Kirkkonummi. Kuvittele syksyinen, lehdiltä ja sammaleelta tuoksuva hiljainen aamu. Metsässä kuuluu vain askelten ääniä ja hiljaista juttelua. Kävellään yhdessä kauniita polkuja ja pysähdytään välillä. Sytytetään nuotio, syödään yhdessä eväitä ja tutustutaan mukaviin ihmisiin - ihmisiin,jotka asuvat melkein naapurissa, mutta joita et ole huomannut aiemmin. Kuunnellaan viimeisten siivekkäiden lähtijöiden huutoja ja katsellaan järven kylmien aaltojen hidasta liikettä. Perillä odottaa illallinen ja sauna. Arjen haasteet jäävät jonnekin kauas. On vain kiireetön hetki ja luonto ja yhdessäolo.
Kuulostaa epärealistiselta. Sellaiselta kertomukselta, josta kuulee jonkun työkaverin joskus kertovan kahvipöydässä. Joillakin muilla onnekkailla on reippaita ystäviä, jotka houkuttelevat mukaan metsään ja hienoille nuotiopaikoille, mutta ei sellaista satu tavallisten ihmisten elämässä. Tai niin sitä ainakin voisi luulla.
Långvik. Långvikin uimarannalle käännytään Hirsalantieltä juuri ennen lahden pohjukassa olevaa kylää. Lyhyen ja sangen kapean tien päässä oli pieni parkkipaikka ja rinne alas rantaan. Ranta oli mukava, pieni ja viihtyisä. Lentopallokenttä, pienet pukukopit, suhteellisen siistit mukavuuslaitokset, kolme pöytää, koivuja, kaisloja, joutsenia lahden toisella rannalla.
