Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Retkelle Lähieräilyä: Keväinen lounastunti Korkbergetillä 2014.04.09

Lähieräilyä: Keväinen lounastunti Korkbergetillä 2014.04.09

Sähköposti Tulosta

Korkbergetin kalliot - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Tässä tulee taas vaihteeksi juttu yhdestä sellaisesta Kirkkonummen erinomaisesta herkkupalaluontokohteesta, jonne pääsee helposti ilman pitkiä taipaleita. Se on Korkberget, suojeltu niemi Humaljärven etelärannalla. Itse kyllä tykkään kävellä sinne jostain vähän pidemmältä, niin kuin kohta taas teen - ja suosittelen sitä muillekin, koska Kirkkonummen taajamien ja Humaljärven välissä on kivoja maastoja lukuisine metsäteineen sekä polkuineen. Hyvän viikonloppupäivän ulkoilmapatikan jälkeen Korkbergetin jylhä ja erämainen luonto on sitten vielä antoisampi kokemus.

Kartasta voi tietysti katsoa, mistä pääsee autolla lähimmäksi tuonne vieviä polkuja, mutta ne kaikki paikat tahtovat kyllä olla ihmisten kotiteitä, eikä autojen parkkeeraaminen sinne herätä välttämättä myönteisiä ajatuksia asukkaiden mielissä.

Metsäteitä ja polkuja pitkin

Kun tuo lounas nyt on jossain syötävä, niin päätin tänä kauniina, tuulisena päivänä syödä sen Korkbergetin hienoissa maisemissa. Eväät vain reppuun ja menoksi joskus yhdentoista aikaan. Minä siis marssin sinne nyt yhtä polkureittiä Neidonkalliolta, mistä matkaa tulee viitisen kilometriä, ilman tekemiäni kaikenlaisia pikku poikkeamia.

Kertoilen tässä tarinassa nyt ainoastaan Korkbergetistä ja sen lähiympäristöstä, enkä muista kohteista tai luonnosta matkalla sinne ja takaisin. Monenlaisia (ainakin minua) kiinnostavia asioita kyllä löytyy myös noista Kirkkonummen ja Humaljärven välisistä maastoista, jopa oikein jännittäviäkin luontokokemuksia. Niistä kenties joskus tuonnempana sitten.

GPS reitti Korkbergetille - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Lähestyin Korkbergetiä nyt lännen suunnalta, Buraksen tieltä, siltä samalta, joka johtaa partiolaisten kämpälle. Ylitin hakkuuaukean ja tulin komean Harabackenin kallioalueen lounaispäätyyn, mistä etsin ylös kalliolle johtavan polun.

Tuo ennen vahva polku näkyy nykyään olevan enää vähän kuljettu, eikä kovin selkeä. Minä siitä monet kerrat menneenä sekä tulleena sen toki löysin helposti, mutta mutkittelin nyt muusta syystä: Siksi, että tuossa metsikössä on venäläisten juoksuhautoja, joita en ollut ennen pysähtynyt tutkimaan.

Itse asiassa koko Korkbergetin lähiympäristö on ollut perin vahvasti linnoitettu silloin. Juoksuhauta kiertää esimerkiksi tämän koko kallioalueen lounais- ja luoteisreunat. Mutta itse Korkbergetin niemellä ei niistä juurikaan jälkiä näy, kumma kyllä.

Harabackenin kalliojono

Sitten ylös kalliojonon laelle, missä kulkee nätti ja nykyään siis aika "himmeä" polku kallioharjanteen suuntaisesti. Siellä täällä vilahtelevat vasemmalla upeat maisemat kaukana alempana olevalle Humaljärvelle. Polkujen risteyskohdassa 90 asteen käännös vasemmalle, isolle pääpolulle, joka tulee läheisten Fagerkullan alueen talojen luota. Siltä avautuu myös komea maisema järvelle, ennen kuin polku putoaa syvään laaksoon kallioiden välissä.

Yhdessä kohtaa polku kulkee myös poikki jännän hiekkakannaksen ja vasemmalla puolen on syvä monttu. Sekin on melkoisen varmasti veli venäläisten tekosia, kenties joku varaston paikka tms. Tämän teorian esitti yksi venäläisten parenteesijätöksiä Kirkkonummella paljon tutkinut reserviläinen tuttavani. Ja sen "rotkolaakson" pohjalla on sitten myös taas noita juoksuhautoja.

Minä suunnistin nyt ylös Korkbergetin kalliojyrkänteille noin suorinta reittiä siitä, missä lopetin parenteesitutkailuni. Joku polun tapainenkin sinne rotkosta johtaa, mutta minä en ole tainnut koskaan osata mennä sitä koko matkaa. Nyt en edes yrittänyt, sillä maasto on alaosan ryteikön jälkeen oikein mukavasti kuljettavaa. Sellaista jylhää, luonnontilaista kuusikkoa. Ei nyt aivan ikikorpea vielä, mutta sinnepäin.

Korkbergetin laella - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi
Korppimietteitä

Korkbergetin laella sitten olinkin kalliojyrkänteellä, hupsista! Paikka on niin muhkea, etten taida yrittää sitä nyt paljon paperille vääntää. Eikä kaikkea tuota ole helppo saada tallentumaan valokuviinkaan, sellaiset ovat nuo alas louhikkoon ja järven rantaan putoavat jyrkänteet, joissa
on negatiivisenkin kulman omaavia seinämiä. Järvelle avautuvia maisemia voi katsella sekä piknikin pitää halutessaan vaikka jyrkänteen reunalla istuen ja jalkojaan heilutellen. Enpä ole tuota kyllä vielä nähnyt.

Minä en tällä kertaa viitsinyt lounastani ruveta noilla varsinaisilla näköalapaikoilla nauttimaan, koska siihen osui vihaisen kylmä etelän ja kaakon välimailta puhaltava tuuli. Etsin siis taukopaikakseni suojaisen ja aurinkoisen kallionkolon vähän alempaa. Sinne mennessäni olin aivan vähällä kävellä yli pienen, mutta pulskan näköisen kyykäärmeen, joka loikoili auringossa juuri reitilläni. Onneksi en astunut päälle, huonostihan siinä olisi voinut pikku kyylle käydä!

Kylläpä kahvi ja voileivät sitten maistuivatkin siellä kalliolla! Vaikka ruoka oli sieltä yksinkertaisimmasta päästä, kokonaislounaskokemus oli kyllä jonkun kymppimiikan arvoinen, vanhalla kouluasteikolla. Miinuskin vain sitä varten, että jää varaa vieläkin parantaa.

Kyy keväällä - Kirkkonummi - Verkonummi.fi

Siinä yksin keväisessä luonnossa istuessani mietiskelin, taas, mistä mahtaa tämänkin paikan nimi juontua. Korkkivuori, korkkikallio. Ei siitä mitään logiikkaa tai yhtymäkohtaa näihin maastoihin ainakaan minulle löytynyt. Minä kuitenkin ainakin mielessäni vaihdan nimessä vain yhden kirjaimen ja sitten kaikki natsaa. Korppikallio. Nimittäin siitä lähtien kun täällä ensimmäisen kerran kävin muistaakseni aivan tämän vuosituhannen alussa, täällä on melkein joka ainoa vuosi asunut korppipariskunta! Tuolla jossain korpikuusikossa niillä on aina pesä ja kiroavat välillä kohtuullisen ronskisti minua, joka heidän rauhaansa häiritsen. Noiden älykkäiden, erämaiden asukkien läsnäolo kerta kaikkiaan kruunaa tämän paikan minulle.

Siinä jo tarpeita reppuun pakatessani ja mietiskellessäni missä mahtavatkaan tänä keväänä olla, enkös juuri silloin kuullutkin tuon kaipaamani ronksotuksen! Ja kun yritin katsella missä hän lenteleekään (oli vain yksi nyt), silmäni osuivat aivan sattumoisin isoon möykkyyn yhden pienemmän kuusen latvustossa. Korpin pesä luultavasti! Satuinpa vaan nyt olemaan juuri sopivassa katselukulmassa. Ja minä kun olen aina ajatellut sen olevan jossain syvemmällä, suurten korpikuusten katveessa. Enhän minä kyllä edes tiedä, käyttävätkö korpit samaa pesää vuosi vuoden jälkeen. Luulisin, täytyypä tarkistaa.

Paluumatkalle

Liikkeelle sitten taas. Kylmä oli jotenkin hiipinyt puseroon siinä istuessa, vaikka olin laittanut repusta ylimääräisen, täysin tuulenpitävän kuoritakin päälleni tauon ajaksi. Pudottelin jyrkkää rinnettä alas järven rantaan, aivan niemen kärkeen, tietäen polun kulkevan siellä rannassa. Lukuisat tuulen kaatamat puut vaikeuttivat kulkemista, pakottaen koko ajan kiertelemään ja mutkittelemaan.

Korkbergetin kartta - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Koko Korkbergetin niemihän on luonnonsuojelualuetta, missä mitään metsätöitä ei tehdä. Nyt en mennyt katsomaan jyrkänteiden alla olevaa louhikkoa, jonne pääsee ainakin rantaa pitkin mantereen puolelta, muistaakseni myös täältä niemen nokalta. Lähdin paluumatkalle rantaa kiertävää polkua pitkin. Ihan niemen kärjessä polku on vähän olematon, mutta vahvistuu siitä pian oikein kunnolliseksi hiukan etelämpänä. Harpoin kylmissäni ja jo hiukan aikataulurajoitteisenakin vaan menemään, pysähtymättä katselemaan jokusia rannoilla olevia mukavia taukopaikkoja, jotkut nuotiokivineen. Niemen tyvessä, Paikkariviken-lahden rannalla tsekkasin sentään rinteessä olevat, vähän epätavallisen muotoiset juoksuhaudat tms. varustukset, sekä valokuvasin suuret jääpaanteet, jotka olivat jo poikkeuksellinen jäänne talvesta tähän aikaan.

Hieno bunkkerin paikka ja monia juoksuhautoja

Tämän retken parenteesiosaston ajattelin vielä kruunata upeimmalla bunkkerin paikalla, jonka olen Kirkkonummen alueilla nähnyt. Sellainen sijaitsee pienen, suoraan järvestä nousevan kallion laella, Korkbergetin lounaispuolella. Sinne pääsee nousemaan lähinnä kallion eteläpuolelta, järven puoli on pystyjyrkkä. Ylhäällä on aivan pittoreski kallionlaki, josta avautuu mäntyjen oksien lomista mitä kauneimmat maisemat Humaljärvelle. Ja kallion keskellä on tosiaan myös venäläisten potero, ei mitään betonibunkkeria kylläkään.

Paluureittini kulki tällä kertaa alas laaksoon kallion takana ja mahdollisimman suoraan yli hakkuuaukean läheiselle mökkitielle. Tuossakin on ison kallion alarinteellä ja laakson pohjalla pitkiä juoksuhautoja.

--Kari

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 07.08.2014 20:09 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0666 sekunnissa.