Perhepäivähoitajat haluavat oikeudenmukaista kohtelua | Verkkonummi.fi

Perhepäivähoito on loistava systeemi: Lapsi saa olla saman tutun ihmisen kanssa pienessä lapsiryhmässä, rauhallisessa ympäristössä. Hän saa hyvin henkilökohtaista kasvatusta ja huolenpitoa ilman suuren lapsimäärän synnyttämiä sosiaalisia kiemuroita ja karikoita. Perhepäivähoito tarjoaa lapselle kirjaimellisesti päiväkodin, ei päivälaitosta.

Myös hoitomuodon edut kunnalle ovat selvät. Perhepäivähoito on halpaa päivähoitotoimintaa ilman tilakustannuksia. Kunnassa, jossa haja-asutusalueella asuu paljon päiväkoti-ikäisiä lapsia, perhepäivähoito tekee mahdolliseksi lasten hoitamisen suhteellisen lähellä kotia. Kirkkonummen poliitikot haluavatkin ainakin valtuuston kokouksissa pitää huolta perhepäivähoidosta. Silti perhepäivähoitajat eivät ole tyytyväisiä, vaan kokoavat adressia olojensa parantamiseksi.

Perhepäivähoitajat kokevat, että heitä kohdellaan eri tavalla kuin muita lapsia hoitavia kunnan työntekijöitä. Koska työehtosopimus antaa kunnille suhteellisen suuren liikkumavaran perhepäivähoitajien suhteen, eri kunnissa on hyvinkin erilaisia käytäntöjä. Kirkkonummella jotkin asiat ovat paremmin kuin muualla, mutta joissakin asioissa perhepäivähoitajamme kokevat tulleensa kohdelluiksi väärin.

Mikä hiertää?

Perhepäivähoitajat kokevat kohtuuttomaksi sen, että he eivät saa kiinteää kuukausipalkkaa. He ovat kunnalla töissä ja kunta määrää heille hoitolapset. He eivät siis itse voi markkinoida palveluitaan eivätkä hankkia asiakkaita. Silti heidän palkkansa määräytyy sen mukaan, kuinka monta varattua hoitopaikkaa heillä kulloinkin on. Jos siis joku hoitopaikka sanotaan irti esimerkiksi lapsen pois muuttamisen perusteella, hoitajan palkka putoaa karenssiajan kuluttua.

Toinen asia, joka tuntuu epäoikeudenmukaiselta on, että kun muu päivähoidon henkilökunta voi jäädä kotiin palkalliselle vapaalle neljäksi päiväksi hoitamaan alle 10-vuotiasta lasta, perhepäivähoitajat saavat hoitaa kotona vain alle 7-vuotiasta lasta. Tämä on sikälikin erikoista, että samalla hoitolasten vanhemmat joutuvat tuomaan omat lapsensa hoitoon asuntoon, jossa on sairas lapsi. Ja sairas lapsi puolestaan joutuu kuuntelemaan muiden lasten ääniä sen sijaan, että saisi sairastaa rauhassa. Näin influenssa- ja vatsatautiaikana tilanteen luulisi häiritsevän kaikkia osapuolia.

Tässä asiassa työehtosopimus on tosin paljon Kirkkonummen kuntaakin tiukempi: palkallisen vapaan ehtona on, että molemmat lapsen vanhemmat työskentelevät oman kodin ulkopuolella. Koska perhepäivähoitaja tekee töitä kotona, hän ei lain ja kunnallisen työehtosopimuksen mukaan tarvitsisi hoitovapaata lainkaan. Kirkkonummen kunta on siis suostunut työehtosopimusta parempaan paikalliseen järjestelyyn. Silti ihmetyttää, miksi kunnan päättäjät aikanaan päättivät rajata lapsen ikävuodet perhepäivähoitajien kohdalla eri tavalla kuin muiden kunnan työntekijöiden.

Kolmas asia, joka hoitajia harmittaa on se, että monessa muussa kunnassa perhepäivähoitajat saavat palkkaa myös omien lastensa hoitamisesta. Kirkkonummen henkilöstöosasto ei ole moiseen suostunut siitä huolimatta, että valtuusto on ilmaissut tahtonsa asian muuttamiseksi. (Tämä lienee yksi niistä asioita, jotka raivostuttavat valtuutettuja: virkamiehet eivät Kirkkonummella aina tahdo toteuttaa päättäjien tahtoa.) Toisaalta on ymmärrettävää, että omien lasten hoitamisesta ei haluta maksaa palkkaa, mutta kun omat lapset kuitenkin lasketaan mukaan hoitajan lapsikiintiöön, on kohtuutonta, että he vähentävät työssä käyvän äidin palkkaa oleellisesti. Kiinteä ja kohtuullinen kuukausipalkka poistaisi tämänkin ongelman.

Siitä perhepäivähoitajat eivät ole valittaneet, että he saavat 300€ huonompaa palkkaa kuin samoja lapsia lomien ajan päiväkodissa hoitavat lastenhoitajat. Aikaisemmin suuri osa perhepäivähoitajien tuloista koostui ylityökorvauksista, mikä on luonnollisesti väärin: ihmisen pitäisi saada tekemästään työstä kunnollinen korvaus ilman ylitöitäkin. Viime vuonna voimaan tullut laki kuitenkin määräsi, että 40 tunnin viikkotyöaika koskee myös perhepäivähoitajia. Tämä on sikäli hankalaa, että usein lasten työpäivät ovat vanhempien työpäiviä pidempiä, kun vanhempien töajan päälle lisätään työmatkoihin kuluva aika.

Perhepäivähoitajien liian pitkät työpäivät tasoitetaan tasoitusjakson kuluessa vapaapäivillä, joiden aikana lapset ovat hoidossa päiväkodeissa. Tämä periaatteessa hyvä uudistus kuitenkin romahdutti joidenkin perhepäivähoitajien talouden. Tosin sen ansiosta useampi perhepäivähoitaja voi kenties olla töissä sairastumatta eläkeikään saakka.

Eroa on muihin työntekijöihin verrattuna myös siinä, että kun lapsi, jonka on ilmoitettu tulevan hoitoon kello puoli seitsemältä saapuukin puoli yhdeksältä, hoitajan työaika merkitään alkavaksi vasta silloin siitä huolimatta, että hoitaja on noussut ylös ennen kuutta ja keittänyt aamupuuron odottamaan. Ammattiliitto on viimein saanut neuvoteltua varallaolokorvauksen, joka on 20 - 30% palkasta. Hieno juttu, ihan oikeasti, mutta yksikään terveyskeskuslääkäri ei suostuisi 70% prosentin palkanalennukseen, jos ajan varannut potilas jättää tulematta. Ja päiväkodinkin aamuvuorossa maksetaan työntekijöille palkkaa, vaikka lapsia ei hoitoon tulisikaan heti ovien avauduttua.

Miksi perhepäivähoitajat ovat eri kastia kuin muut kunnan työntekijät?

Syyt perhepäivähoitajien ongelmiin ovat sekä historiassa että nykyisessä päätöksenteossa - ja kenties hiukan perhepäivähoitajissa itsessäänkin. Perhepäivähoitajat ovat ihmisiä, jotka viihtyvät omassa kodissaan hoitamassa pieniä lapsia. Sellaiset ihmiset eivät usein ole kaikkein aktiivisimpia yhteiskunnallisissa asioissa: heidän on todella vaikeaa pitää puoliaan. Netissä kerättävään adressiinkin oli aluksi kovin vaikeaa saada nimiä, sillä moni pelkäsi oman nimen laittamisen tarkoittavan sitä, että seuraavalla kerralla he eivät enää saa hoitolapsia. Samaa pelättiin haastattelun suhteen: juuri kukaan ei uskaltanut antaa edes nimettömänä haastattelua toimeentulon menettämisen pelossa.

On vaikeaa uskoa, että näin voisi Kirkkonummella olla. Keskusteltuani perhepäivähoidon esimiehen Helena Eskon kanssa vakuutuin siitä, että ketään ei savusteta ulos sen vuoksi, että hän esittää julkisesti mielipiteitä omasta työstään. Eskon oli itseasiassa mahdotonta edes uskoa, että minulla oli vaikeuksia löytää haastateltavia. Totuus kuitenkin on, että meillä on rakenteellisista syistä ammattiryhmä, joka ei uskalla järjestäytyä ja pitää kiinni oikeuksistaan. Kiinteä kuukausipalkka voisi helpottaa tätäkin ongelmaa.

Ehkä oleellisempaa kuin rohkeuden puute on, että olosuhteisiinsa tyytymättömät perhepäivähoitajat vain yksinkertaisesti vaihtavat alaa - tai menevät tekemään samaa työtä paremmalla palkalla päiväkoteihin. Normaalisti jaloilla äänestäminen herättäisi päättäjät huomaamaan, että asiat eivät ole kunnossa, mutta tässä tapauksessa uuttaa halpatyövoimaa on koko ajan saatavilla. Uusia perhepäivähoitajia on tulossa sitä mukaan kuin vanhat väsyvät: monet, jotka haluavat hoitaa itse omat lapsensa, jäävät muutamaksi vuodeksi kotiin ja ottavat lisäansioita saadakseen myös hoitolapsia.

Työnantajalla onkin se käsitys, että tilapäinen ratkaisu sopii monelle hoitajalle ja he haluavatkin siirtyä muihin tehtäviin omien lasten kasvaessa. Koska alaa vaihtavat hoitajat eivät syistä puhu, jää huomaamatta, että moni jättää ammatin nimenomaan sen ongelmien vuoksi. Kunnissa, joissa kiinteää kuukausipalkkaa maksetaan, perhepäivähoitajat pysyvät alalla kauemmin ja lapset saavat näin keskimäärin ammattitaitoisempaa hoitoa.

Perhepäivähoitajat tapaavat esimiestään säännöllisesti, mutta samat hoitajat, jotka keskenään puivat ammattinsa epäkohtia, hymyilevät tapaamisissa ja vakuuttavat kaiken olevan hyvin ja mukavaa. Samat kiltit naiset ovat vuosisatoja pitäneet pystyssä suomalaisia koteja ja naisten "vapautumisen" myötä samalla myös suomalaisia työpaikkoja hampaat irvessä, koskaan valittamatta.

Historian painolasti

Kirkkonummelainen JHL:n sopimustoimitsija Minna Pirttijärvi kertoo, että perhepäivähoito on alkanut Suomessa 1970 luvulla. Toisten äitien jäädessä kotiin hoitamaan omia lapsiaan jotkut naapurin äidit menivät töihin ja pyysivät kotiin jääviä äitejä hoitamaan omia lapsiaan. Naapuri sopivat keskenään siitä, mitä hoidosta maksettiin. Maksu sovittiin tuolloin hoitotuntien mukaan eli käytännössä sen mukaan paljonko hoiti. Tämä ajattelu onkin sitkeästi seurannut perhepäivähoitajia läpi vuosien työehtosopimuksiin ja vaikuttaa siihen, millaiseksi palkkaus on muodostunut.

Kun ensimmäinen perhepäivähoitoa koskeva valtakunnallisen työehtosopimus tehtiin vuonna 1975, perhepäivähoitajan työtä ei tuolloin pidetty juuri työnä lainkaan, koska kuka hyvänsä äiti pystyi hoitamaan lastensa ohella muitakin lapsia. Muiden äitien lapset hoituivat omien ohella. Perhepäivähoitajien palkkataso on jäänyt vuosien saatossa niin paljon muun päivähoitohenkilöstön palkkoja alhaisemmaksi, ettei sen eron kiinni saaminen ole helppoa. Tarvittaisiin 20 % palkankorotus, jotta ero poistuisi ja sellaisia korotuksia ei olla missään alalla ikinä nähty.

Myös se, että työ tehdään omassa kodissa vaikuttaa edelleen siihen, mitä työn vaativuudesta ajatellaan ja siten myös palkkaukseen. Vasta vuonna 2000 saatiin perhepäivähoitajille oma ammattitutkinto. Kuitenkaan edelleenkään kelpoisuusehtolaki ei edellytä tätä ammattitutkintoakaan, vaan kunnat voivat itse päättää edellyttäväkö he hoitajalta tutkintoa vai ei. Kirkkonummella tutkinnon suorittaneille maksetaan ylimääräistä korvausta 20€ /lapsi kuukaudessa.

Koulutus ja kelpoisuus on tärkeä edellytys palkan kehittymiselle. Suomalaisessa ammattiyhdistyskentässä pidetään kiinni kummallisista asioista: Korkeasti koulutettujen ammattijärjestöt eivät salli heikommin koulutettujen ansaitsevan enempää kuin he. Muun päivähoitoväen kelpoisuus ja koulutus on ollut jo pitkään laissa säädelty ja sitä kautta nostanut henkilökunnan statusta.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös perhepäivähoitajan ammatillisuus on kasvanut ja se ymmärretään nykyään ammatilliseksi työksi, vaikka sitä tehdäänkin kotona. Arvotus kasvaa koko ajan ja työn raskaus ja vastuu myönnetään kunnassa, mutta rahaksi se ei helposti näytä muuttuvan. Minna Pirttijärven mukaan hienoa on kuitenkin se, että hoitajat itse tuntevat ja tietävät työnsä ja arvostavat työtään.

Perhepäivähoitoa 200 lapselle

Helena Esko kertoo, että Kirkkonummella on noin 50 aktiivisesti toimivaa kunnallista perhepäivähoitajaa, jotka hoitavat n. 170 lasta. Heidän isäkseen Kirkkonummella työskentelee 16 yksityistä perhepäivähoitajaa, joilla on yhteensä 36 hoitolasta. Kunta valvoo hoidon laatua myös yksityisten perhepäivähoitajien kohdalla ja järjestää heille ja heidän hoitolapsilleen myös kerran viikossa yhteisiä tapaamisia kunnan kerhohuoneissa.

Työaikalain muuttuminen järjestettiin Kirkkonummella siten, että jokaiselle hoitolapselle osoitettiin vakituinen varahoitopaikka, joka vähitellen muodostuu tutuksi. Hoitopaikassa on perhepäivähoidon lapsille oma, tuttu ohjaaja, omat tilat ja omat lelut: heitä ei siis tungeta eri ryhmiin ylimääräisille hoitopaikoille. Hoitajan sairastaessa lapset pääsevät samaan tuttuun varahoitopaikkaan kuin ylityövapaiden aikana.

Jotta lasten viikkorytmi ei muodostuisi rikkonaiseksi, Kirkkonummella on päätetty, että varahoidossa ollaan viikko kerrallaan sen mukaan, kuinka paljon ylityötunteja hoitajalla on. Jotkut ryhmät ovat varahoidossa kerran puolessa vuodessa, toiset joka toinen kuukausi. Perheet voivat halutessaan järjestää varahoidon lapsilleen myös itse: jos lapsi mieluummin viettää viikon mummolassa kuin päiväkodissa, se hyvitetään perheille päivähoitomaksuissa.

Systeemi on erittäin lapsiystävällinen verrattuna esimerkiksi joidenkin kuntien tapaan viedä lapset joka iltapäivä päiväkotien pihoille odottamaan vanhempiaan.

Työaikalain synnyttämiä kustannuksia kunnalle ei vielä osata arvioida. Lapsiystävällinen systeemimme ei ole halpa. Kun palvelulle saadaan hintalappu, voi olla, että sen toimivuutta halutan tarkastella uudelleen. Vanhempien kannattaakin seurata lautakunnan (SVOL) päätöksentekoa ja pyrkiä tarvittaessa vaikuttamaan siihen. On hienoa, että kunnassamme on tässä asiassa ajateltu lasten etua eikä vain hintaa, joka siitä joudutaan maksamaan.

Valtuustoaloite

Vuoden ensimmäisessä kunnanvaltuuston kokouksessa 6.2.2012 jätettiin valtuustoaloite perhepäivähoitajien työehtojen parantamiseksi:

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kunta aloittaa välittömästi pääsopijajärjestöjen edustajien kanssa neuvottelut paikallisesta sopimuksesta kunnallisten perhepäivähoitajien työehtojen muuttamiseksi. Jo useat kunnat ovat parantaneet perhepäivähoitajien työehtoja paikallisella sopimuksella seuraavasti:

1) Paikallisen sopimuksen tilapäisen hoitovapaan kolmen päivän palkallisuuden rajaus alle 7-vuotiaaseen lapseen muutetaan samaan kuin muilla henkilöstöryhmillä eli alle 10-vuotiaaseen.

2) Perhepäivähoitajalle annetaan oikeus sijoittaa omat lapsensa hoitolapseksi hoitajan omaan ryhmään.

3) Hoitopaikkakohtaisesta palkkahinnoittelusta siirrytään kiinteään kuukausipalkkaan.

Perustelut:

Kirkkonummen kuntastrategiassa pidetään yhtenä keskeisenä painopistealueena sitoutunutta ja osaavaa henkilöstöä. Talousarviossa vuodelle 2012 suomenkielisen ja ruotsinkielisen päivähoidon osalta todetaan, että " kehitetään perhepäivähoitoa tasavertaisesti muiden hoitomuotojen kanssa ".

Lisäksi tavoitetaso 2:ssa esitetään, että tavoitteena on "perhepäivähoitajien ammattitutkinnon suorittaneiden määrän lisääminen perhepäivähoidossa".

Näiden kunnanvaltuuston asettamien strategisten ja toiminnallisten tavoitteiden edistämiseksi on perusteltua ryhtyä esityksen mukaisiin toimenpiteisiin perhepäivähoitajien aseman saattamiseksi yhdenvertaiseksi kunnan muiden työntekijöiden kanssa.

Tällä hetkellä Kirkkonummen perhepäivähoitajilla on tilapäisen hoitovapaan kolmen päivän palkallisuus rajattu koskemaan alle 7-vuotiasta lasta. Muilla KVTESin piiriin kuuluvilla henkilöstöryhmillä rajaus koskee alle 10-vuotiasta lasta.

Perhepäivähoitajalla ei ole nykyisellään oikeutta saada omaa lasta hoitolapseksi hoitajan omaan ryhmään Kirkkonummella. Minna Pirttijärvi ja Raija Vahasalo jättivät valtuustoaloitteen 29.8.2008 hoitajan oman lapsen sijoittamisen mahdollisuudesta hoitajan omaan ryhmään. Kunnanvaltuusto 1.3.2010 kokouksessaan päätti, että henkilöstöjaosto kevään 2010 aikana ottaa kantaa mahdollisiin palvelussuhde-ehtomuutoksiin. Valtuuston päätöksessä todettiin, että kunnan tavoitteena on saada palkansaajajärjestöjen kanssa valtuustoaloitteen mukainen paikallissopimus aikaiseksi siten, että sopimus on voimassa vuoden 2011 alusta alkaen. Tämä valtuuston päätös on edelleen toteutumatta. Moni kunta on tehnyt paikallisia sopimuksia tämän mahdollistamiseksi.

Paikallinen sopimus lisäisi kiinnostusta perhepäivähoitajan työtä kohtaan. Uusien hoitajien rekrytointi eläkkeelle siirtyvien tilalle on haasteellista. Jos mahdollistettaisiin oman lapsen sijoittaminen hoitoryhmään, voisivat erityisesti nuoret äidit kiinnostua alasta enemmän.

Perhepäivähoidon aseman vahvistamisessa ja ammatin arvostuksessa on keskeistä, että perhepäivähoitajan työ takaa turvallisen toimeentulon ja työsuhteen ehdot tukevat siihen hakeutumista. Lapsiryhmän vaihtelevan koon mukaan määräytyvä palkkaus ei ole omiaan lisäämään ammatin kiinnostavuutta. Perhepäivähoitajat olisi siirrettävä kiinteälle kuukausipalkalle sopimalla siitä paikallisesti.

Kari Hujanen,

Irja Bergholm, Minna Pirttijärvi, Marjokaisa Piironen, Pauliina Juntunen, Minna Hakapää

Kommentit (5)