Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Retkelle Lähieräily: Asento! Kokemuksia erilaisista retkimajoitteista

Lähieräily: Asento! Kokemuksia erilaisista retkimajoitteista

Sähköposti Tulosta

Tunneli ja laavu - Verkkonummi.fii

Toivottavasti mahdollisimman moni jo tunteekin tuon otsikon ensimmäisen sanan tarkoituksen ja sen, että käytän sitä tahallisesti väärin ja harhaan johtamaan noissa otsikoissa. Itselleni termi ei ollut tuttu, ennen kuin päädyin vasta joitain vuosia sitten lukemaan ihastuttavia kertomuksia sellaisilta menneiden aikojen erämiehiltä ja kynäniekoilta kuin A.E. Järvinen ja Samuli Paulaharju. Niissä asento-termi oli käytössä luontevasti, ilman mitään selityksiä. Ja sen sisältö aukesi toki urbanisoituneemmallekin luonnon kulkijalle nopeasti: Se on leiri, eränkävijän asunto. En suinkaan tiedä pohjautuuko tuo termi edes samaan lähteeseen asunto-sanan kanssa, arvailenpa vain. Minä joka tapauksessa rakastuin tuohon substantiiviin heti ensilukemalla ja olen sitä käyttänyt aktiivisesti itsekin siitä saakka.

Alkuun taas sama "disclaimer" kuin kaikkiin muihinkin juttusarjani varusteita koskeviin artikkeleihin. Minä kerron omista kokemuksistani. En ole koskaan yrittänytkään tehdä jotain "Tekniikan Maailman testejä", joissa koetetaan vakioida kaikki asiat ja listataan sekä verrataan joka nyanssia. Minä olen vaan käyttänyt erilaisia varusteita monilla erilaisilla retkilläni, kerännyt niistä kokemuksia niin sanotusti kantapään kautta ja joskus kirjaillut jotain ylöskin.

Asiat järjestykseen

Kirjoitan nämä erilaisiin asentoihin liittyvät kokemukseni nyt esitellen ne erilaiset majoittumisen ja suojanpidon välineet, joita olen itse paljonkin käyttänyt, kunkin oman otsikkonsa alla. Otsikot yrittävät olla vieläpä jossain järjestyksessäkin. Tällä kertaa niin, että "järeimmät" ovat ensin ja "keveimmät" viimeisinä. Eikä tuo nyt tarkoita puhtaasti grammojen mukaan, koska kaikkia majoitteita on olemassa huikea kirjo, joiden painot menevät vaikka kuinka paljon ristiin ääripäissä. Se tarkoittaa tässä myös saatavan suojan määrää, tilavuutta ja vielä muitakin asioita.
Koetetaanpa ...

Kota - Verkkonummi.fi
Kodat

Kota on yksi esimerkki asumustyypistä, jonkalaiset ovat kehittyneet oikeastaan kaikkialla maapallolla ainakin nomadista elämää viettävien kansojen keskuudessa. Mukana kuljetettava majoite, joka suojaa säiltä ja jossa poltetaan tulia. Lapissa se on kota, Pohjois-Amerikassa tiipii, mongoleilla jurtta, ja niin edelleen. Kota on todellakin erinomaisesti suojaa antava sija, jossa pystyy elämään aikamoisen vaativissakin olosuhteissa. Nukkumaan, asumaan, laittamaan ruokaa. Se on järeänlainen majoite, joka ei ole oikein selässä kuljetettavaa koko- ja painoluokkaa, vaan vaatii sitten siirryttäessä kuljetuskapasiteettia, hevosten, muulien tai vaikka moottoriajoneuvojen kanssa. Jos kyse on samoille paikoille palaamisesta säännöllisesti tai joskus, silloin yleensä kodan pitkät rankapuut säilytetään siellä paikanpäällä ja vain kankaat kuljetetaan mukana.

Kodan rakentamisen ja tulien pitämisen moniin nikseihin en lähde tässä artikkelissa sukeltamaan, se kun riittäisi vaikka oman novellin aiheeksi! Jonkin verran omia kokemuksiani tältä alueelta olen tallentanut tämän artikkelisarjan juttuun otsikolla "Kotaparlamentin synnyt syvät". Kuitenkin myös valmiita kotakankaita on nykyään ostettavissa esimerkiksi norjalaiselta valmistajalta ja niiden, sekä mukana tulevien ohjeiden kanssa pääsee tähän jännittävään maailmaan sisään paljon helpommin ja nopsemmin kuin hakemalla kaiken opin itse, lukemattomien läheltä-piti-savumyrkytysten kautta.

Plussat:
+ Suojaa erittäin hyvin luonnon voimilta.
+ Mahdollistaa tulen pitämisen lämmitykseen ja ruuanlaittoon.
+ Paljon tilaa.
Miinukset:
- Painava ja tilaa vievä pakattuna, ei kulje eräretkeilijän mukana.
- Tulien pitäminen vaatii taitoa.

Kamiinateltat

Kun järeimmästä päästä nyt eteenpäin mennään, niin muutama sana ensin kamiinalla varustetuista teltoista. Niistä tutuimmat armeijan käyneille ovat tietenkin puolijoukkueteltta ja sissiteltta. Niin kuin kodatkin, ne ovat majoitteita, joissa pärjää kelillä kuin kelillä, jopa kovimmat pakkasetkin mukaan lukien. Silloin kamiinaa toki poltetaan noin punahehkuisena läpi yön kipinävuorojen kanssa ja kerrotaan myöhemmin kauhutarinoita teltan seinään kiinni jäätyneistä hiuksista. Oikeasti noissa teltoissa saa kuitenkin pidettyä vaikka +25 asteen lämpötilaa -30 asteen pakkasella ilman mitään tuplakankaitakin ja vaikkei lämpö nyt perin tasaisesti teltassa jakaudukaan, niin siellä pärjää silloin jopa kesämakuupussissakin. Näitä klassikkotelttoja on yleensä löytynyt vuokralle aina jostain kohtuuhintaan eikä voi kuin suositella sellaista turvapaikaksi jollekin kylmempien kelien metsäretkille hiukan isompien porukoiden kanssa! Puolijoukkueteltan paino on noin 20 kiloa ja kamiinan tyypistä riippuen 6-20 kiloa. Niin kutsutun sissiteltan puolestaan vähän alle 10 kg.

Kaminalla varustettavia telttoja on nykyään toki myytävänä ja vuokrattavana monen muunkinlaisia, eri maiden puolustusvoimille valmistettuja, sekä jokusia ihan eräkäyttöönkin suunniteltuja pienempiä ja keveämpiä malleja. Sellaisista itselläni ei ole kokemuksia.

Plussat:
+ Suojaa erittäin hyvin luonnon voimilta.
+ Mahdollistaa tulen pitämisen lämmitykseen ja ruuanlaittoon.
+ Paljon tilaa.
+ Tulien pitäminen on helppoa.
Miinukset:
- Painava ja tilaa vievä pakattuna, ei helposti kulje eräretkeilijän mukana kauas.

Iglu - Verkkonummi.fi
Teltat yleisesti

Tässä on käsillä majoitetyyppi, joista on nykyään tarjolla ja käytössä niin huikean laaja valikoima, ettei rajoja edes löydy. Tarjonnan laajuuden ja syvyyden täytyy siis myös kertoa siitä, että kyseessä on yksi käyttökelpoisimmista (mukavuus vs. paino) retkeilijöiden majoitusvälineistä. Jätän suuret perheteltat nyt kokonaan tämän jutun ulkopuolelle, vaikka nekin tietenkin puolustavat mainiosti paikkaansa esimerkiksi autoretkeilyn majoitusmuotona.

Pyhä yksinkertaisuus

Yleensähän yksinkertaisuus on poikaa, muttei tässä. Telttoja on siis olemassa sekä yksinkertaisella että kaksinkertaisella katto- ja seinärakenteella. Oma oikein pitkä kokemukseni spulaamisesta kaikenlaisten telttojen kanssa halki vuosikymmenten kertoo lahjomattomasti, että retkeilijän kannattaa käyttää ainoastaan kaksinkertaisen rakenteen telttoja. Niissä saadaan hyvillä materiaaleilla toteutettua se, että ainakaan sadevesi ei yöpyjää kastele ja jopa ihmisten tuottama kosteuskin pysyy hallinnassa. Hyvin tai ainakin siedettävästi, aivan riippuen olosuhteiden vaativuudesta, sekä myöskin teltassa käytetyistä materiaaleista.

Paino versus koko

Joka retkeilijän ideaalinen telttahan olisi varmasti sellainen, jossa on ruhtinaallisesti tilaa kaikelle, eikä se painaisi ainakaan muutamaa sataa grammaa enempää ja mahtuisi pakattuna housun taskuun. Oikeasti joudutaan tietenkin aina puntaroimaan painon ja koon välillä. Jos kerta kaikkiaan halutaan kevyttä ja pienessä tilassa kulkevaa telttaa, silloin saadaan myös pieni teltta. Ja jos kerta kaikkiaan tarvitaan yöpymistilat kolmelle hengelle ja vielä paikat reppujenkin säilytykseen suojassa, silloin teltta painaa vähintään jokusen kilon. Vielä tämmöinenkin yhtälö vallitsee sitten telttamarkkinoilla nykyään. Jos haluat kaikkein keveimmän version jonkun kokoisesta teltasta, maksat siitä sitten paljon. Parhaimpia materiaaleja ei vaan myydä samalla hinnalla kuin tavallisempia.

Ennen menemistä jonkin verran sisään erilaisiin telttojen tyyppeihin, tässä telttamajoituksen plussat ja miinukset yleisellä tasolla, verrattuna muunlaisiin majanpidon tapoihin.

Plussat:
+ Suojaa varsin hyvin luonnonvoimilta. Eri tyyppiset teltat vähän erilailla.
+ Tilaa sen mukaan, kuinka paljon tarvitsee, haluaa - ja jaksaa kantaa.
+ Löytyy sopiva joka lähtöön ja käyttöön. Jopa kukkarolle.
Miinukset:
- Ei tulen pitämisen mahdollisuutta sisällä. Paitsi keittimen käyttö joidenkin telttojen absideissa.

Harjateltta

Vanha klassinen teltan tyyppi. Yksinkertainen rakenne, joka vaatii noin minimimäärän tukirakenteita, teltan korkuisen tolpan kumpaankin päähän. Nykyään jo hyvin harvinainen ainakin varsinaisesti maastossa retkeilemiseen tarkoitetuissa teltoissa. Johtunee pääosin tällaisen rakenteen heikohkosta tuulen kestävyydestä.

Tunneliteltta

Vanha ja koettu teltan rakenne tämäkin. Saadaan helposti tehtyä eri kokoisia telttoja. Tarjolla on versioita ainakin majoituskapasiteeteille 2-5 henkeä. Tämän telttatyypin ehkä mainioin piirre on suurten absiditilojen mahdollisuus, jota kaikki teltanvalmistajat myös hyödyntävät. Absidi on siis termi sellaiselle teltan osalle, joka on suojattu päällyskankaalla, mutta siinä ei ole sisätelttaa, eikä pohjakangasta. Tunneliteltoissa on tyypillisesti yksi pieni absidi toisessa päässä ja tilava, eteisenäkin toimiva absidi toisessa. Runsaat absiditilat ovat perin käteviä siihen, että niissä voidaan säilyttää rinkat ja muut varusteet suojassa ja helposti käytettävissä vaikka sitten sateellakin. Toinen paljon hyödynnetty absiditilan käyttötapa omilla reissuillani on ollut esimerkiksi aamiaisen tai päivällisen nauttiminen siellä, kun ulkona sattuu olemaan oikein märkä tai tuulinen keli. Ja on niissä joskus mutusteltu senkin vuoksi, ettei räkkä pääse häiritsemään.

Tunneliteltat kestävät tuulta melkoisen hyvin, etenkin jos niihin laitetaan riittävät narut teltan kaarien tukemiseen kovissa olosuhteissa. Telttamalli on kuitenkin jonkin verran herkkä tuulen suunnalle. Se kestää erinomaisesti tuulta pituussuunnassa, mutta huonommin sivusuunnassa. Tunneliteltoista on kehitetty yhäkin paremmin tuulta kestäviä versioita muotoilemalla teltan päitä keskiosaa matalammiksi pienemmillä kaarilla.

Kupoliteltta

Jos kutsuin harjatelttaa yllä klassikkomalliksi, toki kupoli ansaitsee saman. Sen tuntevat varmaan ainakin kaikki 60- ja 70 -luvuilla eri tavoilla retkeilleet ja festareita kiertäneet. Siis sen yksinkertaisen, keltaisen kupoliteltan, joka oli helppo ja nopea pystyttää ihan mihin vain. Niin kuin myös tehtiin.

Kupolimaista kaarirakennetta käytetään kuitenkin myös nykyään erittäin paljon erilaisissa retkeily-, erä ja jopa tutkimusmatkailukäyttöön tarkoitetuissa teltoissa, jotka ovat tietenkin kaikki myös nk. kaksinkertaisia. Tätä teltan rakennetta, josta on olemassa hyvinkin monenlaisia erilaisia variaatioita, pidetään minun ymmärrykseni mukaan kaikkein parhaiten kovaa tuulta sietävänä, eikä se ole herkkä tuulen suunnalle. Mitään selkeitä numeroita en ole kyllä itse vielä nähnyt minkään teltan tai tyypin tuulenkestävyydestä. Kupoliteltta haasteena on sitten puolestaan yleisesti pienet tai olemattomat absiditilat, ihan rakenteesta johtuen tietenkin. Joihinkin telttoihin on tehty myös absiditilaa, tavallisimmin käyttämällä ristikkokaarien lisäksi yhtä tai kahta tavallista kaarta, eli yhdistelemällä kupoli- ja tunneliteltan rakennetta.

Pyramiditeltta

Ehken auta ketään kertomalla tästäkin telttatyypistä, jonkalaisia ei taida olla ainuttakaan myynnissä nykyään. Kyseessä on siis pohjaltaan neliön mallinen teltta, jonka keskellä on yksi tukeva salko. Minä kun kuitenkin päädyin vuonna 1981 ostamaan yhden sellaisen malliltaan "Tena Iglu Aluflex", en voi olla sitä kehumatta. Sen sisäteltan pohja on kooltaan 200x200 cm ja koko teltta kaikkine tarvikkeineen painaa vaivaiset kolme kiloa! Siinä on yövytty arviolta 400 kertaa moottoripyöräretkillä, patikkaretkillä Lapissa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Interrail-matkoilla Euroopassa, jne. Kesähelteissä ja talvipakkasissa. Se on kestänyt Lapin tuntureiden ja Kölivuoriston armottomissa tuulissa, missä viereistä kupolitelttaa pidettiin miesvoimin maassa kiinni. Sen keskisalko pamahti kerran kokonaan poikki Venetsian ukkosmyrskyn mielipuolisessa tuulenpuuskassa, mutta korjattiin heti reissun päällä.

En voi ymmärtää, miksei tätä rakennetta enää suosita valmistajien keskuudessa?

leiri - Verkkonummi.fi
Laavut

Laavuksi kutsutaan ainakin minun kielenkäytössäni sellaista majoitetta, jossa on takaseinä ja sivuseinät, muttei etuseinää. Laavun edustalla pidetään tulia, nuotiota, rakovalkeaa tai mitä tahansa. Usein niissä myös yövytään. Laavun saa helposti tehtyä itse mistä tahansa kankaasta, kevytpeitteestä tms. ja narusta tai köydestä. Itselleni on vuosien saatossa, kavereiden kanssa, kehittynyt yksi laavun tekemisen tapa, jonka ainakin luulen olevan maapallon näppärin. Sen esittelen joskus ihana omana hauskana kokonaisuutenaan, mutta valmiitakin laavukankaita toki myydään ja käytetään. Niissä tulee usein mukana myös kepit, joiden varaan laavu saadaan pystytettyä muuallekin kuin puunrunkojen väliin. Joissain laavukankaissa on myös optionaalisesti käyttöön otettava etuseinä tai hyttysverkko.

Laavu on upean perinteinen, suomalainen tapa istua luonnon keskellä, tulen äärellä! Se on myös mainio suoja sateilta ja tuulilta. Sellaisen kun saa kasaan kunnon tulineen vaikka kylmimmän ja märimmänkin eräpäivän päälle, ero on ainakin samansuuruinen kuin sadelenkiltä kodin lämpöön tullessa! Tulen loiste lämmittää miehet ja mielet, kuivattaa märät vaatteet, sekä tarjoaa kuumaa ruokaa ja juomaa. Savu voi joskus kiusata laavulla istujia etenkin tuulisilla säillä, mutta sekin pysyy vähäisenä sen jälkeen kun oppii asemoimaan laavun suunnan oikein tuulen mukaan. Tässä kohdassa on nyt aivan pakko kysyä lukijoilta, että mikäs se oikea laavun suunta nyt onkaan? Minun omiin kokemuksiini perustuva vastaus löytyy tämän artikkelin lopusta. Nurinpäin kirjoitettuna tietenkin ja Kontin kielellä .

Plussat:
+ Suojaa varsin hyvin luonnonvoimilta.
+ Tilaa on yleensä hyvin ihmisille ja tavaroille. Itse tehdyn laavun koon voi säätää.
+ Aika kevyt kantaa, vain kangas ja narut.
+ Tuli tuli tuli! Myös lämpönä yönkin yli, jos osaa ja voi tehdä vaikka kunnon rakotulen.
Miinukset:
- Vajavainen suoja laavun etupuolelta, esim. tuulen kääntyessä. Etenkin pakkaslumi tulee sisään.

Havainnekuva louteesta - Verkkonummi.fi
Louteet

Louekangas, tuttu nimi? Kohta ainakin, suomenkielisen Wikipedian mukaan: Louevaatteen liepeet kiinnitetään maahan ja louteen pitää pystyssä pitkä puinen salko louteen sisällä. Louetta varten ei tarvitse kantaa mukana kuin varsinainen louevaate. Liepeen kiinnittämiseen käyvät esimerkiksi kivet ja saloksi taas metsästä löytyvät nuoret, taipuisat puut. Louteen pystyttämiseen käytetään joskus myös pitkiä naruja. Loue eroaa samantyyppisestä majoitteesta laavusta ollen pienempi, kankainen, yleensä yhdelle tai kahdelle hengelle sopiva, useimmiten yhden tukipisteen varaan pystytetty rakennelma.

Nykyään louekankaat ovat tosiaan tuohon kuosiin tehtyjä erityisiä kankaita, joiden takareunaksi tuleva puoli on ympyrän kaaren muotoinen ja etureunakin usein muotoiltu hienommin kuin suoraksi. Louteesta tulee siis pystytettynä yhtä hyvä suoja kuin laavustakin, rakenteeltaan ja muodoltaan vain erilainen.

Vanhoista eräkertomuksista ymmärrän silloin louekankaaksi kutsutun aivan yksinkertaisesti vain suorakaiteen muotoista peitettä, jota voitiin luonnollisesti käyttää suojana vaikka minkälaisilla tavoilla. Siitä tehtiin tarpeen mukaan laavu tai loue. Välillä se taas toimi suojana jonnekin parkkiin jätetyille varusteille taikka metsästyssaaliille. Silloin ennen vanhaan oli myös kyse jostain ihan tavallisesta kankaasta, kenties käsiteltynä jotenkin hiukan paremmin vettä pitäväksi. Ja loue on tosiaan ollut se entisaikojen suomalaisten eränkävijöiden ainoa majoittumisen muoto. Niin tehtiin asento joka vuodenaikana ja säällä kuin säällä, etsien vain paikka, mistä sai kunnon polttopuuta. Tervasta sen olla piti silloin.

Plussat:
+ Suojaa hyvin luonnonvoimilta.
+ Tilaa on useimmiten niukemmin kuin laavussa, tyypillinen loue on 1-2 hengelle.
+ Hyvin kevyt kantaa, vain kangas ja narut.
+ TULET! Aivan samoin kuin laavussakin.
Miinukset:
- Vajavainen suoja etupuolelta, esim. tuulen kääntyessä. Etenkin pakkaslumi tulee sisään.

Suojavaatteet

Vielä tällaisenkin kategorian haluan tuoda esiin, vaikkeivät nämä normaalisti esiinny telttojen ja muiden majoitteiden rinnalla täällä meillä päin maailmaa. Kyse on erilaisista pienemmistä suojavaatteista, joita on käytetty jo pitkään vuorikiipeilyssä ja muissa extreme-harrastuksissa, sekä myöskin militääripiireissä. Suomenkielessä noille ei taida olla olemassa nimeäkään, tosin "Pivi-sanaa" kulee joskus käytettävän. Alkuperäinen ranskankielestä peräisin oleva termi on "Bivouac Sack", joka englanninkielisessä maailmassa tunnetaan nimellä "Bivvy Bag". Kaikille pelastustoimissa työskenteleville nämä ovat myös tuttuja välineitä.

Pivi - Verkkonummi.fi

Nämä ovat joukko hyvin monikäyttöisiä suojakankaita, joita voi käyttää ihmisen suojaamiseen kylmältä ja tuulelta. Myös laavuna tai muuna suojana. Joitain pystyy yhdistelemään isommiksikin teltoiksi ja muiksi kokonaisuuksiksi. Joissain on vetoketjuja, joiden avulla ne muuntuvat käden käänteessä sotilaan suojaksi sekä säiltä, että muiden näkemiseltä. Niin voivat sissit, tarkka-ampujat ja muut viettää pitkiäkin aikoja vaikka passissa, vain kädet ja kivääri ulkopuolella. Ne toimivat myös kyseisten karbaasien ainoana majoitteena, jonka sisässä yökin vietetään. Mukavuus ei ole noiden piirien varusteiden suunnittelussa aivan siellä korkeimmilla prioriteeteillä, vaan ainoastaan pärjääminen, taistelukuntoisena.

Nykyään, kun kaikki tavara liikkuu maailmassa ripeästi, tällaisia eri armeijoiden ja joukkojen käyttämiä suojavaatteitakin on kaupan vaikka minkälaisia. Itse olen hyvin tutustunut yhteen Norjan vuoristojoukoille alun perin kehitettyyn suojavaatteeseen nimeltä "Fjellduken", eli tunturivaate vapaasti suomennettuna. Sain sen perusversion ostettua jo yli 20 vuotta sitten Norjasta, siellä paljon silloin retkeillessäni. Ja vettä, tuulta sekä lämpöäkin erinomaisesti pitävänä, se on vuosien varrella osoittautunut tavattoman käyttökelpoiseksi varusteeksi ainakin itselleni. Ei suinkaan passissa ja piilossa kyyröttelyyn, eikä edes yöpymiseen, vaan taukosuojana lukemattomilla pienemmillä retkillä. Se on täysin lyömätön tapa kun täytyy suojautua ja pysyä lämpimänä esimerkiksi pyörä- ja metsäretkien kahvitauoilla, merenrannan kallioilla kiikaroiden tai vain kevättalvisen hangen päällä piknik-eväitä mukavan seuran kanssa nauttien.

Ainakin kyseisestä norjalaisesta suojavaatteesta on sittemmin tullut retkeily- metsästys ja muille siviilimarkkinoille suunnattuja versioita, jotka on valmistettu samoista, uskomattoman hyvin toimivista materiaaleista. Erinomaisten kokemusteni siivittämänä ostin itselleni vuonna 2013 vähän suurikokoisemman yksilön, jonka käyttöä myös yöpymiseen olen tässä vähitellen opetellut. Noista mielenkiintoisista harjoituksista olen kirjoitellut pikkuisia juttuja otsikon "Fjellduken tarinoita" alle. Niitä kenties tullaan myöskin joskus julkaisemaan tässä artikkelisarjassa.

Plussat:
+ Suojaa erittäin hyvin luonnonvoimilta.
+ Kevyt kantaa, ei lainkaan tukirakenteita.
+ Tavattoman lämmin, lämpimämpi kuin mikään muu majoite (ilman aktiivista lämmitystä).
+ Tuulen kestävyys on tapissa. Sitten ei pysy maassa, kun kivetkin lentävät.
+ Monikäyttöisyys nimenomaan muissa, kuin yöpymistarkoituksissa.
Miinukset:
- Tilaa on hyvin niukasti. Mukaan mahtuvat makuupussi ja -alusta, sekä keskikoisen repun verran.
- Kylmillä keleillä ilmanvaihdon hallinta voi haitata sikeimpiä unia.
- Räkkä on myös hiukan hankala. Ehkä hyttyshatun kanssa?
- Ei tulia makuupussin, eikä Bivvy Bagin sisälle, kiitos.

Omat valinnat

Valintoja olen tehnyt paljonkin matkojen varrella ja käyttänyt ihan kaikkia majoitteita, joista yllä kerroin. Seuraavat niistä ovat itselläni eniten käytössä nykyään.

Fjellduken. Taukosuojavaatteena ja hätävarana melkein kaikilla lyhyemmillä retkillä luonnossa. Joskus myös majoitteena yöpymiseen.

Iglu-teltta. Pidemmillä vaelluksilla yksin tai kaksin, kun painon kanssa täytyy olla oikein tarkkana ja kuivana sekä lämpimänä on myös pysyttävä.

4 hengen tunneliteltta. Pidemmillä vaelluksilla kolmen hengen porukalla, jolloin saadaan oikein hyvä teho-painosuhde ja runsaat suojatilat varusteille sekä miehillekin hankalissa keleissä.

DIY-laavu. Laavu kun on niin ihana paikka istua iltaa luonnon keskellä, tulien äärellä, niin sitä tulee hyvin usein myös ainoana leirinä käytettyä. Siis silloin, kun ollaan paikoissa, missä voi puita käyttää ja polttaa. Siinä on myös mainio nukkua, säilyttäen upea tuntuma luontoon silloinkin. Maailman parhaan laavun resepti on löytynyt pikkuhiljaa vuosien aikana. Se on täydellisen mukautuva mihin tahansa paikkaan ja yöpyjien määrään, äärimmäisen helppo ja nopea pystyttää, sekä huoleton kun materiaalit maksavat noin 20 euroa yhteensä!

Kota. Syksyjen ja talvien rankimmissakin keleissä toki pärjää ja voi nauttia myös laavussa – tai vaikka ihan telttaillenkin jos niin haluaa. Kota on kuitenkin vuosikymmenten aikana havaittu niin mahtavaksi konseptiksi, että sellaiseen me menemme vähintään kerran talvessa parantamaan maailmaa pienen, eräveljiksi kutsutun konkariporukkamme kesken.

Onnellisia leirikokemuksia kaikille muillekin toivottaen!

--Kari

PS. Ja vielä vastaus siihen laavun tai louteen oikeaan suuntaamiseen tuuleen nähden: Kovuttain sintin kooleen tuntin.

Kirjoitettu 26.8.2014

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 15.12.2014 20:01 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0649 sekunnissa.