Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Retkelle Viimeinen viesti tuntureilta

Viimeinen viesti tuntureilta

Sähköposti Tulosta

Toteemi Kiilopäällä - Verkkonummi.fi

Vaeltavat ystävämme ovat päättäneet matkansa lumoavaan Lappiin, sopivasti juuri ennen ilmojen kylmenemistä. He lähettivät meille vielä viimeisen kuvan Kiilopäältä ja ajatuksia matkan varrelta.

Keskiviikko 17.9.

Ehdimme käydä Kiilopään tunturin rinteillä ennen Ivaloon menevän bussin saapumista. Haikeus jäi hyvin onnistuneen vaelluksen jälkeen: tänne on tultava uudestaan!

Kiilopään rinteille pystytetty kelohonkapilari "Sompion Seita" ja sen vieressä Aikojen Kulkijoita vas. Päivi, Erkki, Eila, Kari ja Olli. Seidan pystyttivät Suomen Partiopoikajärjestön kansainvälisen Sompio-leirin osanottajat 1970 Kullervo Kemppisen johdolla. Suomen Ladun eräoppaat, Metsähallitus ja sen opasvalvoja Luppo-Matti Toivola antoivat arvokasta taustatukea ja hoitivat myöhemminkin tuon suurleirin muistomerkkiä.

Tunturille mennä tahdon, sinne mieli halaa,
siellä tuuli tuivertaapi, päivän lieska palaa (W. E. Törmänen)

Aikojen Kulkijoiden kommentteja Koilliskairan vaelluksen päättyessä

Pekka Borg (vaelluksen vetäjä): Suomen ykköspuisto, eräretkeilyn, porotalouden ja saamelaiskulttuurin alue. Täällä kuuluu erämaan ääni, tänne jää kaipuu kulkemisen vapaudesta.
Sinikka Degerth: Päivän taipaleen jälkeen puron vesi raikastaa väsyneet jalat ihanasti. Nautimme silmin ja korvin upeasta tunturiluonnosta.

Päivi Johansson: Etenemisen tuskaa, mutta Lapin upea ruska palkitsee vaeltajan vaivat.

Virpi Lahtiharju: Paratiisikuru, Lumikuru, Sokosti ja Kiilopää – ne ihanasti mieleen jää. Mieli sinne takaisin halajaa!

Anna Lyytikäinen: Juomavettä ei täällä tarvitse kantaa mukana – tunturipurot, lähteet ja hetteet ovat kirkasvetisiä ja veden maku taivaallisen hyvää, ei missään ole parempaa!

Olli Pitkänen: Mahtavat maisemat ja upeat kelit. Voiko vaellukselta enää enempää vaatia!

Kari Rantanen: Tämä oli minun ensimmäinen käyntini täällä, Suomen kuuluisimmassa
kansallispuistossa. Minä näin mahtavan laajan, monimuotoisen, koskemattoman tunturierämaan, missä olimme vain me ja polku - jopa ilman kaikkialle tunkevia mobiiliverkkoja ja ainaista viestintää! --Kari

Pirjo Riekkola: Kurujen ja jokilaaksojen kauneus, ruskan väriloisto, Sokostin kovuus ja kylmyys, puolukoiden maku, tuvan lämpö, porotokka tunturin kupeessa. Mieli rauhoittuu! Olen taas kotona.

Aarno Ryynänen: Rinkka painaa, kivet koettelevat jalkoja. Muisto Paratiisikurusta keventää vaeltajan mielen ja matkan jatkamisen.

Eila Tapanainen: Olemme olleet jumalten suosikkeja säitten ja maisemien osalta. Metsät ja tunturikankaat ovat täynnä ihania mustikoita, puolukoita, juolukoita, kaarnikoita ja sieniä. Ja meillä kalliita retkimuonia rinkoissamme.

Erkki Tapanainen: Lapin äidin kehtolaulu Ahopään laella sai ihmiset hymyilemään.

Eeva Äärimaa: Jylhä ja värikäs kauneus koskettaa, samoin ryhmämme avuliaisuus kun kuljin voimieni äärirajoilla.

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
 

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0696 sekunnissa.