pistostekniikan hallinta hätätilanteessa maallikolle, jolla ei ole tehtävään minkäänlaista harjaantumista.

Se, kuinka vahvan tuen diabeetikko tarvitsee, riippuu luonnollisesti hänen valmiuksistaan. Hieman alle kouluikäinen näyttää pääsääntöisesti pystyvän mittaamaan verensokerinsa varsin näppärästi. Samoin ekaluokkalaiset ovat olleet ilmiömäisen taitavia insuliinipumppunsa käytössä. Sen sijaan esimerkiksi desimaalilukuna ilmaistun tuloksen lukeminen mittarin näytöltä ja sen tulkitseminen suhteessa jatkotoimiin eli esimerkiksi mahdollisiin lisähiilihydraatteihin tai lisäinsuliinin annosteluun tarvitsee aikuisen tuen ainakin peruskoulun ensimmäisinä vuosina.

Lyhyellä aikavälillä kysymys on oppilaan voinnista ja vanhempien kantamasta huolesta tässä ja nyt: Pidetäänkö lapsestani riittävää huolta hänen koulupäivänsä aikana? Siis tänäänkin, kun lähetän lapseni kouluun? Voinko keskittyä omiin töihini? Pidemmällä aikavälillä kysymys on myös siitä, onnistutaanko estämään diabetekseen liittyviä hankalia ja elämää rajoittavia lisäpulmia. Näin ollen kysymys on siis sekä yksilölle itselleen että samalla myös koko yhteiskunnalle kasautuvista sairaanhoidon ja kuntoutuksen kustannuksista, joista osa on ehkäistävissä diabeteksen huolellisella hoidolla.

Diabetes on yleistynyt. Itselläni on nyt jo jonkun vuosikymmenen pituisen ammattiurani aikana ollut työalueellani lähes koko ajan vähintään yksi diabeetikko. Tällä hetkellä heitä on yksi noin 100 oppilasta kohti, kun reilu kymmenen vuotta sitten heitä oli yksi noin 500 oppilaasta. Näin yleinen diabetes ei toki ole läheskään kaikkialla, mutta jotakin tämä yksittäinen esimerkki kertoo taudin yleistymisestä ja diabeteksen hoidossa tukea tarvitsevien lasten määrästä.

Kouluissani diabeetikkojen omahoidon tukeminen on sovittu kouluavustajien tehtäväksi terveydenhoitajan toimiessa taustatukena. Tehtävään on nimetty avustaja ja hänelle varahenkilö(t) lyhyen koulutuksen jälkeen. Heille on laadittu täsmällinen aikataulu siitä, milloin diabeetikon luo mennään ja mitä silloin kuuluu tehtäviin. Vahvimpina, luonnollisimpina tukipilareina ovat tietenkin koululle ohjeistuksensa antavat diabeetikon vanhemmat: he antavat yksityiskohtaiset, erikoissairaanhoidon ohjaamat, kirjalliset hoito-ohjeet.

Itse haluaisin, että jäisi muilta, pääosin lakisääteisiltä tehtäviltä ja ensiapuluonteisilta pikkutehtäviltä nykyistä selvästi enemmän aikaa emotionaalisesti tukea toisaalta sekä diabeetikkoja, jotka eivät voi olla kokematta ainakin jonkinasteista erilaisuutta, ja toisaalta huoltajia, joiden on diabeetikkojensa kanssa selvittävä arjen keskellä monista ylimääräisistä koukeroista. Toivon jokaisen diabeetikon - kuten kaikkien muidenkin lasten - osalle Carl-Larsson-maista idyllistä elämää, jotta he saavat sisimpäänsä, ehkä vähän naivistisen, mutta kuitenkin riittävän hyvän perusluottamuksen siihen, että kyllä aikuiset osaavat, ja sitä kautta sen, että kyllä elämä kantaa.

Toiveenani on myös aina ollut se, että eri ammattihenkilöihin kohdistuvat toiveet ja pettymykset yritettäisiin osoittaa asianomaisille työntekijöille itselleen eikä niitä purettaisi lapsen kuullen. Diabeetikollahan itsellään on koulupäivän aikana välillä kestämistä jo siinäkin, että hän väkisin on eri tahdissa kuin luokkatoverinsa. Näin on esimerkiksi kiiruhdettaessa ruokailuun: Hän mittaa verensokerinsa ja ohjelmoi insuliinipumpusta ennen ateriaa laitettavan ateriainsuliinin. Oppituntiakaan kun hän ei voi aina keskeyttää ennen muita. Samoin liikuntatunnilla hänen on pidettävä taukoja mitatakseen verensokerinsa ja nauttiakseen tarvittavan liikuntalisänsä.

Ennaltaehkäisy on tunnetusti aina halvempaa kuin vaurioiden hoito ja kuntoutus. Näin ollen toivoisin riittäviä avustajaresursseja, sillä kysymyksessä on yhdestä kahteen tuntiin työaikaa per työpäivä, yhteensä viidestä tunnista kymmeneen tuntiin viikossa koululaisen kahden - kolmen ensimmäisen kouluvuoden aikana. Avustajan palkkakustannuksia voi verrata vaikka yhden poliklinikkakäynnin hintaan erikoissairaanhoidossa tai yhteen sairaalahoitovuorokauteen.

Avustajien pitäisi lisäksi päästä ohjaamaan diabeetikkoa riittävän rauhallisesti myös sen vuoksi, että omahoitoa tuettaessa tuetaan lasta samalla myös oppimaan hoitamaan omaa diabetestaan, mikä palvelee hänen koko elämäänsä ja itsenäistymistään. Ihanteellisinta olisi myös pohtia kunkin diabeetikkokoululaisen kohdalla riittävästi myös sitä, kuinka paljon itsenäistää milloinkin. Vaikka tekniset taidot olisivatkin hallussa, emotionaalisen tuen tarve saattaa olla vielä suuri. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, liian varhainen itsenäistäminen lisää riskiä oikaista diabeteksen hoidossa murrosiässä, eikä se ole kenenkään edun mukaista.

Eija Kulkki
Kouluterveydenhoitaja
Kirkkonummen kunta

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
 

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0659 sekunnissa.