Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Retkelle Lähieräilyä: Pala taivasta mustikkamettässä

Lähieräilyä: Pala taivasta mustikkamettässä

Sähköposti Tulosta

Mustikka - Verkkonummi.fi

30.07.2014

Ehkä taas kummastutan jotain tämän juttusarjan lukijoita. Mitä ihmettä tekee mustikanpoiminta täällä eräretkeilyn palstalla? Minähän esimerkiksi koen itseni "vanhaksi eräjermuksi", joka rämpii pitkiä matkoja syksyisissä metsissä keleistä piittaamatta, yöpyy ulkosalla pakkasessa ja niin edelleen. Eihän sellaiset eräjermut nyt missään mustikassa käy vaimon kanssa. Ei vai?

Minä kyllä olen oppinut vissiin aika pienestä pitäen käymään metsissä myös marjoja poimimassa. Vanhempien mukana ensin ja sitten myöhemmin vaimon kanssa kaksin. Ja nauttimaan niistä monin tavoin. Kokonaisuutena, metsässä olona, ulkoilukokemuksena. Ei ollenkaan jonain pelkkänä vimmaisen keräämisen ja maksimaalisen saaliin hamuamisen pakkopullana. Omatkin lapsemme veimme tietenkin mukaamme jokusen kerran aikanaan, mutta tuohon polveen emme tainneet tätä kipinää saaneet enää siirtymään. Tai ehkäpä se kuitenkin tulee sieltä vielä esiin, joskus myöhemmin? Odotetaan vaan rauhallisesti, tämä on pitkäjänteinen harrastus, kuin metsän kasvatus.

Mustikkatilanne

Täällä meillä Kirkkonummen metsissä näkyy olevan mustikoita tänäkin vuonna sillä tavoin kohtalaisesti. Ei mitään vuosikymmenen huippua, mutta ihan kohtalaisesti monin paikoin. Minä tein 17. heinäkuuta semmoisen 50 kilsan mustikkatiedusteluretken pyöräillen ja kävellen, missä kävin tutkailemassa läpi noin 12 paikkaa, missä on mustikoita menneinä vuosina ollut. Ja arvosana oli noin 7, asteikolla 0-10. Missä kymppi on paras koskaan nähty ja nolla on nolla, ei mustikoita ollenkaan. Kouluasteikolla siis suorastaa hyvä kasi. Ei toki näin hyvin kaikissa paikoissa - ei niin koskaan ole. Mutta tuollaisia hyviä alueita löytää, jos vaan muutaman satakin metriä nyt metsissä kulkee. Tänä vuonna parhaimmiten vissiin puiden suojaamilla, ei rutikuivilla rinteillä.

Metsään illansuussa

Olemme käväisseet pienillä keruumatkoilla lähimetsissä myös tämän yhä jatkuvat huiman hellekauden aikana. Ihan hyvin olemme pärjänneet, eikä ole päässyt epämiellyttävän puolelle vääntymään, vaikka joskus on hiki valunut otsaa pitkin ja kärpäsiä sekä joitain paarmoja on saanut pois huitoa. Nyt torstaina menimme taas samaan tuttuun paikkaan, ihan lähellä. Heti työpäivän jälkeen, joskus kuuden maissa. Helle oli nyt antanut hiukan periksi juuri yli menneelle ukkosrintamalle ja varjolämpötila taisi olla jossain +24 asteen paikkeilla.

Kävelimme siis samaan marjapaikkaan, missä olimme olleet jo kolme kertaa aiemmin. Meidän keräämisemme tyhjensi varvikkoa mustikoista niin vähän, että yhden illan jälkeen 20 metriä johonkin suuntaan antoi taas aivan uudet marjamaat. Kohta olimme siellä taas uppoutuneena metsän lumoon, poimien upeita, suuria mustikoita astioihin sormin, "puhtaana käteen" -menetelmällä. Edellisellä kerralla olimme taas vaihteeksi käyttäneet poimuria, mutta palanneet heti taas tähän luonnonmenetelmään. Koska olemme tähän tottuneet, olemaan kerta kaikkiaan kokonaan kosketuksissa metsän kanssa.

Tuollainen kerääminen vie mukanaan aivan omalla tavallaan. Vaihtelevia, erilaisia mustikkamättäitä ja varpuja näkee tarkkaan, samoin kaikki maaston mikromuodot kivineen, kantoineen ja koloineen. Korvat myös herkistyvät pikkuhiljaa kuulemaan kaikki metsän äänet. Lintuja, vaikka vain rastaita, variksia ja kyyhkyjen kujerrusta kauempana. Korpin töräytykset reviirinsä iltatarkistuskierroksella. Tikka jossain lähistön lahopuussa. Toki myös ihmiskunnan ääniä jossain, mutta hiljaisina.

Puhumattakaan ihanasta tuulen huminasta puissa! Kokonaisuus on joka tapauksessa koko lailla meditatiivinen.

Taivaallinen paikka ja hetki

Niin jatkoimme meditoimista vaimoni kanssa, vaihtaen vain joskus joitain, lähinnä mustikoihin ja luontoon liittyviä ajatuksia keskenämme hiljaisella äänellä. Pikkuisen paikkaa vaihtaessani ja repusta vesipulloa hakiessani vasta heräsin katsomaan ja tajuamaan ympäristöämme jotenkin analyyttisesti.

Olimme tosi kauniissa maastossa ja paikassa. Ei mitenkään kummallisessa tai erikoisessa, vaan yhdessä sellaisessa, joita on tuhansin tavallisessa suomalaisessa metsässä, jos vaan antaa katselleen aikaa huomata maaston pienimuotoisen kauneuden. Matalalla olevan auringon säteet siivilöityivät puiden läpi lännen suunnalta, kauniisti täplittäen rehevien, vihreiden mustikanvarpujen peittämän kumpuilevan metsänpohjan. Lounaasta puhaltava tuuli pöläytti vähän väliä raikkaita tuulahduksia kasvoillemme. Itikoista ei ollut tietoakaan. Minäkin olen elämässäni tähän mennessä päässyt näkemään monia iltahetkiä tosi hienoissa paikoissa ympäri maailman. Yhtään tämän hienompia eivät ole olleet mitkään niistäkään! Korkeintaan erilaisia.

Saalis

Kolme litraa puhtaana käteen. Aivan kuin lottovoitossakin. Kun niitä kerää näin nautiskeluharrastuksena niin ei ole eikä tule mitään duunia ollenkaan. Kaksi tuntia elämää käytettynä. Minusta tuntuu, että paremmin käytettyjä tunteja ei ole olemassa tässä elämässä.

--Kari

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 04.08.2014 08:57 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0642 sekunnissa.