Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Retkelle Lähieräilyä: Tuumailuja navigoinnista

Lähieräilyä: Tuumailuja navigoinnista

Sähköposti Tulosta

Navigointia ennen vanhaan - Verkkonummi.fi

Tässä tulee minun henkilökohtaisia näkemyksiäni luonnossa navigoinnin tavoista ja välineistä. Koen itse olevani kohtalaisen perinteinen, jostain 70-luvulta aloittanut luonnossa liikkuja, joka on opetellut kartat ja kompassit etuperin, takaperin ja päällään seisten. Oikeasti parhaita navigoimisen tapoja koko ajan tutkivana ja kokeilevana "insinöörinä" olen kuitenkin näissä asioissa edennyt yhä pidemmälle nykyaikaisten, "elektronisten laitteiden" pariin, ja ehkä minun pitäisi heti tässä alussa pyytää anteeksi niiltä tosimiehiltä (anteeksi myös ei-sukupuolineutraalien vanhojen termien käyttö), jotka yhä vannovat noiden entisaikojen puhtaiden navigointimenetelmien nimeen. Anteeksi.

Perinnemenetelmät

Perinteiset navigoinnin välineet ovat tietenkin kartta ja kompassi, joiden kanssa on maailman sivu suunnistettu luonnossa ja muuallakin. Tiedetty missä ollaan, minne ollaan menossa ja mitä reittiä sinne mennään. En aio tässä lainkaan käsitellä noita suunnistamisen perusteita, enkä antaa ohjeita siihen. Nämä perusasiat toki tulevat esille ainakin vertailukohtana nykyaikaisempiin menetelmiin, sekä varmuuden ja turvallisuuden puntaroinnissa.

En myöskään käsittele tässä artikkelissa monia muita tapoja, joilla luonnossa liikkujat pysyvät kärryillä olinpaikastaan ja hyvin usein löytävät perille ja takaisin jopa ilman mitään varsinaisia suunnistusvälineitä. Näistä pelkästään aisteihin perustuvan navigoinnin asioista toki kannattaisi ja oikeastaan pitäisi puhua joskus, koska ne ovat myös hienoa oppimista sekä lisäriemun lähteitä ulkona liikkujalle. Ehkä Rudyard -setä sitten joskus myöhemmin ...

Navigointilaitteet

Erilaisia GPS-satelliitteihin perustuvia navigaatiolaitteita on ollut ihan tavallisillekin tallaajille saatavana jo ainakin 15 vuotta ja minä olen niitä innokkaana insinöörinä käyttänyt siitä lähtien. En kerro niistä tässä juurikaan, vaikka nekin ovat hyviä ja kehittyneet tietenkin eteenpäin matkan varrella. Ne puolustavat paikkaansa kännykkäsovelluksia vastaan nykyään lähinnä hyvällä akunkestolla.

Mutta nykyaika on nykyaikaa. Matkapuhelinten ominaisuuksien huima lisääntyminen on kuitenkin vienyt navigoinnin pisimmälle kaikilla tavoin ja tietenkin myös räjäyttänyt nämä markkinat ja käyttäjien määrät. Niinpä kerron tässä erityisesti puhelinlaitteesta navigoinnin välineenä. Sen pohjaksi voi käyttää kolme sekuntia tiedostamalla, millaisia monitoimilaitteita nykyaikaisista "matkapuhelimista" onkaan tullut noin 5-7 viimeisen vuoden aikana. Nykytermi onkin älypuhelin ja vaikka sellaisiksi helposti mielletään vain ne kaikkein hienoimmat ja kalleimmat vempaimet, juuri tällä hetkellä kuitenkin jo noin sadalla eurolla saa kaiken alla luetellun ja enemmänkin! Laitteissa on siis: Navigointia nyt - Verkkonummi.fi

Puhelut (Mobiili, Skype, jne.)
Viestit (SMS, MMS, Whatsapp, jne.)
Sähköpostit
Kamerat
Videokamerat
Radiot
Musiikkisoittimet
GPS-vastaanotin
Glonass-vastaanotin
Kompassi
Kiihtyvyysmittari
Kallistusmittari
Lämpömittari
Kaikki mahdolliset tietoliikenneyhteydet (2G, 3G, 4G, WLAN, Bluetooth)
Laskentakapasiteettia parin kolmen vuoden takaisen tietokoneen verran
Muistia ja tallennustilaa enemmän kuin tarpeeksi
Erittäin hyvä ja tarkka näyttö

Nykyaikainen navigointi luonnossa

Kun noita kykyjä käytetään esimerkiksi navigaatio- ja karttaohjelmissa, saadaan aikaan paljon parempia tuotteita kuin mitkään aikaisemmat. Puhelimessani on kartat, kompassi, GPS-navigaattori, dataloggeri ja muut tarpeelliset asiat yhdistetty helpoksi kokonaisuudeksi. Saan siihen käyttöön aivan mitkä tahansa karttamateriaalit niin Suomesta kuin muualtakin maapallolta. Verkosta löytyy aivan vapaasti käytettäväksi jo todella erinomaisia karttoja, mm. Suomen tarkat ja päivälleen ajantasaiset maastokartat (1:20000) toissa kesästä alkaen! Samoin satelliittikuvat, ilmakuvat, jne.

Halutessani saan siirrettyä puhelimeeni myös mitkä tahansa paperikartat vain skannaamalla sekä kalibroimalla tiedostot sen jälkeen parilla klikkauksella. Niin olen tehnytkin mm. muutamille suunnistuskartoille, joissa on vielä perusmaastokarttaakin tarkempia tietoja.

Karttoja voi käyttää suoraan verkosta puhelimen datayhteyden läpi ja mitkä tahansa kartat voi myös ladata paikallisesti puhelimeensa. Silloin ne ovat aina ja nopeasti käytettävissä, riippumatta mobiiliverkkojen kuuluvuudesta, huonoista datanopeuksista, jne. Eri karttoja voi sitten katsoa päällekkäin tai vuorotellen, jolloin pystyy ymmärtämään maastosta paljon enemmän kuin kumpaakaan yksin katsoen.

Esimerkiksi eri maastokohtien luonne näkyy hyvin selkeästi tarkoissa satelliittikuvissa ilman vähäisintäkään tutkimista ja tulkitsemista. Niin erottuvat avokalliot, pensaikot, istutusmetsät, jne. Yksi mainio esimerkki on myös vaikkapa Meikon alueen erilaiset vanhat rajalinjat niin parenteesiajalta, kuin muustakin historiasta. Peruskartasta taas näkee paikkojen ja järvien nimet, korkeuskäyrät, joet, ojat, ynnä muut.

Kävellyt tai muuten taitetut reitit tallentuvat muistiin nappia painamalla tai automaattisesti ja niitä voi tutkia paikanpäällä millä tahansa kartalla, taikka sitten kotona suurella ruudulla. Jos haluaa käyttää sykevyötä, sekin onnistuu ja syketiedot tallentuvat myös koko ajan. Ihmisen käyttämä energiamääräkin lasketaan niin tarkasti kuin syketiedoista, kuljetusta matkasta ja vauhdista on mahdollista.

Reittien tallennus

Kaikki navigointi- ja karttaohjelmat pystyvät tallentamaan kuljetun reitin, niin että sitä voidaan katsella sekä ohjelmaa käytettäessä, että myöhemmin. Jotkut laitteet ja ohjelmat antavat käyttäjälle täydelliset vapaudet asettaa reittipisteiden tallennukseen liittyviä parametreja, kuten vaikka kuinka tiuhaan niitä talletetaan ja miten tietoja suodatetaan. Toiset on tehty yksinkertaisemmiksi, niin että niissä on esiasetuksia vaikkapa eri lajeja varten, kuten autoilu, pyöräily, kävely. Oikeastaan kaikki tarjoavat mahdollisuuden tallettaa tai viedä ulos (Export) reitit jossain standardimuodossa, kuten GPX.

Tuollaisia reittejä on sitten mukava katsella kotona isommalla ruudulla, sopivalla karttapohjalla. Reitiltä voi silloin tarkastella asioita, joita ei ehkä ole siellä matkalla ehtinyt tai huomannut. Sieltä näkee reitin ja sen eri osien pituudet, taukopaikat, kellonajat, nopeudet, kokonaisajan, korkeuserot ja paljon muutakin. Mikä nyt kutakin ehkä kiinnostaa. Ainakin niillä on helppo ja kiva näyttää jollekin toiselle, missä tuli käytyä.

Jos haluaa, niin matkalla otetut valokuvatkin voi sijoittaa reitille ja kartalle. Siihen on monta erilaista tapaa, mutta en lähde noita tässä läpi käymään, koska tarkat ohjeet ovat piiiitkiä. Netistä löytyy vinkkejä ja ohjeita, jos haluaa noita harrastella.

Reittejä maastossa - Verkkonummi.fi

Google Earth on yksi hyvä ja helppo työkalu, jolla omia GPS-lokejaan voi katsella. Se haukkaa sisäänsä monia standarditiedostomuotoja kuten GPX ja näyttää reitit Googlen satelliittikuvakartalla. Noiden satelliittikuvien tarkkuus on koko ajan parantunut ja esimerkiksi täällä Kirkkonummen lähialueilla ne muuttuivat vuosi pari sitten jo niin tarkoiksi, että yksittäiset puutkin näkyvät maastossa! Google Earthiin voi myös helposti laittaa useampia reittejä näkymään yhtäaikaa, asettaa niitä eri värisiksi ja vaikka mitä muuta. Jos vaan haluaa ja viitsii opetella.

Ohessa yhdenlainen esimerkki "GPS-taiteesta". Se on osakuva yhdestä minun reitistäni Meikon alueella viime talvikautena. Yhden järven ympyröinnissä mukanani oli kolme erilaista GPS-laitetta, joiden tiettyjä ominaisuuksia samalla testailin. Ja putosin myös yhden kerran jään läpi jonkkaan!

Suunnistusväline

Navigointivälineenä luonnossa tuollainen nykyaikainen älypuhelin ja hyvä ohjelmisto on monin verroin parempi ja nopeampi kuin perinteinen kartta + kompassi -yhdistelmä. Tämä on selvinnyt ja varmistunut jo monet kerrat, mutta tässä selvennykseksi ultralyhyt summaus todellisissa ympäristöissä ja tilanteissa tehdyistä "rinnakkaistesteistä".

Monilla patikkareissuilla mm. Meikon alueella yhdessä joidenkin eräkavereitteni kanssa, olemme käyttäneet puhelinnavigointia ja perinteistä kartta-kompassi-menetelmää rinnan. Yhtään poikkeusta seuraavaan normikuvioon ei ole sattunut muutaman sadan kartanlukuhetken aikana: Kun puhelinta laittaa takaisin repun olkataskuun (se on paras paikka) saatuaan alle 10 sekunnissa täysin selväksi oman paikan, ilmansuunnat, mistä on tultu, kohteen suunnan ja lähiympäristön mielenkiintoiset asiat, kaveri on vasta kelaamassa auki karttaansa. Joskus harvoin hän on ehtinyt jo aloittaa nykyisen olinpaikan selvityksen, jos kartta on valmiiksi auki oikealla alueella esimerkiksi karttalaukussa.

Viimeistään tässä kohdassa tiedän monien (mahdollisten) lukijoiden jo hiovan kynsiään päästäkseen antamaan täyslaidallisen palautetta siitä, miten tuollaisiin vehkeisiin ei missään tapauksessa parane luottaa. Niistä loppuu sähkö, ne kastuvat ja pimenevät tai menevät muuten rikki. Tässä on minun omat kokemukseni näistä asioista, laitteiden hyvin aktiivisesta käytöstä kaikilla retkillä, pitkillä ja pätkillä, kaikkina vuodenaikoina ja kaikissa säissä, viimeisten noin kymmenen vuoden ajalta.

Sähkön riittävyys

On totta, että jotkut älypuhelimet ovat aika suuriruokaisia. Esimerkiksi itse käyttämäni reilun 5 tuuman näytön omaava laite toimii omalla akullaan metsässä noin 5-7 tuntia, lämpötilasta riippuen. Minä käytän sitä toki silloin juuri niin paljon kuin ikinä haluan erilaisiin asioihin. GPS-träkkeri on päällä koko ajan, samoin internet-yhteys. Otan myös valokuvia.

Tuota käyttöaikaa saa viilattua vielä aika paljon pidemmäksi jos ottaa (metsässä) turhat toiminnot pois päältä, pudottaa laskentatehoa ynnä muita juttuja. Mutta kun minun ei tarvitse viilailla, niin en viitsi viilailla. Omaan puhelimeeni saa myös tuplakokoisen 5 ampeeritunnin akun, jolla siis pärjää sitten vaikka minkä mittaisen kokonaisen päivän tai vuorokauden.

Monien päivien tai vaikka viikkojenkin tuntureilla olemiseenkin sähkö riittää nykyään hyvin, ottamalla mukaan sopivan, erillisen Litium-ioni-akkupaketin. Itse käytän nykyään sellaista (tai sellaisia) erillistä akkua, josta voi USB-johdolla ladata puhelimen sitten kun se sitä lopulta vaatii. Nyt käyttämäni akkupaketin speksit ovat: Kapasiteetti 12 Ah, paino 350 g, koko 140 x 70 x 20 mm (noin tupakkiaski). Tuosta minun suuri älypuhelimeni saa mehua jo noin neljäksi vuorokaudeksi, laitteen oma akku mukaan lukien. Se maksoi 35€ Amazon.de -kaupassa kaksi vuotta sitten.

Muunkinlaisia "eräsähkölähteitä" on jo olemassa ja kaupan, esimerkiksi polttokennoihin ja etenkin aurinkopaneeleihin perustuvia. Niistä todellisuudessa saatavat tehot ovat kuitenkin erilaisten riippumattomien testien mukaan olleet olemattomia. Aurinkopaneeliratkaisut tosin voivat pikkuhiljaa jo olla hyödyllisyyden rajamailla. Yksi hyvä eräkaverini on sellaisia testannut oikeilla vaelluksilla jo usean vuoden ajan ja viimeisin hänellä oleva on jo tuottanut kolmanneksen tai puolet viikon Lapin vaelluksen sähköntarpeista. Aika paljon askartelemalla toki.

Sähkön riittävyys tuolla metsissä ja erämaissa on kyllä lakannut olemasta mikään ongelma tai edes haaste - ainakin minulle. Noiden käyttöönoton jälkeen törmäsin kyllä vielä sellaisiin tilanteisiin, missä yhä tarvitsin karttaani ja navigointilaitettani koko ajan, mutta sitä piti jo ladata. Mikä osoittautui sitten aikamoisen hankalaksi yhtälöksi tuolla skuttassa. Akku-johto-puhelin -härdellin kanssa oli onnettoman hankala toimia. Käytännössä mahdottomaksi se meni, kun kuljin yksin pitkiä taipaleita kunnon pakkasissa lumikengillä menneinä lumitalvina. Eräinsinööri toki sen jälkeen suunnitteli ja rakensi noista kaikissa olosuhteissa toimivan paketin. Säilytyslaukku - Verkkonummi.fi

Etsin vaan sopivan kokoisen pikku laukun, mihin mahtui sisään puhelimeni, USB-akku, sekä vielä eristeet kylmimpiä kelejä varten. Pienellä etsiskelyllä löysin täydellisen sopivan laukun, jonka vedenpitävään, läpinäkyvään taskuun sain puhelimen suojaan. Ja sen kosketusnäyttö myös toimii suojamuovin läpi. Mittatyönä tehty latausjohto on kiinnitetty ja piilotettu sopivasti pois tieltä laukun rakenteisiin. On toiminut täydellisesti minulla jo monilla kymmenillä lyhyemmillä ja muutamalla pidemmälläkin taivalluksella ulkona. Saa kopioida.

Laitteen sijoittaminen ja suojaaminen

Vesi- ja räntäsateiset kelit voisivat tietenkin olla hankalia elektroniikkavimpaimen kanssa toimimiseen - niin kuin voisivat olla paperikarttojenkin kanssa. Mutteivät ole kummankaan. Aivan kuten kartat on pakko silloin pitää suojalaukussa, samoin on puhelin. Puhelimen kanssa vaan tämäkin on helpompaa. Juuri sopivan kokoinen Minigrip-pussi toimii erinomaisen hyvin suojana ja kosketusnäyttökin toimii sen läpi. Täydellisyyttä hamuaville löytyy sitten vaikka sukeltamisen kestäviä, näppärästi suljettavia ja ripustusnarun sisältäviä suojapusseja kympillä tai parilla.

Laitteen särkyminen

Voivathan ne toki rikki mennä jos pudottaa tai iskee johonkin kovaan. Kannattaa kuitenkin huomata, että ulkona luonnossa riski on paljon pienempi kuin urbaanissa ympäristössä. Maapohja on usein paljon joustavampaa kuin lattiat tai kadut. Itselläni ei ole vielä koskaan puhelin saanut mitään hittiä luonnossa liikkuessa. Pari kertaa on sen sijaan päädytty korjaamolle työpaikalta tai kaupungilta. Tämä tilasto ei toki ole minkään arvoinen, koska kokonaiskäyttöajat ovat niin erilaiset.

Varmuus hengen pitimiksi

Olenhan nyt yllä täydellisesti perustellut, miten nykyaikainen älypuhelin varustettuna GPS:llä ja hyvillä kartoilla pesee vanhat menetelmät 6-0., että sen sähköt riittävät ja että sen voi suojata sekä varustaa toimimaan pitkilläkin taipaleilla ja vaativissakin olosuhteissa. Itse luotan pelkästään näihin välineisiin likimain kaikilla lenkeilläni, siitäkin huolimatta, että teen niistä 95% yksin ja omillani. Näin teen silloin, kun olen päiväretkillä tai lyhyemmillä, kävellen taikka pyörän kanssa. Kun pyöräilen, pääsen aina takaisin samoja reittejä ja olen pian ihmisten ilmoilla, missä on teitä ja asumuksia. Kävellen olen päiväretkilläni aina joko pääosin tutuilla seuduilla tai sen kokoisten metsäseutujen sisällä, että puolen tunnin kävely johonkin suuntaan tuo minut väkisin taas ihmisten ilmoille.

Myöntää kai saa ja kehtaa, että yksin liikkuessani minulla on melkein aina mukanani vielä toinenkin puhelin tuon ykkösinstrumenttini lisäksi. Siinä on sisällä eri operaattorin SIM-kortti kuin pääpuhelimessani ja se on pakattuna vesitiiviiseen pussiin repussani. Matkapuhelin kun nyt vaan on kaikkein tärkein ja paras turvaväline nykyään, puhelu- ja viestintäkykyineen.

Mutta kun sitten joskus menen tai mennään jonnekin tiettömille taipaleille, ovathan ne kartat ja kompassit myös mukana! Eihän sitä koira karvoistaan pääse. Noiden käyttö on aikanaan opeteltu selkäytimeen ja karttoihin suorastaan rakastuttu. Ihan käytännöllisestikin ne ovat mukana kolmesta syystä.

1. Kunnon iso kartta on yhä aivan lyömätön yhdessä asiassa, reittien tuumailussa ja suunnittelussa. Sitä kun koettaa tehdä pienellä ruudulla, joutuu zoomaamaan ja pannaamaan aivan tolkuttomasti, koska suuressa mittakaavassa kartasta ei erota yhtään mitään ja pienessä (tarkassa) mittakaavassa näkee vain pienen tilkun kerrallaan. Itselläni ainakin siinä kuluu kauan ja jollekin voi tulla jopa tulla huono olo. Ison karttalehden kanssa se on sen sijaan helppoa ja suorastaan mukavaa. Puhumattakaan tuumailemisen ilon jakamisesta kaverien kanssa saman kartan äärellä.

2. Kompassi on puolestaan myöskin kännynaviakin näppärämpi yhdessä käytössä. Silloin kun vaan mennään paikasta A paikkaan B ja täytyy pitää suuntaa. Siihen tarvitaan yleensä jotain välinettä ainakin peitteisessä maastossa, sillä ihmisen oma suuntavaisto lähtee todella helposti ja usein "ryömimään" ties minne. Pikkuinen kevyt kompassi on silloin vaan puhelintakin kätevämpi ja nopsempi, eikä sitä tarvitse laittaa päällekään joka välissä.

3. Hätävaran hätävaran hätävara. Ei enempiä selityksiä kaiken yllä olevan jälkeen.

Kompassi on kätevä - Verkkonummi.fi
Perustaidot kunniaan

Näin päädyimme artikkelissa takaisin lähtöpisteeseen, niin kuin luonnossa liikkujien usein pitääkin. Karttoihin ja kompasseihin, jotka yhä pitävät pintansa. Ja joiden käytön täytyisi olla selvää kuin pläkki ainakin kaikille sellaisille kulkijoille, jotka menevät muuallakin kuin pääpoluilla. Ilman tuota osaamistakin pystyy nykyvälineillä kyllä navigoimaan, mutta paljon jää silloin ymmärtämättä ja hyödyntämättä niistä kartoista, joita kännykän ruudulla katselee.

Loppulauseiksi siis: Opi lukemaan, ymmärtämään ja käyttämään karttaa sekä kompassia! Nuo navigoimisen perustaidot antavat sinulle niin paljon lisää tietoa ja riemua ulkona kulkiessasi, ettei ilman niitä kerta kaikkiaan kannata elää. Aivan riippumatta siitä, mitä välineitä sitten navigoimiseen käytätkin.

--Kari

Kommentit (1)Add Comment
...
Kirjoittanut Jarno, 22.11.2014
Tyhjentävästi läpikäyty! Osaisikohan sitä vielä perinteistä karttaa ja kompassia käyttää jos yrittäisi... :)

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 18.10.2014 09:47 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0651 sekunnissa.