Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Perinteet Puheita ja ajatuksia itsenäisyydestä ja Suomesta

Puheita ja ajatuksia itsenäisyydestä ja Suomesta

Sähköposti Tulosta

Kukat - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Kirkkonummella on vietetty itsenäisyyspäivää juhlallisesti ja pohdittu itsenäisyyttä ja sen merkitystä. Verkkonummen toimitus vieraili Kirkkoharjun koulun itsenäisyyspäivän juhlassa ja kunnan järjestämässä itsenäisyyspäivän kansanjuhlassa.

Yhdeksäsluokkalaisten itsenäisyysjuhla

Kirkkoharjun koulussa sotilaspastori Henri Kivijärvi totesi puhuneensa itsenäisyyspäivän tilaisuuksissa monta kertaa. Yleensä yleisö vain on ollut helpompaa: vanhemmat sukupolvet ovat joko kokeneet sodan itse tai vanhempiensa kautta tai sitten he ovat vuosien saatossa oppineet ulkoa Tuntemattoman. Kieli ja kansalliset muistot ovat yhteisiä.

Mutta mitä sanoa yhdeksäsluokkalaiselle, joka elää täysin eri maailmassa ja jolle sota merkitsee pelejä ja television kaukaisia uutisia jostain muualta. Itsenäisyyden merkitystä ei voi kertoa, ei lukea, ei tiivistää. Se on ymmärrettävä itse. Jokaisen on itse mietittävä, onko hänen elämässään mitään niin tärkeää, että sitä olisi valmis puolustamaan vaikka oman henkensä vaarantaen.

Yhdeksäsluokkalainen Emma Myllynen vastasi sotilaspastorin puheeseen. Itsenäinen Suomi on vieras ja abstrakti käsite, mutta sitä voi lähestyä pohtimalla omaa itsenäistymistään: sitä, ettei kukaan enää päätä nuoren puolesta, mitä hän syö, pukee päälleen ja tekee elämällään. Ja sitä, että hän kantaa vastuuta itsestään ja ympärillään olevista ihmisistä. Myös itsenäinen valtio tekee itse päätöksensä ja joutuu kantamaan vastuuta niin omista kansalaisistaan kuin muistakin maailman ihmisistä.

Konkreettisesti itsenäisyys tarkoittaa ilmaista koulutusta omalla äidinkielellä, omaa kulttuuria, tasa-arvoa, yhteiskunnan tukijärjestelmää, vapaata tiedonvälitystä, oikeudenmukaista lainsäädäntöä, oikeutta päättää ja ajatella itse. Emma Myllysen mielestä Suomi on ihan hyvä maa.

Arja Puikkonen - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi
Kirkkonummen kansanjuhlan itsenäisyyspäivän juhlapuhe

Kirjailija Arja Puikkonen puhui Kirkkonummen kunnan järjestämässä itsenäisyysjuhlassa, jossa oli läsnä veteraanien ja kuntalaisten lisäksi kunnan johtoa ja kunnallispoliitikkoja. Verkkonummi sai luvan julkaista Arja Puikkosen puheen.

Hyvät juhlavieraat!
Arvoisat veteraanit, veteraaninaiset ja naiset kotirintamalla

Tänään Suomi viettää itsenäisyytensä 96-vuotissyntymäpäivää. Itsenäisyyspäivänä haluamme muistaa edellisten sukupolvien työtä. Erityisesti kunnioitamme teitä veteraanit. Teidän uhraustenne vuoksi itsenäisyyspäivän vietto on mahdollista.

Bästa festdeltagare
Ärade veteraner, veterankvinnor och kvinnor på hemmafronten
Ni veteraner har med er insats också bevarat bildningen av Finlands folk. Till bildning hör värdesättande av modersmål, folkkultur, litteratur, vetenskap och konst. Det är ett oerhört värdefullt arv, som vi ska värna om.

Sankareita ovat ne tavalliset ihmiset, jotka kestivät huonot ajat, sotivat sodat, jälleenrakensivat maan ja venyivät voimiensa rajoille. He rakensivat tuhotun tilalle uutta ja jatkoivat elämää kannatellen työnsä tuloksena kulttuuria, yhteiskuntaa ja tulevaisuutta.

Nuorinkin kokonaan sotaan kutsuttu ikäluokka täyttää 88 vuotta. Veteraani-sana saa minut ajattelemaan korkeaa ikää. Mutta jos ajattelen sotia ja omaa sukuani, on mielikuvani myös päinvastainen. Näenkin hyvin nuoria ihmisiä. Kuulun itse sodan jälkeisiin suuriin ikäluokkiin. Lapset saatiin meidän syntymämme aikaan nuorina, mutta sota oli jo ehtinyt lohkaista osansa vanhempiemme nuoruudesta.

Äitini meni naimisiin koulutoverinsa kanssa 18-vuotiaana. Ennen seuraavaa syntymäpäiväänsä hän oli leski. Minun isäni, jolla oli sama etunimi kuin kaatuneella äidin ensimmäisellä miehellä, astui palvelukseen 17-vuotiaana, joutui koulutuksen jälkeen rintamalle, ensin murtuvalle Kannakselle ja sen jälkeen Lapin sotaan. Hän haavoittui kaksi kertaa. Käden lävistänyt kranaatin sirpale onneksi jätti kuvataiteilijan käden työkykyiseksi. Lapsen peukalonpää mahtui sopivasti sirpaleen jättämään kuoppaan.

Sota-ajasta ei meillä kotona kuitenkaan puhuttu. Vanhempien kokemuksista kuulin sukulaisilta, mummoilta ja isotädeiltä. Vanhempieni ikäpolvi paitsi soti sodan myös jälleenrakensi maan, synnytti ja kasvatti Suomen historian suurimmat ikäluokat. Jälkeen päin olen ajatellut, että ehkä varsinkin äidin elämästä oli viety liian paljon. Jotakin puuttui.

Yhteiselo äidin kanssa ei ollut aina auvoista. Mutta jotakin myös tuli myös vaikeuksien tilalle. Äiti rakasti kirjoja. Ja luki niitä ääneen. Ei pelkästään lastenkirjoja vaan myös runoja, romaaneja ja näytelmiä. Kirjoista syntyi valtakunta, jossa molemmat viihdyimme. Siellä itkimme ja nauroimme yhdessä.

Nyt olen 15 vuotta vanhempi kuin äitini kuollessaan. Omissa nuortenkirjoissani olen moneen kertaan pohtinut äitien ja lasten välisiä suhteita. Se on ollut kipukohta, jota on pitänyt käsitellä eikä valmista ole tullut. Bo Carpelanin lastenruno äidistä tuntuisi kuvaavan parhaiten tämän hetkistä suhdettani edesmenneeseen äitiin. Minusta on tullut äitiäni vanhempi.

Äiti harjaa hampaita,
lähtee viluissansa kouluun
vanha laukku kainalossa.
Hän ei osaa läksyjä, nenä punastuu.
Tukala on olo. Herään.
Minä katson äidin perään.

När hon kommer hem
ska jag trösta henne,
ska ge glass till näsan,
soppa för de kalla tårna
och en stor kopp te
för alla tårarna.
Sen går hon till sängs.

Men först, mamma, läxorna!
Annars tar dig häxorna!

Nyt olen isoäiti, ja elämme masentavia aikoja. On tämä lama. Uutiset ovat enimmäkseen huonoja. Konkursseja, irtisanomisia, yyteeneuvotteluja. Valtiolla on kestävyysvaje. Kunnat ovat pahoissa vaikeuksissa. Televisio kertoi äskettäin kyselystä, jossa kuntapäättäjät näkivät kulttuurin helppona ja sopivana leikkauskohteena. Ilman taidettakin voi elää, perusteltiin keväällä erään ammattikorkeakoulun taidelinjan lakkauttamista.

Tämä ajattelu on kovin lyhytnäköistä. Kulttuurista leikkaamisessa on kyse niin pienistä summista, ettei niillä rahoilla mitään ratkaista. Vahingot sen sijaan ovat huomattavan isoja. Ilman taidetta voi elää. Niin voi ilman vettäkin. Jonkin aikaa.

Kirkkonummen kamariorkesterin vastikään palkittu Risto Saari on kertonut, kuinka Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin konserteista pidettiin kiinni sodankin aikana. Vain konserttipaikka vaihtui, kun Helsingin yliopiston juhlasaliin tuli pommi. Silloin ymmärrettiin, mitä ihmiset kovina aikoina tarvitsivat. Kirkkonummella kamariorkesterin syntyminen on vaatinut intohimoa ja vapaaehtoista työtä. Orkesteri ilahduttanut kuntalaisia sadoin konsertein yli 40 vuotta, sen 40 soittajan, kapellimestarien ja solistien saama kunnanavustus vastaa yhden kunnan työntekijän vuosipalkkaa.

Nykyistä huomattavasti köyhempi Suomi rakensi kirjastolaitoksen, josta olemme voineet olla kansainvälisesti ylpeitä. Kirkkonummen kirjaston toimintaa on rakennettu peräti 150 vuotta. Tänä vuonna kunnanvaltuusto leikkasi kirjaston aineistomäärärahat puoleen ikään kuin kirjastoa voisi olla ilman kokoelmia. Päätöstä vastustettiin lähes 4000 nimen adressilla ja osa rahasta saatiinkin väliaikaisena apuna takaisin. Kirjaston asema leikkausten suhteen on edelleen kaikkea muuta kuin turvattu. Huolimatta siitä, että kirjaston osuus kunnan budjetista on 0,81 prosentti. Valtakunnallinen kirjaston toimintakyvyn takaava suositus on 1 – 1,5 %.

Kirjaston laajennus ja peruskorjaushanke sai lottovoiton, sillä se on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitussuunnitelmassa vuodelle 2015. Valtio maksaisi lähes kolmanneksen uudesta kirjastotalosta. Sivistyslautakunta on kuitenkin esittänyt että toteutus olisi vasta vuosina 2016-2018. Valtuusto päättää asiasta 16.12. Vaarana on että koko hankkeesta ei tule mitään koska näistä kirjastorakentamiselle korvamerkityistä rahoista ollaan juuri luopumassa. Tämä kaikki huolimatta siitä, että ruotsalainen tutkimus jo vuosia sitten osoitti, että kirjastokortti suojaa sydäntaudeilta paremmin kuin liikunta tai ruokavalio. Tulos johtui tutkijoiden mukaan siitä, että kirjaston asiakkuus kertoi aktiivisesta ja tiedonjanoisesta elämäntavasta.

Ny forskning har också påvisat annat. Grundskoleelevernas inlärningsförmåga har försvagats avsevärt. Inte heller i Pisa-undersökningarna är Finland längre stjärna. Forskare har i sina kommentarer betonat vikten av läsning som grund för övrig inlärning. Biblioteken och sidobiblioteken måste bevaras redan med tanke på skolorna och daghemmen i deras närhet. Biblioteket är nämligen mycket annat än bara utlåning av böcker. Inspiration till läsning och samarbete med skolorna är en av bibliotekens väsentliga uppgifter.

Lukuharrastus, ne romaanit, lastenkirjat ja sarjakuvat, ovat kuningastie muuhunkin oppimiseen. Lukeva lapsi saa vaivatta tajun äidinkielestään ja hän ymmärtää lukemaansa muissakin oppiaineissa. Hänen lukemisesta kiinnostumaton ikätoverinsa, ei ehkä kykene hahmottamaan välimerkeistä edes pisteen käyttöä.

Tutkimuksissa todettuja peruskoulun huonoja oppimistuloksia Helsingin sanomissa kommentoinut espoolainen rehtori epäili merkittäväksi syyksi tulosten romahtamiseen uusia opetussuunnitelmia, joissa lukuaineet jyräsivät taito- ja taideaineet. Määrä ei korvannut laatua. Oppilaille ei jää enää aikaa sulatella oppimaansa eikä kerätä voimia taito- ja taideaineiden parissa.

Jyväskylän yliopiston kolmivuotinen seurantatutkimus osoitti, että musiikki ja käden taitoja ja kuvataiteita sisältävät harrastukset lisäsivät sosiaalisesti vastuullista ja aktiivista käyttäytymistä, paransivat koulumenestystä ja tehostivat työskentelytaitoja. Erityisesti musiikkiharrastukset paransivat sekä poikien että tyttöjen työskentelytaitoja eli pitkäjänteisyyttä, keskittymistä ja huolellisuutta sitä enemmän, mitä pitempään harrastustoiminta jatkui. Urheilulla ei ollut samanlaisia vaikutuksia, se paransi vain fyysistä kuntoa.

Hyvät kuulijat

Elämme vaikeita aikoja, mutta Suomea on ennenkin rakennettu yhteisin ponnistuksin. Kulttuuri elvyttää henkisesti, se ei ole vain menoerä vaan osa paikkakunnan vetovoimaa. Kuinka houkutteleva on kunta, jossa ei ole kunnollista kirjastoa tai lapsille mahdollisuutta musiikkiopintoihin?

Kultur återupplivar mentalt, den är inte bara en utgiftspost utan en del ortens dragningskraft. Finland har också tidigare byggts med gemensamma ansträngningar. Må det vara möjligt nu och i Kyrkslätt.

Yhdysvalloissa on laskettu, että yksi kirjastoon sijoitettu raha tuo neljä takaisin. Montakohan euroa kirjastolta otettu euro hävittää?

Muualla pääkaupunkiseudulla kouluilla on omat kulttuuriohjelmat. Miksi ei Kirkkonummella? Kulttuuriohjelman avulla voitaisiin tukea myös kunnan omaa kulttuuritoimintaa rakentamalla sitä Kirkkonummella syntyvän kulttuurin ympärille.

Vaikka yksittäisten tahojen resurssit ovat rajalliset, yhteistyö tuottaisi tuloksia. Vaikka kunta ei pystyisi läheskään kaikkia palveluita tuottamaan, se voisi mahdollistaa ne, koota toimijat ja verkottaa heidät yhteen. Opettajilla ei opetussuunnitelmien puristuksessa välttämättä riitä jaksamista lasten luku- ja taideharrastuksista huolehtimiseen, mutta apuna olisi kunnan koordinoima suunnitelma, kulttuuripolku. Toteuttamiseen kumppaneita voisivat olla yhteistyötä tekevien kunnan toimijoiden ohella paikalliset yhdistykset. Niistä löytyy osaamista. Muutama päivä sitten kirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai Riikka Pelo, yksi ensimmäisiä Kirkkonummen Kirjaston ystävien sanataideohjaajia. Riikka ohjasi parin vuoden ajan sanataideryhmiä pääkirjastossa. Riikka ei ole ainoa palkittu. Itse opetin kuusitoista vuotta lähinnä Veikkolassa ja ylsin Finlandia Junioriin. Kulttuuripalveluita tuottavia yhdistyksiä on muitakin, mutta kaikki ovat joutuneet toimimaan liian yksin.

Kouluprojekteihin on olemassa muitakin rahoituskanavia kuin kunnan oma budjetti. Rahoitus mahdollistaisi myös taiteilijavierailut projekteihin. Olen aina ollut ihastunut ajatukseen päiväkodin tai koulun taiteilijakummista.

Kirkkonummella asuu paljon taiteilijoita. Akateemikko Jorma Panulalla on ollut laaja sydän, sellainen kummisydän, ja hän on täällä tänäänkin auttamassa "kotikunnan bändiä". Olen erityisen iloinen, että saan nyt olla samassa tilaisuudessa kuin herrat Risto Saari ja Jorma Panula. Panulan hirsitupa Piiparila Pohjois-Kirkkonummella myös soi upeasti silloin kun siellä soitetaan. Tervetuloa kuulemaan ensi kesän konsertteja. Siellä on myös mainioita taidenäyttelyitä, joten talo on pieni yksityinen taidekeskus tuolla Kylmälässä.

Yhteistyö toiseen suuntaankin ilahduttaa. Kirjastoauton nimi on Ella Masalassa asuvan kirjailija Timo Parvelan suosikkisarjan mukaan. Timo Parvelakin on palkittu Finlandia Juniorilla ja hän selä lasten että aikuisten rakastama kirjailija. Ella-auton näkemisestä tulee tunne, että siinä kotikunnan kirjasto ojentaa kättään kirjailijalle. Ja koska meitä kirjailijoitakaan ei lama helli, kritiikit on melkein lopetettu, kirjan elinaika on syksystä jouluun ja kirjakaupat ottavat hyllyilleen vain syksyn palkintoputkeen osuneet kirjat tai ne muutamat muut varmat hitit, on lohdullista että kotipaikkakunnan kirjailijan kirja näkyy edes kirjastossa tai kulkee mukana kirjavinkkarin kassissa.

Tärkein yhteistyökumppani ja paikka kulttuurin ja lukemisen edistämiseen on kuitenkin koti. Lapselleen lukeva äiti tai isä. Ja isovanhemmat on ihan tehty lukemista varten. Timo Parvelan sanoin: "Jos nuori löytää merkitystä, tyydytystä ja lohtua kirjoista, hän lukee myös aikuisiässä ja aikanaan omille lapsilleen,"

Bo Carpelan piirtää runossaan nettiajan ja taantuman keskelle sukupolvien taakse ulottuvan kuvan:

"Vielä on huoneita, jotka kertovat elämästä,
kaapeista täynnä puhdasta, perittyä pellavaa.
On hiljaisia keittiöitä, joissa joku istuu
lukemassa, kirja tuettuna leipää vasten.
Valolla on valkoisen ikkunaverhon ääni."

Och på svenska:

"Det finns ännu rum, som talar om liv,
om skåp med rent nedärvt linen.
Det finns tysta kök där någon sitter
och läser med boken stöd mot brödet.
Ljuset faller därmed en vit gardins röst."

Hyvää itsenäisyyspäivää leivän ja kirjan nimissä.

Kommentit (2)Add Comment
...
Kirjoittanut Raili Leidenius, 06.12.2013
Arja, olet aivan oikeassa.
Entisenä kulttuurilautakunnan puheenjohtajana olen kauhulla seurannut Kirkkonummen tulevan talousarvion käsittelyä.
Kirjasto on ollut - ja toivottavasti tulee tulevaisuudessakin olemaan kansamme sivistyksen perusta.
...
Kirjoittanut Juha Tarvainen, 07.12.2013
Kulttuurimme on henkinen kotimme. Se antaa meille asuinsijan, suojan ja näköisemme tilan aivan kuten katto pään päällä, seinät tuulta vasten ja sisustukseemme kuuluvat elementit. Kiitos itsenäisyyspäivän puheestasi, jossa kuntamme kulttuuritilanne tuli hahmotettua yksityiskohdissaan ja linjauksiltaan.

Ministeriön myöntämä rahoituksen valtionosuus on voimassa ehdolla, että pääkirjaston laajennustyöt aloitetaan vuoden 2016 viimeiseen päivään mennessä. Lautakunnan tahto on, että Kirkkonummi todella lähtee pääkirjastoa laajentamaan. Pian päättyvien talousarvioneuvottelujen jälkeen tiedämme laajennuksen kohtalosta enemmän.

Tilanne Kirkkonummella on lähinnä surullinen, jos kulttuurin puolesta joutuu käymään jatkuvaa puolustussotaa ja perustelemaan kulttuurin olemassaoloa ja sen elinehtojen huomioimista. Valtiovallan tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa suomalainen kulttuuri, kirjallisuus ja kansalliskielet, musiikki ja esiintyjät osoittivat, että ainakaan joidenkin nykyisten päättävien tahojen ajatuksissa kansakuntaa ja sen kulttuuria ei voi toisistaan erottaa. Niiden erottamista toisistaan ei tarvitse Kirkkonummellakaan lähteä yrittämään.

Juha Tarvainen, sivistyslautakunnan jäsen

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
 

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0657 sekunnissa.