Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Retkelle Lähieräilyä: Luontoretki Kirkkonummen keskustassa

Lähieräilyä: Luontoretki Kirkkonummen keskustassa

Sähköposti Tulosta

Maisema ydinkeskustassa - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Tämä pikkuinen lähiretki syntyi torstaina 10. huhtikuuta 2014 hyvin spontaanisti siten, että minulla oli asioita kylän keskustassa ja vaimoni tarvitsi autoa työpäivän jälkeen, joten sovimme minun jättävän auton aseman parkkitaloon ja kävelevän kotiin. Kävelemään lähtiessäni minulle sitten välähti päähän, että voisin samalla tutkia kolmea aivan keskustan tuntumassa olevaa paikkaa, joissa en ole vielä melkein 30 vuoden Kirkkonummella asumiseni aikana tullut käyneeksi.

Ensimmäiseen oli tosi lyhyt matka, radan ali. Kävelin siis katselemaan Munkinmäkeä, joka seisoo siinä kylän keskustan vilkkaimpien väylien keskellä. Keväällä, kun puut olivat lehdettömät ja ruohot ruskeita, paikka ei mitenkään järin kauniilta vaikuttanut, mutta minun oli kyllä helppo kuvitella mielessäni, että kun kaikki siellä on vihreää kesällä, se on kyllä mitä luultavimmin oikea vihreä keidas, salassa näkyvillä siinä keskellä kaikkea!

Munkinmäelllä - Kirkkonummi - Verkkounmmi.fi

Tuolla noin 120 x 120 metrin kokoisella alueella näkyi lukuisia vanhoja rakennusten perustuksia. Suurin osa ylhäällä mäellä, mutta ainakin yksi myös aivan tien vieressä pohjoisessa. Ja sitten on tietenkin se ehjä punainen "tapuli" alueen eteläreunalla. Mikä lie on ollut ja on nyt? Mäen huippu on paljon korkeampi kuin olin kuvitellut ja siellä ylimpänä oli vielä jäljellä myös yhdet ehjät betoniportaat. Aika paljon roskia toki, merkkinä siitä, että sentään joku osaa hyödyntää tätä keidasta kylän keskellä. Se pahatapainen nuoriso tietenkin. Hyvä jolleivät hipit.

Alue on lehtipuiden ja erilaisten villiintyneiden pensaiden valtaama, joten kesällä se on varmaan varsinainen viidakko. Lehtipuustossa voi olla jotain "jalompiakin" puulajeja, mutta minä en saanut niistä nyt lehdettöminä selvää.

Se toinen minulle uusi kohde oli sitten pieni metsäinen mäki tai kallio lähellä Prisman parkkialuetta, suoraan sen itäpuolella. Nyt en siis puhu noista suurista kallioista, jotka kohoavat melkein majesteettisina Prisman koillispuolella ja näkyvät koko eteläisen keskustan alueelle. Jos siis majesteetti ei liikaa graffiteista pahastu. Vaikka tuo Degerberget -niminen kallio ei nyt kuulu tämän pikku retkeni piiriin, kehotan silti käymään siellä joskus vaikka iltakävelyllä, katselemassa pikku kyläämme siellä alhaalla, jalkojemme juuressa. Ne nuoret, ne nuoret, ovat tämänkin hienon paikan sentään löytäneet.

Mutta nyt siis tuolle nimettömälle mäelle siitä kaakkoon. Minä lähestyin häntä varovaisesti kiertäen, pitkin paksun kuivuneen heinikon peittämää radan vartta. Siinä esiintyi jossain kohtaa myös tupsupäisiä kaisloja, kertoen varmaan kallion juurella olleen vettä joskus ennen ratojen, moottoriteiden ja muiden kylän infrastruktuurien rakentamista. Virtaahan toinen "Kirkkonummen suurista virroista", Jolkbyån, aivan tuosta vierestä jopa nykyään.

Kaivantoja - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Sankkapuustoisen mäen itäkulmassa tulin pellolle tai niitylle ja näin samalla komean kartanorakennuksen luoteen suunnalla. Se on Åminnegård, joka jää niin hauskasti piiloon melkein mistä tahansa ilmansuunnasta, että on siellä kuin herran kukkarossa, tuskin kivenheiton päässä keskustan hulinasta!

Minä suunnistin pienen avoimen kentän läpi sinne metsikön sisään. Siinä kentällä oli isoja kaivantoja, joita koetin tietenkin sovittaa venäläisten muottiin, mutta päädyin pettyneenä kuitenkin arvelemaan niiden olevan jonkun isännän kesken jäänyt talon paikan ojaprojekti tai ties mitä muuta. Mutta heti kun menin metsän sisään, pettymys kaikkosi. Sillä jo pari kymmentä metriä siellä kuljettuani tajusin olevani varsinaisella linnoitusalueella. Koko mäki on kuin reikäjuusto, aivan täynnä erilaisia kaivantoja. Lisänä myös yksi betonibunkkeri, tykkipatteri varmaankin. Aivan rantaradan vierellä, tämä on ollut yksi monista "Suomen pisintä rautatietunnelia" vartioivista asemista parenteesiaikaan.

Pari pientä avokalliotakin oli matkalla takaisin lännen suuntaan. Aivan kivoja piknikpaikkoja, vaikkei tämä kallio nyt kuutosta parempaa arvosanaa saa kauneudessa tai mahtavuudessa minun kansakouluasteikollani.

Vasta tämän tutkailun jälkeen osasin katsoa myös tuon kallion puustoa, havaiten sen olevan tasaisen ikäistä, tiheää männikköä. Juuri sopivan kokoisia puita ollakseen vajaan 60 vuoden ikäisiä. Eli tuo linnoitettu mäki oli varmaankin ollut paljas puista silloin parenteesin aikaan. Katselkaapa mäkeä Jorvaksentietä kulkiessanne. Ainakin minä näen sen nyt eri silmin.

Kolmannelle minulle uudelle kalliokohteelle Månskensbergetille nousin Vanhalta Heikkiläntieltä kuvataidekoulun kohdalta. Kävelin sen korkeimman alueen reunoilla, tsekkasin huipun ja poistuin alueen koilliskulmasta, Heikkiläntien kohdalla.

Tämäkin kallio ja alue yllätti minut taas positiivisesti koollaan. Huiman hieno ulkoilualue on siinä Heikkilän asukkaille, kahden asuinalueen välissä. Tästä ja monesta muusta vastaavasta on pakko nostaa hattua kunnan kaavoituksesta vastaaville, että ovat jättäneet nimenomaan näitä kauniita kallioita aina ehjiksi eri alueiden väliin. Kallion huipulta oli jopa pari pientä "pitkän katseen" suuntaa etelään päin. Sieltä näkyi ainakin Peuramaan huippu, joka hohti vielä aivan valkoisena tähän aikaan vuodesta. Polkuja tuolla on paljon, pitääpä muistaa ajella joskus niitä maastopyörällä siellä päin liikkuessa.

Polku - kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Sitten oli suunnistettava kotiin mahdollisimman ripeästi, että ehtisin laittaa kunnolla tulet saunan pesään, ennen kuin pari kaveria tulee saunavieraiksi. Lyhin reitti kulki Jolkbyberget -kallioalueen yli, joka ehkä paremmin tunnetaan "vesitornin mäkenä". Siitä ei voi muuta sanoa, kuin että kannattaa käydä katsomassa maisemia joskus! Sieltä näkee kaiken sen Kirkkonummen keskustan alueesta, mitä ei Degerbergetiltä näkynyt.

Itse olin suorastaan tohkeissani, miten paljon uutta sain taas nähdä tuollaisella pienellä kävelyllä tuttuakin tutumpana pitämäni kylän keskustassa! Käyttäen siihen aikaa tunnin ja 19 minuuttia. Ehkä tämä oli peräti yksi äärimmäinen esimerkki lähilöytöretkeilijän arjesta, sananmukaisesti. Uuden löytäminen on hauskaa, eikä innostuminen maksa mitään!

Kommentit (6)Add Comment
...
Kirjoittanut Lähiretkeilijän fani, 02.09.2014
Kiitos retkeilytarinoista, jotka toivottavasti saavat jatkoa. Näistä saa hyvää mieltä sekä intoa ja ideoita omaankin lähiretkeilyyn.
...
Kirjoittanut Edis, 14.09.2014
Kerrot alussa äynnistäsi Munkinmäen kartanon pihapiirissä.

Punainen tapuli on kartanon viljamakasiini, ja se on pihapiirin ainoa jäljellä oleva rakennus.

Munkinmäellä on muuten vaikuttava historia. Se oli 1335 virolaisen Padisen luostarin omistama, ja yksi heidän tärkeimmistä tiloistaan. Muiden kirkkonummelaistilojen tapaan se on ollut paljolti läänitettynä Ruotsin valtakunnan aatelisvirkamiehille. Munkkien historiakin hävisi aikanaan, ja tilan nimenä oli Laggars ja vieressä oli Erlas. Sekin laskettiin myöhemmin Munkinmäkeen.

Sisällissodan aikaan punaisten päämaja oli Munkinmäessä, ja parenteesin aikaan tila sai tavalliseen tapaan pahasti siipeensä. Päärakennus kuitenkin säilyi ja "nykyaikoihin" tultaessa talolle suunniteltiin jopa uutta käyttöä. Hitaat kiireet tekivät kuitenkin sen, että joku kerkesi käydä polttamassa sen parikymmentä vuotta sitten.

...
Kirjoittanut Nojatuoliretkeilijä, 17.09.2014
Voisiko lähieräilijä kirjoittaa myös Porkkalanniemen reiteistä? Itselleni niemi on jäänyt aika vieraaksi, vaikka olen paikkakuntalainen. Varsinkin, kun kansallispuistoa sinne nyt suunnitellaan, olisi mukava lukea nimenomaan lähieräilynäkökulma alueeseen. Kiihkeät lintuharrastajat varmasti tuntevat paikat, mutta meille muille teksti olisi tervetullut!
...
Kirjoittanut --Kari, 18.09.2014
Kiitosta hienoista lisäyksistä Munkinmäen historiaan! Itsekin tiedän jotain suuria piirteitä siitä, miten Virosta tänne suuntautunut, sikäläisistä suurista luostareista lähtenyt muuttoliike on ollut tosi merkittävässä roolissa Kirkkonummen rakentumisessa. Tuosta sisterssiläismunkkien vaikutuksesta meillä on Kirkkonummella paljon muistoja jäljellä mm. nimissä. Kuten vaikka Eestinkylä ja juuri tuolta Munkinmäeltä lähtevä katu nimeltä "Paadistenkaari". Mutta minun tietoni eivät ulotu tuollaisille tarkkuustasoille kuin nimimerkin "Edis", joten paljon kiitoksia tosiaan!
...
Kirjoittanut --Kari, 18.09.2014
Kiitos kommentista ja ehdotuksesta nimimerkille "Nojatuoliretkeilijä"! Porkkalannimelen monenmoisista paikoista on jo kirjoitettunakin muutamia artikkeleita ja eiköhän niistäkin joku voida laittaa julkikin Verkkonummen Lähierälilyä -artikkelisarjassa lähiaikoina. Juttelimme asiasta kommenttisi jälkeen tänään lehden toimittajan kanssa. Siellä on myös useita, upeita, voisi jopa sanoa aivan ainutlaatuisia ulkoilualueita, joista tosiaankin varmaan kannattaa kertoa! Itselleni ovat tainneet jotenkin unohtua kategoriaan "nuohan kaikki jo tietää" - mutta korjaanpa tässä käsitykseni ja kirjoitan myös niistä mkunhan kerkiän!
...
Kirjoittanut Mauri, 29.09.2014
Olen itsekin mennyt tuosta Prisman parkkipaikan kohdalta radan yli jätevesipumppaamolle ja kavunnut kalliolle. Jokin kaiutin kuitenkin varoitti että se on vaarallista.
(sininen jälki kartalla)

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
 

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0657 sekunnissa.