Kirkkonummi. Kunnan taloudellinen tilanne edellyttää säästäväisyyttä. Säästämisen hurmassa tehdään kuitenkin myös kevein perustein päätöksiä, jotka eivät ole tarpeen tai jotka eivät synnytä todellisia säästöjä. Poliittisten lautakuntien onkin syytä pitää tarkkaan huolta siitä, että ne vaativat virkamiehiltä kunnolliset perustelut ja kattavan selvitystyön ennen päätöksentekoa. Perusturvalautakunta on erityisen paljon vartijana, sillä se puolustaa niitä, jotka ovat heikoimmilla.
Keskiviikkona 18.8. pidetään perusturvalautakunnan kokous, jossa käsitellään vuoden 2011 talousarvioehdotusta ja vuosien 2012-2013 toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Lisäksi käsittelyssä on säästämiseen liittyvä esitys Helsingin ympäristön reumatoimiston (HYRT) kanssa reumahoidosta tehdyn sopimuksen irtisanominen. Kyseinen esitys on malliesimerkki siitä, miten puutteellisilla tiedoilla ei saisi tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat oleellisesti monien ihmisten elämään.
Reumatoimiston palvelu on tarjonnut nopeaa ja ammattitaitoista erikoissairaanhoitoa noin yhdeksällekymmenelle kuntalaiselle. Nyt sopimuksen lakkauttamista perustellaan kahdella seikalla: oikeudenmukaisuudella ja säästöillä.
Esityksen mukaan "palveluiden oikeudenmukaisen jakautumisen kannalta ilman lähetekäytäntöä toimiva erikoissairaanhoidon poliklinikka on ongelmallinen". Mikä ongelma on, ei esityksestä ilmene. Väitettä ei perustella mitenkään. Miten palvelu on ongelmallinen, jos se on kaikkien reumapotilaiden saatavilla ilman lähetettä? Teoreettisesti palvelua voisi väärinkäyttää muiden sairauksien hoitoon, mutta kai tätä perustelua olisi käytetty, jos tapauksia olisi ilmennyt. Esitetty epäoikeudenmukaisuus vaatii ehdottomasti lisää perusteluita, julkisia sellaisia. Ilman lähetettä toimiva palvelu varmistaa sen, ettei hoito viivästy, mikä on akuuttia hoitoa tarvitsevasta, hyvin kivuliaasta ja invalidisoivasta sairaudesta kärsivälle potilaalle ensiarvoisen tärkeää.
Kunnan säästötavoitteiden kannalta asia on vähintäänkin epäselvä. Perusteluissa kerrotaan, että näiden yhdeksänkymmenen ihmisen hoidon vuosittaiset kustannukset Kirkkonummelle ovat olleet 12000 euroa. Jos päätös tehdään esitetyssä muodossa, säästö ei suinkaan ole nyt maksettava 12000 euroa, onhan potilaat hoidettava joka tapauksessa. Valmistelussa ei ole otettu selvää, mikä on vaihtoehtoinen kustannus, eli korvaavan hoidon hinta.
Reumahoito on tarkoitus järjestää Jorvissa. Kirkkonummi maksaa myös Jorvin erikoissairaanhoidon palveluista. Mitä reumahoidon kustannus Jorvissa olisi, jää perusteluissa kertomatta. Ongelma on lisäksi siinä, että Jorvin ainoa reumalääkäri on jo nyt täystyöllistetty, ja tämä on yleisessä tiedossa. Ulkopuolisia ostopalveluita joudutaan näin ollen käyttämään joka tapauksessa. Esityksen perusteluissa ei ole selvitetty lainkaan näitä kustannuksia.
Perusteluissa ei siis ole osoitettu, että sopimuksen irtisanomisesta koituisi kunnalle säästöä ensinkään. Jos yhdeksänkymmenen vakavasti sairaan ihmisen toimiva hoitosuhde katkaistaan, on siitä saatava todellinen taloudellinen hyöty oltava tiedossa. Päätöstä tehtäessä on tiedettävä, miten paljon me muut saamme korvausta 90 ihmisen lisääntyvästä kivusta.
Kukaan ei myöskään ole selvittänyt, miten yhdeksänkymmenen kirkkonummelaisen hoitosuhde järjestetään jatkossa. Esityksessä sanotaan, että "sairaanhoitopiirin hoitoketjuissa TULES-potilaiden hoito on suunniteltu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken". Suunnitelma ei kuitenkaan kerro, miten hoito järjestetään puutteellisilla resursseilla. Vaikka Jorvin reumalääkäri onnistuisikin hoitamaan yhdeksänkymmentä uutta potilasta, hoitoon tulee joka tapauksessa viive. Reuman kohdalla viive saattaa merkitä usean nivelen vammautumista pysyvästi. Invalidisoitumiselle ei ole laskettu esityksessä hintaa lainkaan, kuten ei myöskään työkyvyn vähentymiselle.
Kaikkiin näihin huolestuttaviin seikkoihin saattaa löytyä ratkaisu: hoito ei ehkä huonone ja rahaakin ehkä säästyy. Voi myös olla, että hoidon tasoa ollaan hankalassa taloustilanteessa valmiita poliittisista syistä laskemaan ja päätöksestä ollaan valmiita myös kantamaan poliittinen vastuu. Yksilön etu ei aina ole sama kuin yhteisön etu, niin surullista kuin se onkin. Lautakunnalle ei kuitenkaan ole toimitettu tarpeellisia tietoja, joiden perusteella poliittinen päätös hoitotason laskusta voidaan tehdä.
Jos esityslista todella pitää paikkansa, näyttäisi päätöksentekoon sisältyvän myös karkea menettelyvirhe. Päätöstä valmisteltaessa ei ole lainkaan kuultu niitä tahoja, joita nyt tehtävä päätös koskee, vaikka Kirkkonummella toimii mm. reumayhdistys. Asianosaisten kuuleminen on hallintolaissa säädetty vaatimus, jonka tarkoitus on varmistaa, että kaikki huomioon otettavat tekijät tulevat käsitellyksi päätöksenteossa. Usein terveyttä koskevissa asioissa tulee sovellettavaksi kuulemisen sivuuttamista koskeva poikkeussääntö, jonka mukaan asianosaista ei tarvitse kuulla jos kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle. Tässä päätöksenteossa ei ole perustetta sivuuttaa kuulemista.
On joka tapauksessa tärkeää, että lautakunnalle annetaan kaikki saatavilla oleva tieto päätettävistä asioista. Ja vielä tärkeämpää on, että poliittisilla lautakunnilla – muillakin kuin perusturvalautakunnalla – on selkärankaa vaatia virkamiehiltä riittävä määrä tietoa ja lainmukaista menettelyä päätöstensä perusteiksi. Ilman tietoa päätöksiä ei tule tehdä. Ja kaikkia kauniisti muotoiltuja lauseita ei pidä nielaista sellaisenaan, sillä vastuu on - paitsi esittelevillä virkamiehillä - erityisesti päätöksen tekevillä lautakunnan jäsenillä.
Kuva: Chad Miller
