Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Retkelle Lähieräilyä Kotopolulla – Uusi virallinen polkureitti Meikossa

Lähieräilyä Kotopolulla – Uusi virallinen polkureitti Meikossa

Sähköposti Tulosta

Kotopolulla - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Verkkonummen virallinen vaeltaja Kari lähti tutustumaan Kirkonummen uusimpaan luontopolkuun Meikon erämaa-alueen lammille. Seuraavassa on raportti Porkkalan Polun 25.10.2014 tekemästä virallisesta polunavausretkestä Kirkkonummen "erämaahan".

Latua ja polkua

Suomen Ladun jäsenyys on meikäläisellä ollut sellainen ikuisuusprojekti. Kautta vuosikymmenten olen silloin tällöin törmännyt asiaan, miettien että tuo on hyvä juttu ja pitäisi varmaan joskus liittyä jäseneksi. Toisaalta kun harrastaa aktiivisesti itse ulkoiluja ja suurimmaksi osaksi vielä kulkeekin yksin, eihän sitä oikeasti mitään jäsenyyksiä eikä yhteisiä, järjestettyjä rientoja kaipaa.

No, tänä syksynä, Koilliskairan vaelluksen ja Suomen Ladun Kiilopään keskuksessa yöpymisen jälkeen lopulta panin toimeksi kuitenkin ja liityin Porkkalan Polkuun, lähimpään Suomen Ladun paikallisyhdistykseen. Tietenkin siihen, koska olen nimenomaan intohimoinen lähiseutujen kulkija ja tutkija.

Samassa yhteydessä tietenkin tutkailin yhdistyksen Weppisivuja, katsellen erityisesti seuraavaa retkeä, josta olin jo saanut vinkkejäkin kollegoiltani Aikojen Kulkijat II –kurssilla. Ja kun retken sisältö ei minulle riittävästi auennut sieltä, niin soittelin sitten retken vetäjälle, yhdistyksen sihteerille Osmo Heinoselle. Tuon jälkeen retki oli sitten allakassani.

Ollako vai eikö olla?

Kyse oli siis tutustumisretkestä uuteen "viiden lammen polkuun", jonka Porkkalan Polku on toteuttanut Meikon Dorgarnin alueelle nyt syksyllä 2014, yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Keskusteluni pohjalta tiesin siitä nyt seuraavaa. Kyseessä oli vanha ja monille paikallisille "neljän lammen polkuna" tuttu, hienon hieno, kolmen ja puolen kilometrin lenkki, johon oli tehty lisäksi vielä ekstensio Mustjärven yläpuolisille kallioille Dorgarnin ylängön kaakkoisreunalla.

Asia oli minulle hyvin ristiriitainen. Pystyin kyllä sekä ymmärtämään, että allekirjoittamaan sen näkemyksen, että niinkutsutuille tavallisille ulkoilijoille täytyy tarjota enemmän mahdollisuuksia nähtä hienoa luontoa.

Senkin argumentin osaan vielä kuunnella, että niin saadaan ihmiset pysymään poluilla ja siten poissa muualta ympäröivästä luonnosta, mutta tästä olen kyllä oman,
pitkän kokemukseni perusteella täysin eri mieltä. Hyvät polut tuovat hurjan paljon lisää ihmisiä ja
sitämyöten myös enemmän liikkujia niiden ympäristöihin. Ja uusia polkuja ja niin edelleen. Se toinen 2/3 minusta siis on surullinen siitä, että yhä uudet ja uudet alueet polutetaan, varustetaan ja muutetaan toisenlaisiksi kuin ennen.

Niin tapahtuu siis nyt Dorgarnin kallioylängön itäreunoille, missä on vielä näihin päiviin asti vallinnut erämaan rauha, vaikka matkat isoille poluille, teille ja ihmisasutukseen ovat hyvin lyhyet.

Retkelle kuitenkin

Lauantaina 25. lokakuuta sitten ajoin aamukymmeneltä Meikon ulkoilualueen parkkipaikalle Myllykylän perukoille. Eilen illansuussa olin sieltä viimeksi kävellyt läpi ja kotiin pitkähköltä marssiltani Meikon alueen eteläosissa, nähden parkkialueella yhden ainoan koirankusettajan auton. No nyt oli koko paikka aivan turvoksiin saakka täynnä autoja ja kauhistelin itsekseni millaiseen massavaellukseen mahdoinkaan olla tulossa!

Kuitenkin vain yksi noin 15 hengen porukka vaikutti olevan Porkkalan Polun jengiä, joista muutamia tunsin naamoilta erinäisiltä Kirkkonummi tutuksi –retkiltä. Muut olivat muita retkeilijöitä. Jostain syystä vaan juuri tämä myöhäissyksyn puoliharmaa lauantai oli näin tavattoman suosittu ulkoilupäivä.

Hetken kommentteja vaihdettuamme lähdimme polulle, kuinka ollakaan. Reitti oli suunniteltu kierrettävän nyt vastapäivään ja niin käännyimme oikealle heti parkkipaikalta poistuttuamme, jyrkästi ylös Dorgarnin ylängölle heti alkajaisiksi. Siihen jyrkimpien kalliopykälien ja puron putousten kohdalle oli nyt tehty hyvät ja tukevat puuportaat kaiteineen. Niinkuin kai kunnollisilla ulkoilureiteillä täytyy olla. Juuri tästä me kerran seikkailimme alas ahkion ja koiran kanssa, säkkipimeässä, pitkäksi venähtäneen talvivaelluksen päätteeksi.

Sitten tuttua 4LK-polkua (neljän lammen kierros tästä eteenpäin) ensin pitkin puronvieren pientä
korpikosteikkoa, sitten kauniin vaihtelevien kallioiden, pikkusuon reunaa myöten. Ensimmäinen pieni pysähdys oli lammen tullessa näkyviin. Se on Kotolampi, josta tälle uudelle reitille on nimi otettu.

Kotopolun reitti - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi
Uusille reiteille

Tuosta Kotolammen länsipäästä vanha 4LK-polku kääntyy pohjoiseen, kohti Kakarlampea, mutta tämä uusi jatkaa itään päin lammen eteläpuolella. Tässä uusi polku on vasta hahmottumassa ja meidän vajaa parikymmenpäinen joukkomme teki varmasti hyvää polun kehitykselle.

Uusi polku on kuitenkin jo merkitty puiden kylkiin naulatuilla, tummanvihreillä "salmiakkikuvioilla" ja oppaat laittoivat nyt lisäksi värillisiä nauhoja merkeiksi puiden oksiin hankalammissa paikoissa. Ne vihreät kärkineliöt kyllä ovatkin aika huonosti erottuvia, jollei niitä oikein erityisesti koko ajan puiden runkoja katseellaan tutki.

Pieni taukonen oli taas paikallaan lammen itäpään hienolla kalliolla, missä on nykyään jo myös epävirallinen tulipaikka. Siitä jatkoimme lammen laskupuron ylitse, johon on suunnitteilla siltanen. Sitten uusi polkumme johti pohjoiseen, pientä siksakkia tehden yli laajojen kallioalueiden ja myös kahden länsi-itä –suuntaisen purorotkolaakson. Etelänpuoleisen niistä polku ylittää ihan keskeltä, pohjoisenpuoleisen puolestaan sen verran lännempää, ettei laakso ole siinä enää kovin huomattava.

Noiden jälkeen tulimmekin kohta Dorgarnin itäreunan mahtaville jyrkänteille, missä katselimme huimia maisemia alas Mustjärvelle ja sen toisella puolella kohoavalle Urbysbergetin kalliomassiiville. Hiukankaan Suomen geologisesta historiasta hajua saaneena, täällä voi todellakin tajuta istuvansa Etelä-Suomen ensimmäisen isomman saaren reunalla.

Mutta meidän matkamme jatkui uutta polkua pitkin pohjoisen suuntaan, vieden läpi matalamman, koivikkoisen kalliolaakson yhden Meikon hienoimman puron reunalle. Tämä nimetön puro, joka tuo Dorgarnin sydänmaiden Tränuhals-lammen ja kahden sitä alemman suon vedet alas Mustjärveen, on aivan kuvauksellisen kaunis varsinkin kauniina kesäpäivinä, kulkien läpi korpikuusien ja monien jalopuidenkin varjostaman rotkolaakson.

Siinä me siirryimme taas vanhalle, isolle polulle, joka johtaa Mariefredistä Mustjärven rannan kautta eteenpäin eri suuntiin. Tämä reitti vei meidät lounaan suuntaan kulkevalle pääpolulle, jota pitkin kävelimme, kunnes tulimme retkemme kolmannen lammen, Kakarlammen, äärelle.

Evästauko

Siellä pysähdyimme ensimmäiselle oikealle evästauolle, lammen itärannan upealle kalliolle, jonka maiseman ainakin innokkaimmat Kirkkonummen eräretkeilijät tuntevat Pekka Borgin kirjan "Elämisen laatua, Ympäristönsuojelun vaiheet Kirrkonummella" –kirjan kansikuvasta. Lammen nimi juontaa juurensa Kaakkuri-linnusta, joita kuulemma vielä nykyäänkin joskus täällä nähdään. Tuo aivan pittoreskin upea paikka oli nyt aika tuulisen kylmä ja meikäläisen vetäytyminen norjalaisen Fjell Duke –peitteen suojiin nauttimaan eväitäni sai tällä kertaa paljon huomiota.

Siitä reitti kulki isoa, vanhaa pääpolkua pitkin lammen eteläreunalle, yhtyen taas viimein samaan 4LK-polkuun, mistä retkemme alkoikin. Sitä pitkin kuljimme reitin neljännen lammen, Immerlammen rantaan. Siellä pysähdyimme tietenkin vähäksi aikaa fanaattisen hienolle leiripaikalle lammen itärannan korkeilla kallioilla, missä hämmästelimme tällä kertaa muunmuassa hurjannäköistä "flengausköyttä" rantamännyn yläoksissa.

Makkaranpaistot ja retken summaus

Eteenpäin jatkoimme erinomaista 4LK-polkua pitkin Immerlammen pohjoisrantaa, ohi vanhojen venäläisten parenteesiaikaisten kivimuuriviritysten ja Porkkalan Polun nyt turvalukitseman vanhan kaivon Korsolammen itärantaan ja samantien etelärannan uudelle, Metsähallituksen tekemälle nuotiopaikalle. Se oli retkemme toinen evästelypaikka, missä ryhdyttiin oikein makkaratulille.

Ainakin osa parkkipaikan automäärästä sai myös selityksensä siitä, että Korsolammen uuden puuvajan vierellä piti leiriä suuri seurue nuoria ja lapsia, uudennäköisen puolijoukkueteltan ympärillä.

Seuraavassa vielä hiukan numerotietoja lenkistämme sen kunniaksi, että mukana oli useampia erilaisia instrumentteja käyttäviä ja niistä kiinnostuneita ulkoilijoita. Nämä tulokset ovat siis minun käyttämästäni OruxMaps -matkapuhelinsovelluksesta 1 sekunnin GPS positioiden intervallilla ja suodattaen GPS-raakadatan Google Earth –ohjelmalla.

Mittaa uudelle Kotopolulle tuli tarkalleen 5 kilometriä, parkkipaikalta lähtien ja sinne palaten. Me viivyimme kierroksellamme 2 tuntia ja 43 minuuttia, josta kävelimme 78 minuutin ajan, keskinopeudella 4,08 km/t. Paikoillamme erilaisilla tauoilla tai muilla pysähdyksillä olimme
peräti 85 minuuttia.

--Kari

Kommentit (17)Add Comment
...
Kirjoittanut Taru, 06.11.2014
Ihanaa luettavaa! Lukiessaan voi hyvin kuvitella olevansa mukana talsimassa noissa tutuissa maisemissa :)
...
Kirjoittanut Tarja, 09.11.2014
Kiitos tästä. Olenkin miettinyt mikä tämä uusi reitti on ja missä kiertää.
...
Kirjoittanut eero, 10.11.2014
Oli tarkoitus juosta reitti ympäri ,mutta ei onnistunut.
Ehkä osa opasteista oli jo ehditty repiä pois.
Lähden yrittämään kävelemällä ja kartan kanssa jos sitten onnistuisi.
Vaatii ehdottomasti kartan jos ei tunne maastoa entuudestaan.
...
Kirjoittanut Vesa, 11.11.2014
Pystytkö jakamaan näitä sun reittejä gpx:nä? Sitten voi ladata omaan gepsiin ja mennä sen mukaan
...
Kirjoittanut ol, 23.11.2014
Tuhon tie. Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa alue on syrjävyöhykettä. Nyt sinne kuitenkin ohjataan ihmisjoukot. Jo katosi luonnonrauha.
...
Kirjoittanut Risto Jussila , 25.11.2014
Juoksijalle tiedoksi en usko että reitiltä olis poistettu opasteita on vain muutama mutka jossa kannattaa olla huolellinen koska maasto antaa ymmärtää että polku jatkuu suoraan kuluneella kalliolla sinne tulee vielä muutama opaste tärkeisiin mutkiin jossa voi mennä pieleen . Alusta ja lopusta puuttuu kokonaan merkit johtuen siitä että reitti ei ole avan valmis joskin sitä voi jo vaeltaa.Tuhon tietä siitä tuskin tulee koska aluella liikku jo nyt paljon ihmisiä pitkin ja poikin polun tarkoitus olisi ohjata ihmiset reitille jolloin muu ympäristö säästyisi. Enempi olen huolestunut hirven metsästyksestä joka sallitaan aluella maras ja joulukuun aikana vaikka samalla olemme luomassa turvallista ja viihtyisää vaellusreittiä.
...
Kirjoittanut Risto , 25.11.2014
Virallinen polun avaus on vasta 2015 keväällä 25.10.2014 oli koevaellus polun poppoolla.Polku on vielä hieman keskeeräinen puuttuu muutama tärkeä ohjain maastossa sekä alku että loppupään merkit.Keväällä virallisissa avajaisissa on Metsähallituksen,Kirkkonummen kunnan,Porkkalan polun ja Lehdistön edustajat paikalla
...
Kirjoittanut sepi, 26.11.2014
Tällä alueella on liikkunut todella vähän ihmisiä, kun ihmiset menevät Meiko-järvelle. Jatkossa suuri osa kulkijoista siirtyy tälle alueen ainoalle merkitylle polulle. Rauhalliset alueet ovat mennyttä. Polun luominen on paha VIRHERATKAISU.
...
Kirjoittanut lenkeilijä, 30.11.2014
Yhdyn siltä osin tuhontie kirjoittajan mielipiteeseen ,että nyt lisääntyy alueella uhkaavasti käyttäätyvät
irto koirat.
Koirat on ollut ongelma jo aijemmin meikon alueella.
Tämän päivän lenkillä kotopolulla ensimmäisestä viiden koiran laumasta kolme käyttäytyi uhkaavasti ja yksi
jopa kävi kiinni ja toisesta neljän laumasta yksi käyttäytyi uhkaavasti. Kaikki siis yhdellä lenkillä.
Kohdallani tämä oli tämän sulan aikana jo viides kerta.
Aijemmat koirien kiinnipito ohjeet alueelta revittiin muutamassa päivässä pois,että se siitä.
...
Kirjoittanut Luontoihminen, 18.12.2014
Kyllä tämä on tuhon tie. Ihmiset pitäisi ohjata vain Meikojärven itäreunalle uimaan ja aurinko ottamaan. Muu Meikon alue pitäisi kokonaan jättää poluttamatta.

Mitä vähemmän ihmisjoukkoja tuomme Meikon metsiin sitä parempi. Metsästysporukat sallittakoon ja ne harvat ihmisyksilöt, jotka osaavat liikkua luonnossa häiritsemättä luonnon tasapainoa saisivat alueella liikkua.

Tässä poluttamisessa on varmaan takana jonkinlainen hyvä tahto mutta kokonaisuutta arvioiden sen nettotulos on negatiivinen. Kohta on paikka täynnä muovipusseja, oluttölkkejä jne.

Päätöksentekijät eivät saa olla naiveja.
...
Kirjoittanut Metsästä uudestisyntynyt, 21.12.2014
Kerrassaan surulliseksi vetävät tällaiset pöyristyttävät ja ajattelemattomat hankkeet, jotka ovat selkeästi alueen hoito- ja käyttösuunnitelman vastaisia.

Artikkelin mainitsemilla alueilla, Korsolampea lukuunottamatta, on vielä tähän saakka saanut nauttia luonnonrauhasta. Vastaan on tullut vain harvakseltaan sellaisia ihmisiä, jotka osaavat omatoimiretkeillä ilman kinttupolkuja kummempia reittejä. Meiko on itselleni todella rakas paikka ja liioittelematta henkireikä elämässäni. Olen kulkenut alueella niin paljon, että tuskin hehtaariakaan on jäänyt soita lukuunottamatta väliin, joihin jalkani ei ole astunut.

Syrjävyöhykkeet ovat syystä luotuja - mm. suojelemaan arvokasta maastoa voimakkaalta kulumiselta ja tarjoamaan riittävän rauhan sellaisille lintu- ja eläinlajeille, jotka sitä kaipaavat!

Meiko on alueena Meikojärveä kiertävän pääreittiä lukuunottamatta ollut tähän saakka näiden seutujen ainoa hieman laajempi (paikoin) erämainen alue, jossa on tähän saakka saanut nauttia hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta.

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että elävä luontoyhteys on ihmisen hyvinvoinnille usein hyvin merkittävä asia, mutta välillä voisi miettiä, että onko sitä mahdollista synnyttää muuten kuin viemällä koskemattomuus niiltä harvoilta eteläisiltä luontoaarteilta tekemällä ne täyteen merkittyjä reittejä ja portaita sun muita luontoon kuulumattomia rakenteita. On järjetöntä tehdä Meikosta uutta Nuuksiota, kun alueen tärkeimpänä virkistysarvona on ollut rauhallisuus ja hiljaisuus.

Kyseenalaista on Metsähallituksenkin toiminta tänä päivänä - sen on moni asia viime vuosien aikana osoittanut ympäri maatamme.

Aion pitää huolen siitä, että sekä Suomen Latu ja Porkkalan Polku menevät kaikilta osin boikottiin ja "mustalle listalle" lähipiirissäni tästä lähtien.

Hyvää Joulua Suomen luonnolle. Pukilta toivon kunnioitusta luontoa kohtaan; luontoon luonnon ehdoilla - ei ihmisen.

PS. Hatunnosto sellaisille, jotka jättävät gepsit ja pepsit kotiin ja opettelevat liikkumaan luonnossa (vinkki: eksymistä voi harjoitella pienemmissä metsissä ja kun suuntavaisto ja maastonlukeminen alkaa kehittyä, niin voi siirtyä hieman suurempaan alueeseen. Näillä eväillä on lapinreissutkin hyvin pärjätty...




...
Kirjoittanut Erämimmi, 21.12.2014
Harmin paikka todellakin. Minäkin olen nauttinut tuolla juoksemisesta kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina, nyt olette sitten senkin menneet pilaamaan.
...
Kirjoittanut sk, 22.12.2014
Vielä ei olisi liian myöhäistä poistaa polkumerkinnät, kun (ainakin täällä) ollaan vahvasti sitä mieltä, että polusta vain haittaa luonnossa liikkujille ja luonnolle. Polkua ei ole vielä virallisesti avattukaan. Kaikkien kannattaisi olla yhteydessä polun rakentajiin ja Metsähallitukseen.
...
Kirjoittanut Metsänpoika Teemu, 26.12.2014
Olen jokseenkin samoilla linjoilla aiempien kirjoittajien kanssa: tämä on tarpeeton ja haitallinen hanke Meikon luonnolle ja luonnon kanssa sopusoinnussa tapahtuvalle virkistyskäytölle. Reitti on luonnonsuojelualueella, joista on laki määrittänyt, että niiden ensisijainen tarkoitus on suojella alueiden luontoa.

On ymmärrettävää jos Meiko-järveä kiertäville reiteille on tarvetta rakentaa palvelurakenteita, kun sinne kohdistuu suurimmat kävijämäärät, mutta muu osa alueesta tulisi jättää rauhaan ja kunnioittaa alueelle laadittua hoito- ja käyttösuunnitelmaa.

Itselleni luonto on virkistävän retkeilyn lisäksi tärkeä paikka syventää suhdetta itseeni ja käydä rauhassa elämän pieniä ja suuria asoita läpi. Tähän tilaan pääsen parhaiten luonnontilaisessa luonnossa, jossa ihmisen kädenjälkeä ei näy. On terapeuttista ja henkisiä voimavaroja lataavaa saada ottaa väliillä etäisyyttä "ihmisten maailmaan" ja löytää uusia näkökulmia arjen iloihin ja haasteisiin.

Luovaa työtä tekevänä uudistun luonnontilaisen luonnon mysteereistä ja yllätyksellisyydestä. Kaiken ei tarvitse olla ihmisen hallitsemaa ja muokkaamaa. Ajattelen, että elämässä on hyvä olla tilaa uudelle ja tuntemattomalle. Jos emme osaa kunnioittaa tätä ympärillämme, niin kuinka kykenemme pitämään huolta näistä ihmiseen sisäänrakennetuista tarpeista?

Meiko on parhaimmillaan hiljaisena, syrjäisenä, villinä - tuulahduksena tarinoiden pohjoisen erämaisesta luonnosta, soittamassa sisimpäni kaipuun hiljaisia, mutta vahvoja säveliä.
...
Kirjoittanut --Kari, 22.01.2015
Pientä syyllisyyttäkin alan nyt melkein tuntea siitä, että julkaisin tuon jutun. Toisaalta mietin asiaa kyllä perusteellisesti silloin, jotakuinkin näin.

Itse olen kulkenut Meikon alueilla hyvin paljon viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Koko ajan siellä on polkujen määrä lisääntynyt. Alkuun vain hyvin pikkuhiljaa, niin ettei sitä oikeastaan edes tajunnut. Viimeisten vuosien aikana jo kovaa ja joka ikinen vuosi vielä kiihtyvää vauhtia. Aivan viimeisten kolmen vuoden aikana uusia polkuja on syntynyt jo aivan kaikkein erämaisimmillekin alueille. Useimmat niistä ilmeisimmin vain puhtaasti lukemattomien kulkijoiden toimesta, mutta ainakin yksi iso, erämaa-alueen läpäisevä polku oikein selkeästi tehtynäkin.

Minä olen tietoisesti jättänyt julkaisematta mitään noista lukemattomista poluista. Tässä kohdassa tein sitten ainoan poikkeuksen, vaikka olen ainakin yhtä pahoilla mielin tuon Kotopolun uudisosion rakentamisesta, kuin kuka tahansa muukin alkuperäistä luontoa rakastava kulkija. Näin, koska se on tehty niin virallisilla tavoilla Metsähallituksen ja Porkkalan Polun yhteistyönä, että tietokin asiasta levitetään, täysin riippumatta minun toimistani. Voisi vaikka sanoa, että juttu on tuupattu housuun niin perusteellisesti, ettei sille enää mitään voi, halusi tai ei.

Toivon olevani väärässä!!!
...
Kirjoittanut Tauno, 04.07.2015
Nyt on sitten otettu viimeinenkin ennen niin rauhallinen luonnonkolkka retkeilijöiden ja ulkoilijoiden käyttöön ,eli tästäkin alueestä Meikossa tuli sitten koiran ulkoilutus puisto ja kaikarvaisten nuotionpolttelijoiden paratiisi eli se on moro vaan luonnonrauhalle ja luontoarvoille niille ei ole nykymaailmasa enää näköjään sijaa!
...
Kirjoittanut nirppa nokat, 08.08.2015
viimisen vuoden aikana kulkenut tuon reitin noin 40 kertaa . Kertaakaan en ole nähnyt ketänn muita reitillä. Eipä tuo ole lisänny porukoita reitillä yhtää. Turhaa itkemistä että nyt metsä pilataan. parempi olisi oikeasti että ihmiset kulkisivat reittejä pitkin eivätkä roskaisivat meikojärven ympäristöä jokapuolella.

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 05.11.2014 09:39 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0655 sekunnissa.