Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Politiikka Metropolihallinto voi olla Espoota pahempi painajainen

Metropolihallinto voi olla Espoota pahempi painajainen

Sähköposti Tulosta

Virkamiestyöryhmä - Verkonummi.fi

Valtiovarainministeriö asetti viime lokakuussa työryhmän valmistelemaan lainsäädäntöä metropolihallinnosta. Työryhmän on määrä laatia maaliskuun loppuun mennessä ehdotus metropolihallinnon tehtävistä, hallintomallista sekä rahoituksen ja päätöksenteon järjestämisestä. Ehdotus lähetetään kuntiin lausuntokierrokselle. Loppuraportti on määrä saada valmiiksi syyskuun 15. päivänä ja uusi lainsäädäntö eduskuntaan vuoden 2015 keväällä. Laki astuu voimaan vuoden 2017 alussa.

Kokonaan uuden hallintoportaan luominen uusine tehtävineen, rahoituksineen, poliittisine järjestelmineen ja lainvalmisteluineen ei käy aivan käden käänteessä. Kun vielä otetaan huomioon, että eri ministeriöiden virkamiehistä koostuva työryhmä joutuu tekemään yhden sijaan kaksi täysin erilaista ehdotusta, työn laajuus alkaa jo tuntua käsittämättömältä ja aikataulu kohtuuttomalta.

Ministeriön asettaman työryhmän on tehtävä kaksi vaihtoehtoa, koska kuntaministeri ja häntä kiltisti kuunteleva hallitus on linjannut, että mikäli vapaaehtoisia kuntaliitoksia ei synny, metropolihallinnolle annetaan sangen laajat valtaoikeudet. Jos liitoksia tehdään, metropolihallinto jää keveämmäksi.

Verkkonummen toimitus piti yhteistä metropolihallintoa oikein hyvänä vaihtoehtona, koska vuokra-asuntojen, pakolaisten, kasvihuonekaasujen ja rakentamisen koordinoimisen ongelmat voitaisiin helpoiten hoitaa yhdessä. Yksittäisten kuntien toiminnan ydin on ja sen kuuluu olla omasta kunnasta huolehtiminen. Suuret ongelmat vaativat kuitenkin yhteistoimintaa, joka ei vapaaehtoisesti tunnu onnistuvan.

Metropolityöryhmän tiedotustilaisuus kuitenkin loi kuvan metropolihallinnosta, joka paitsi haalisi itselleen lähes kaiken kunnallisen päätösvallan, myös loisi uuden veroportaan: kunnallisveron ja valtion verotuksen lisäksi joutuisimme maksamaan myös kalliista metropolihallinnosta. Metropolihallinnolle kaavaillaan omaa verotusoikeutta.

Tiedotustilaisuudessa heräsi kyllä myös ajatus siitä, onko laaja metropolihallinto oikeasti vain painostuskeino ja onko kahden työlään vaihtoehdon pohtiminen pelkkää silmänlumetta, jonka tarkoitus on saada meidät kiltisti perustamaan suurempia kuntia pääkaupunkiseudulle.

Miksi tarvitsemme metropolia?

"Metropolialueen ongelmat" ovat työryhmän mukaan kaikkein tiedossa. Siltä varalta, että joku ei kuitenkaan ole ongelmia huomannut, niitä on ehkä syytä tarkastella lähemmin.

Koko kuntaliitoskeskustelu sai alkunsa vuosia sitten, kun silloinen asuntoministeri Jan Vapaavuori nosti Helsingin slummiutumisen esiin. Asunnottomat ja maahanmuuttajat kerääntyivät kaikki Helsinkiin ja naapurikunnat olivat nihkeitä rakentamaan edullisia vuokra-asuntoja ja ottamaan vastaan pakolaisia. (Hyi meitä!) Osa Helsingin kaupunginosista uhkasi slummiutua varakkaampien ja alkuperältään suomalaisten asukkaiden muuttaessa pois alueilta.

Työttömät, asunnottomat ja maahanmuuttajat tarvitsevat yleensä myös yhteiskunnan tukia enemmän kuin muut. Oli helsinkiläisten mielestä epäreilua, että Helsinki joutui vastaamaan kuluista, kun muu pääkaupunkiseutu pääsi nauttimaan palveluista. Vapaavuori oli ensimmäinen, joka ryhtyi puhumaan kuntaliitoksista, jotta segregaation synnyttämä paine saataisiin jaettua koko pääkaupunkiseudun kesken.

Koko kuntaliitoskeskustelun alussa puhuttiin vain pääkaupunkiseudun neljän kaupungin yhdistymisestä, mutta pian havaittiin, että koko maa oli täynnä samanlaisia ongelmapesäkkeitä, joskin pienemmässä mittakaavassa. Tasapuolisuuden ja ikäihmisten palvelutarpeen nimissä kuntaliitoskeskustelu laajennettiin koskemaan koko maata.

Espoo ja Vantaa sanoivat kuittenkin ei kiitos kuntaliitoksille. Espoossa ja Vantaalla on paljon vaikutusvaltaisia poliitikkoja ja liike-elämän edustajia, joten kaupunkien yhdistäminen ilman niiden suostumusta ei olisi mennyt eduskunnassa läpi. Täytyi siis etsiä uusia keinoja pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisemiseksi.

Maahanmuuttajakysymyksen ja vuokra-asuntojen lisäksi oli muitakin ongelmia, joiden hoitamiseksi ei löytynyt riittävästi yhteistä tahtoa. Kaiken syynä oli kuntien tarve tehdä vain se, mikä hyödytti kuntia itseään. Olisikin ollut merkillistä, jos Kirkkonummen kunnanvaltuusto olisi tehnyt päätöksiä, jotka kyllä heikentävät kirkkonummelaisten asemaa, mutta auttavat vihtiläisiä ja espoolaisia. Poliitikkojen ja virkamiesten pyrkimystä pitää oman työnantajan puolta alettiin kuitenkin maan hallituksessa ja Helsingin Sanomissa kutsua rumalla nimellä: osaoptimointi.

Osaoptimointi esti kuntia rakentamasta lähitöitä koko alueen kehityksen kannalta järkeviin paikkoihin järkevässä järjestyksessä. Osaoptimointi pani kunnat myös kilpailemaan yrityksistä keskenään sen sijaan, että ne olisivat yhteistuumin markkinoineet koko aluetta kansainvälisille yrityksille. Kunnat myös lobbasivat surutta omia liikennehankkeitaan, vaikka muut kunnat olisivat tarvinneet katuvaloja kipeämmin.

Kolmas merkittävä ongelma metropolialueella on haja-asutus. Helsinkiläisten näkökulmasta on törkeää, että Kirkkonummella rakennetaan kauniit sienimetsät täyteen taloja. Metsämökkien asukkaiden on julkisen liikenteen puuttuessa pakko ostaa kaksi autoa, jotka ennemmin tai myöhemmin päätyvät tukkimaan Helsingin ruuhkaisia katuja ja pilaamaan helsinkiläisten ilmaa. Ja koko planeetan ilmaa myös.

Kun kehyskuntien ihmiset tukkivat tiet, teitä on rakennettava lisää. Uusia valtaväyliä kannattaisi rakentaa niin, että ne tukisivat järkevästi kasvavan metropolialueen asuntotuotantoa. Tämä tarkoittaisi, että jonkin tahon pitäisi koordinoida sekä väylien että uusien asuinalueiden rakentamista. Jos Espoon intressi on rakentaa Turuntien varteen mutta veikkolalaiset eivät halua kyläänsä kerrostaloja ja tuhansia uusia asukkaita, ollaan taas osaoptimointisuossa. Uuden junaradan rakentaminen ei kuitenkaan kannata, elleivät kunnat tee yhteistyötä.

Sitten on vielä se kansainvälinen kilpailukyky. Kansainväliset yritykset eivät halua kaupunkiin, jossa liikenne on jumissa ja slummiutuvat lähiöt aiheuttavat yhteiskunnallista levottomuutta. Pahin ongelma kilpailukyvylle on puute asunnoista: yritykset eivät voi sijoittua alueelle, jos työntekijät eivät löydä itselleen kohtuuhintaista asuntoa.

(Tämä sentään kuulostaa ainakin Kirkkonummen kannalta parannukselta, sillä omilla kotipoliitikoillamme on ollut suunnattomia vaikeuksia ymmärtää tätä omakotiasumisen varjopuolta. Toisaalta meillä ei ole mitään takeita siitä, että metropoli ratkaisisi juuri meidän ongelmiamme, sillä metropolin päättäjät tulevat enimmäkseen muista kunnista.)

Usein tuntuu myös siltä, että kansainvälinen kilpailukyky on osaoptimoinnin kaltainen hallituksen taikasana. Sen tarkoitus on leimata maan hyvinvoinnin jarruiksi kaikki, jotka rohkenevat epäillä metropolihallinnon mielekkyyttä.

Mitä metropolihallinto tarkoittaisi?

Tähän kysymykseen ei vielä voi vastata kattavasti, sillä tekeillä on kaksi vaihtoehtoa: toinen yhdistyneille suurkunnille ja toinen nykyiselle, sirpaleiselle kuntarakenteelle. Hallinnon toimivallan laajuus eri vaihtoehdoissa vaikuttaa ratkaisevasti paitsi metropolihallinnon tehtäviin myös sen rahoitus- ja hallintomalleihin.

Käytännössä laaja metropolihallinto tarkoittaisi kaavoituksen siirtymistä pois kunnilta. Vain asemakaavoitus jäisi kuntien tehtäväksi. Emme siis voisi enää vaikuttaa kuntamme kehitykseen, kasvun vauhtiin tai työpaikkojen sijoittumiseen itse, vaan ne päätettäisiin koko seudun tarpeita silmällä pitäen. Metropolihallinto voisi myös antaa kunnille määräyksiä siitä, missä ajassa asemakaavoitus olisi saatava valmiiksi, jotta kunnat eivät voisi viivyttää metropolin kannalta merkittäviä kaavoitusprojekteja. Myös asemakaavoituksen kerrosala olisi metropolin kontrolloitavissa.

Liikenneväylien rakentaminen siirtyisi kunnilta ja valtiolta metropolihallinnolle. Tämä tarkoittaisi sitä, että metropolilla pitäisi välttämättä olla verotusoikeus. Kustannusten jaosta kuntien kesken tulisi melko hankalaa, koska eri kunnilla olisi varmasti eri käsitys hyötyjen kohdentumisesta ja oikeudenmukaisesta päätöksenteosta.

Metropolihallinnolle halutaan myös valta sijoittaa alueelle edullisia vuokra-asuntoja. Ja koska yksityisyritykset ovat haluttomia niitä rakentamaan, metropoli tarvitsisi luultavasti myös valtuudet rakentaa vuokrataloja verorahoin - sinne, minne katsoo tarpeelliseksi niitä rakentaa.

Segregaation ehkäisemiseksi esitetään seuraavaa: "Yhteistyövelvoitteen mukaisesti keskeiset metropolihallinnon, kuntien ja kuntayhtymien segregaation torjuntaan liittyvät toimet kootaan metropolivaltuustokaudeksi hyväksyttävään sosiaalisen vahvistamisen toimenpideohjelmaan, joka edellytetään yhteisesti valmisteltavaksi ja toimeenpantavaksi monialaisesti kuntien ja keskeisten kuntayhtymien toimesta." Voisiko sitä enää selvemmin määritellä?

Verkkonummen toimitus kysyi työryhmän puheenjohtaja ylijohtaja Päivi Laajalalta, mitä kuntien päätettäväksi tämän kaiken jälkeen jää, etenkin kun sote vie kunnalta päätösvallan sosiaali- ja terveysasioissa. Laajala näytti siltä, että kysymys oli ikävä. Hän kuitenkin totesi, että tätä asiaa pohditaan kunnissa liian vähän. Laaja metropolihallinto jättäisi meille päätösvallan kouluista ja päivähoidosta ja joistakin kaavoituksen ja elinkeinotoimen pienemmistä yksityiskohdista. Eikä muuta.

Kuka metropolissa käyttää valtaa?

Yksi visaisimmista metropolihallintoon liittyvistä kysymyksistä on kysymys vallasta. Kuka saa päättää? Onko oikein, että lukumääräisesti ylivoimaiset helsinkiläiset saavat sijoittaa ongelmansa vähäväkisiin kehyskuntiin? Onko toisaalta oikein, että Helsinki kehyskunnat saisivat väkimääräänsä nähden keskustan kaupunkeja suuremman vaikutusvallan?

Puhutaanko tasapuolisuudesta tasapuolisesti vain silloin, kun se sopii suurille? Voidaanko olettaa, että kun on kyse työpaikkoja tarjoavien suuryritysten sijoittumisesta metropolin alueelle, suurten kaupunkien enemmistö uhraisi ajatuksen puolikastakaan kehyskuntien verotuloille? Luultavasti kehyskunnat ovat kyllä suurten ajatuksissa silloin, kun päätetään ikävämmistä asioista.

Vallan jakautuminen on seikka, jota ei ole aikaa pohtia. Koska ei ole aikaa suunnitella uutta lainsäädäntöä esimerkiksi jonkinlaisesta kaksikamarisesta hallinnosta, jossa olisi sekä eri kuntien väkimärään pohjautuva valtuusto että kuntien edustajista koottu valtaelin, on tyydyttävä vanhoihin jo käytössä oleviin malleihin. Tämä tarkoittaa lähinnä vaalipiirejä ja ehkä jotakin muuta, mitä kiireessä ehditään keksiä.

Rahoitus hoituu verotuksen kiristämisellä

Metropolihallinnot onnistuu luultavasti ratkaisemaan alueen asunto-ongelman, sillä asuminen muuttuu niin kalliiksi, että Tampereen, Turun ja Jyväskylän vetovoima kasvaa. Kun nimittäin muualla maassa veroja keräävät kunnat ja valtio, täällä porukkaan liittyy kolmas verokarhu: laajan metropolihallinnon tehtäviä ei pystytä rahoittamaan ilman metropolin verotusoikeutta.

Voisi tietysti kuvitella, että jos kuntien tehtävät vähenevät ja osa kuntien työntekijöistä siirtyy metropolihallinnon palvelukseen, myös kunnallisverot pienenevät oleellisesti. Tiedotustilaisuuden talousasiantuntija Teemu Eriksson valtiovarainministeriöstä totesi kuitenkin, että kuntien verotus kuuluu perustuslain turvaamaan kuntien itsehallintoon, eikä valtiovalta voi siihen puuttua. Jos jokin kunta ei halua laskea veroprosenttiaan, ei sitä voida siihen pakottaa.

Todennäköisesti kunnallisveroprosentit kuitenkin laskisivat aluksi ainakin jonkin verran. Luvassa olisi siis ehkä "vain" muutaman prosentin veronkorotus. Kirkkonummen kunnallispolitiikkaa seuratessa on kuitenkin käynyt selväksi, että organisaatiolla on taipumus keksiä itselleen hyödyllisiä tehtäviä, jotka vaativat lisärahoitusta. Kun byrokratian portaita olisi kahden sijaan kolme, on erittäin todennäköistä, että vähitellen verotaakka nousisi huomattavasti suuremmaksi kuin muualla maassa.

Eikä uutta hallintoa perusteta ihan halvalla. Osa kuntien viroista siirtyy metropolihallinnolle tehtävien siirtymisen myötä. Työryhmän jäsenet eivät osanneet vastata kysymykseen siitä, noudatetaanko tässä siirtymässä samaa viiden vuoden irtisanomissuojaa kuin kuntaliitosten yhteydessä. Jos noudatetaan, metropolihallinto on ensimmäiset viisi vuotta melko laaja. Lisäksi osa toiminnoista toteutuisi kaksinkertaisella miehityksellä, sillä esimerkiksi kaavoitukseen tarvittaisiin virkamiehiä sekä kuntaan että metropolihallintoon, vaikkei kunnan kaavoittajille paljon töit jäisikään.

Lisäksi tarvitaan metropolivaltuusto, metropolihallitus, metropolijohtaja ja lukuisia toimialajohtajia, sihteereitä, palkanlaskijoita ja muita mukavia. Ja kaikille tarvittaisiin talo, joka pitäisi rakentaa, sillä moista hallintopalatsia ei pääkaupunkiseudulla ole.

Selvitystyöryhmä ei pitänyt verojen nousua pääkaupunkiseudulla kovin suurena ongelmana: jos kerran halutaan lisää palveluita, niistä on maksettava. Ongelma on siinä, että mielestäni ei ole lainkaan selvää, että haluamme kaikkia niitä uusia palveluita, joita virkamiehet maksettavaksemme kaavailevat. Päivi Laajala totesi myös, että jo nyt kunnallisverotuksessa on jopa 7 prosentin eroja. Voi tosin olla, että juuri korkea veroprosentti vaikuttaa kalliiden kuntien yritystoiminnan kannattavuuteen ja sitä kautta kuntien heikkoon talouteen, mutta sitä työryhmä ei ilmeisesti ole pohtinut.

Rahaa siis menee paljon. Pienen maalaislehden toimittajan on vaikea ymmärtää, miten kallis lisähallinto ja kansalaisten kasvava verotaakkaa lisää alueen kansainvälistä kilpailukykyä, jonka väitetään olevan kaiken syy. Aivan kuin hanketta suunnittelisivat pelkät virkamiehet, joilta puuttuu kosketus ministeriön ulkopuoliseen todellisuuteen, jossa päätökset ovat konkreettisia eivätkä pelkkää retoriikkaa.

Valtava lakiprosessi ja tolkuton kiire

Työryhmässä tosiaan on pelkkiä virkamiehiä. Normaalisti lainsäädäntöprosessissa haetaan tietoa eri aloilta. Nyt ei moiseen ole aikaa. On helpompaa, tehokkaampaa ja nopeampaa, kun suunnittelun hoitavat virkamiehet virkatyönä, eikä muilta paljoa kysellä.

Lain valmisteluun annettu aika on mitättömän lyhyt, etenkin kun otetaan huomioon, että nyt ollaan luomassa kokonaan uudenlaista hallintomallia, jollaisesta Suomessa ei ole lainkaan kokemusta. Metropolihallinnon luomisessa on myös perustuslaillisia ongelmia, sillä sen kaavailtu toimivalta ylittää perustuslain turvaamat kuntien itsehallinnon rajat.

Sekä metropolin hallintoa pohtiva Ilkka Turunen että taloutta pohtiva Teemu Eriksson totesivat tiedotustilaisuudessa, että uutta ja uudenlaista lainsäädäntöä pitäisi pohtia laajemmin, mutta annetun ajan rajallisuuden vuoksi on tyydytty käyttämään vanhoja rahoitus- ja hallintomalleja, vaikka ne eivät uuteen tilanteeseen täysin sovellukaan.

Nyt on siis ajanpuutteen vuoksi tekeillä huonompaa lainsäädäntöä kuin mihin virkamiehet pystyisivät, jos aikaa olisi enemmän.

Huono lainsäädäntö on useiden asiantuntijoiden mukaan nykyisin erittäin yleinen ongelma kaikilla hallinnonaloilla. Nyt on kuitenkin kyseessä lainsäädäntö, joka vaikuttaa oleellisesti Suomen merkittävämmän talousalueen elämään ja sen yritysten toimintaympäristöön. Helsingin seudun liikevaihto kattaa 44% koko maan liikevaihdosta.

Voisi kuvitella, että hanketta, jolla on vääjäämättä merkittäviä vaikutuksia koko maan talousveturiin, ei tehtäisi hätiköiden vaan harkiten ja suurella huolellisuudella. Mutta meillä on hallitus, jolla on kiire. Koska vaalit lähestyvät uhkaavasti, ei ole aikaa jäädä harkitsemaan.

Kun kysyin, miksi lailla on niin kova kiire, Päivä Laajala totesi, että ministeriön virkamiehet tekevät sen, mitä heiltä pyydetään määräaikaan mennessä. Se on ollut tapana.

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 07.02.2014 07:07 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0655 sekunnissa.