Huomenna vietetään jälleen 112 -päivää. Sen kunniaksi Oitbackan FBK-VPK esittelee Lapinkylässä Jontten kyläkaupan edessä palokuntatoimintaa, pelastuskalustoa ja alkusammutusta klo 9-12. Paloautojen ihailun lisäksi jokainen voi pohtia, millainen arjen sankari itse kukin on tai voisi olla.
Arjen sankarit tekevät pieniä tekoja, joilla lisätään turvallisuutta ja ehkäistään ongelmia. Arjen sankari osaa pitää turvavälin. Arjen sankari tarkastaa palohälyttimien toiminnan viimeistään silloin, kun on lukenut tämän jutun. Arjen sankari kiinnittää takkiinsa riittävästi heijastimia. Arjen sankari käyttää hyviä kenkiä, joilla ei liukastu helposti ja muistaa myös juhlista tullessaan, että pikkukenkiä ei ole tarkoitettu talvikeleille. Arjen sankari opettaa lapsille, miten hätänumeroon soitetaan ja näyttää esimerkillään, että hädässä olevia ihmisiä on aina pysähdyttävä auttamaan, vaikka olisi kiirekin. Ja vaikeinta kaikista: arjen sankari siivoa kodin, sillä lattialla lojuviin esineisiin on kovin helppo kompastua.
Koko Eurooppa viettää huomenna 112 -päivää, sillä sama hätänumero on käytössä kaikkialla EU:ssa. Yhteinen hätänumero helpottaa matkailijaa, mutta kannattaa ehkä miettiä etukäteen myös se, mitä puhelimeen sanoo ja millä kielellä, jos tarvitsee apua.
Kannatta myös miettiä, milloin ei kannata soittaa hätänumeroon: kiireettömät asiat kuuluvat jonnekin muualle.
Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta jotkut tilanteet ovat vaarallisempia kuin toiset ja joskus hälytyskellojen pitäisi soida ainakin korvien välissä. Duodecimin terveyskirjaston mukaan yleisimpiä tapaturmia ovat kaatumis- ja putoamisvammat. Suomessa kuolee kaatumisvammoihin vuosittain yli 1000 ihmistä. (Pääministerimme päällä oli todella hyvä tuuri, kun se särkyi vain vähän.)
Myös liikunta on vaarallista, sillä se aiheuttaa 300 000 tapaturmaa vuodessa. Tosin ne ovat onneksi vain harvoin hengenvaarallisia. Yleensä liikunta vähenee iän karttuessa, mutta tilalle tulee uusia vaaroja: perheelliset miehet kärsivät erityisesti kodin huolto- ja rakennustöissä syntyneistä vammoista.
Lapset vammautuvat siksi, että ovat lapsia: heillä ei vielä ole aikuisten kehittynyttä havainnointikykyä ja motorisia taitoja ja silti he joutuvat elämään aikuisten aikuisille suunnittelemassa ympäristössä. Suojelusenkelit ovat kuitenkin vuosien saatossa kehittyneet ammattitaitoisemmiksi, sillä lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet 70-luvun 300:sta reiluun kahteenkymmeneen.
(Voi olla, että vanhempien lisääntyneellä pelokkuudellakin on osansa asiassa, sillä mummuni oppi lopulta juoksemaan pihapuun oksilla putoamatta ja äitini laski liukumäkeä peltikatolla, minä kiipesin jokaiseen vastaantulevaan puuhun ja sukeltelin pohjaan juuttuneiden puunoksien ali, mutta lapsilleni en salli murto-osaakaan siitä, mitä itse tein lupia kysymättä.)
Suojelusenkelien ja suojelusvanhempien lisäksi meitä suojelee suojelusyhteiskunta. Lainsäädäntö ja erilaiset valistuskampanjat tuntuvat tehoavan: lelut ovat turvallisempia, tiet hiekoitetumpia ja tiedotus tehokkaampaa. Tämä johtuu osittain siitä, että on ymmärretty tapaturmien olevan kansantaloudellinen ongelma. Se, että tekee kipeää, on tietysti ikävää, mutta se, että liukastumisten ja kaatumisten kustannukset vakuutuskorvauksineen ovat yli 600 miljoonaa euroa vuodessa, lisää merkittävästi eri toimijoiden halukkuutta ehkäistä tapaturmia
Mutta tärkein toimija olet ehdottomasti sinä itse. Jo pelkästään asioiden ajatteleminen etukäteen vähentää riskejä. Omaa turvallisuuttasi pohtiessasi voit virkistää mieltäsi katsomalla poliisisoittokunnan 112-videon. (Se on myös oivallinen havaintoesimerkki siitä, mitä annettavaa Suomen poliisilla on Egyptin, Libyan ja Tunisian poliiseille, jotka pyysivät Suomelta koulutusapua.)
