Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Perinteet Ensi kesän erikoisripareille on kohta kiire ilmoittautua

Ensi kesän erikoisripareille on kohta kiire ilmoittautua

Sähköposti Tulosta

Konfirmaatio - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Kirkkonummen kirkossa alkavat pian kiireiset viikonloput: tämän vuoden kahdestatoista suomenkielisen seurakunnan riparista viimeinen on parhaillaan käynnissä, ja syyskuun puoleen väliin asti Pyhän Mikaelin kirkossa järjestetään konfirmaatiojumalanpalveluksia joskus useampiakin samana viikonloppuna.

Vaikka seurakuntien toiminta on muuten hiipunut, rippikoululeirit ovat säilyttäneet suosionsa. Viime vuonna 85,7% koko maan rippikouluikäisistä nuorista kävi rippikoulun. Kirkkonummella osuus oli peräti 91.8%.

Suosion syy saattaa olla se, että rippikoulu on enemmän kuin pelkkä uskonnollinen tai kirkollinen rituaali. Se on osa suomalaisten nuorten itsenäistymisprosessia. Monelle nuorelle se on ensimmäinen pitkä ajanjakso poissa kotoa. Se on myös loistava tilaisuus tutustua muihinkin nuoriin kuin omiin luokkatovereihin.

Ehkä riparin suosion salaisuus johtuu myös siitä, että siellä käsitellään kristillisyyttä huomattavasti iloisemmin, rennommin ja ihmisläheisemmin kuin muissa kirkollisissa tapahtumissa. Jopa virret lauletaan nopeammin. Kirkon kannattaisi ehkä ottaa rippikouluista mallia muuhunkin toimintaansa.

Valinnanvaraa on paljon

Kirkkonummen suomenkielinen seurakunta järjesti tänä vuonna 12 leiriä, joista kaksi pidettiin hiihtolomalla ja yksi päiväriparina kesäkuussa. Kesän leireistä seitsemän oli tavallisia rippikoululeirejä, yksi Lapin vaellusleiri ja yksi purjehdusleiri.

Moni valitsee oman seurakunnan leirin, koska se on helppoa ja koska leirillä olevat nuoret asuvat suhteellisen lähellä ja mahdollisiin uusiin ystäviin on siten helpompi pitää leirin jälkeen yhteyttä. Leirille voi kuitenkin lähteä myös oman seurakunnan ulkopuolelle. Osalle syy lähteä muualle on ystävä tai tuttu leirin vetäjä tai vaikka halu tutustua mökkipaikkakunnan nuoriin. Muualle vetää myös kristillisen vakaumuksen erilaisuus: oma seurakunta saattaa tuntua liian tiukalta tai aivan liian löperöltä.

Suurin osa muualla rippikoulun käyvistä lähtee kuitenkin hakemaan erilaista rippikoululeiriä. Erikoisleirejä on nimittäin paljon. Urheilulajeittain pidettävillä leireillä on pisimmät perinteet a valinnanvaraa runsaasti: tennis, golf, laskettelu, tanssi, ratsastus, judo, hiihto, jääkiekko, koripallo, suunnistus, telinevoimistelu, alppihiihto, keilailu, uinti ja niin edelleen.

Alun perin urheiluleirejä ryhdyttiin järjestämään urheilijoiden toiveesta. Heillä kun ei ollut aikaa uhrata kallisarvoisia kesän treenipäiviä luokassa ja nuotiolla istuskeluun. Nykyisin leireille mennään myös siksi, että on mukavaa tutustua samasta asiasta kiinnostuneisiin, eri puolelta Suomea tuleviin nuoriin.

Kansainväliset leirit kiinnostavat myös paljon. Osa leireistä pidetään ulkomailla – usein ne ovat tavallisten seurakuntien järjestämiä leirejä, joille otetaan mukaan ulkopaikkakuntalaisia, jos tilaa on. Nuortenkeskus ja Suomen Lähetysseura järjestävät kv-leirejä kotimaassa. Osa leirien osallistujista tulee ulkomailta. He ovat joko ulkosuomalaisia tai suomalaistaustaisia, vanhempiensa tai isovanhempiensa kotimaahan tutustumaan tulevia nuoria. Leirien opetuskielinä käytetään suomea ja englantia. Myös saksankielisiä ripareita järjestetään yhteistyössä saksalaisen seurakunnan kanssa. Ulkosuomalaisille järjestetään leirejä ulkomailla.

Muita erikoisleirejä ovat esimerkiksi ekoripari, luontoretkeilyripari, partioripari ja luovan toiminnan ripari.

Harrasteleirien lisäksi nuoret voivat valita leirin oman ajatussuuntansa mukaan. Ääriesimerkki tällaisesta leiristä on Prometheus-leiri, joka ei ole ripari olleenkaan, vaan "uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton aikuistumisleiri". Prometheus-leireillä käsitellään samoja aikuistumiseen ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä kuin rippikoululeireilläkin, mutta ilman uskonnollisia kannanottoja ja painotuksia.

Prometheus-leirien suosio on kasvanut uskontokriittisyyden lisääntyessä. Toisaalta myös evankelisluterilaiseen kirkkoon täysin vastakkaisista syistä kriittisesti suhtautuvat tahot järjestävät omia leirejään. Herätysliikkeiden ja muiden kristillisten yhteisöjen leirit ovat suosittuja nekin.

Kirkkonummen seurakunnan ensi vuoden ripareille ilmoittaudutaan lokakuussa. Erikoisleireistä kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin aktivoitua heti: osa ilmoittautumisista on jo käynnissä ja leiripaikat täyttyvät nopeasti.

Useinkysymättömiä kysymyksiä

Leirien nettisivuja selaillessa törmää "usein kysyttyjä kysymyksiä" -sivuun: Saako leirillä käyttää kännykkää? Pitääkö leirille ottaa mukaan rahaa? Mihin aikaan on hiljaisuus? Kuinka usein syödään? Saako leirillä uida? Paljonko on vapaa-aikaa? Saako leirillä ottaa valokuvia?

Nuoret ovat leirillä aikuisten armoilla. Heille kerrotaan totuuksia ja heille tarjoillaan arvoja ja uskomuksia elämänvaiheessa, jossa he ovat hyvin vastaanottavaisia. Nuoret viettävät viikon tai puolitoista ympäristössä, joka on hyvin vaikuttava kynttilöineen, iltanuotioineen, lauluineen, itkuineen ja ihastuksineen. Siihen nähden nuo sivujen usein kysytyt kysymykset ovat mielestäni merkillisiä. Itse haluaisin tietää, millaista uskonnollisuutta ja millaisia arvoja lapselleni leirillä opetetaan.

Onko helvetti olemassa? Kuka sinne joutuu? Onko esiaviollinen seksi syntiä? Saako masturboida? Pääsevätkö homot taivaaseen? Pääsevätkö he naimisiin? Pääsevätkö hindut ja muslimit taivaaseen? Tai naispapit? Onko abortti kielletty? Onko ihminen luomakunnan herra vai osa ekosysteemiä?

Näitä kysymyksiä ja niiden vastauksia ei löydy mistään.

Kommentit (7)Add Comment
...
Kirjoittanut leirikriittinen, 05.08.2013
Keilailuripari, ekoripari... no kyllä kirkko keksii keinoja kun alkaa olla hätä kädessä laskevien jäsenmäärien kanssa. Samaa sarjaa kuin vihkitilaisuudet kauppakeskuksen parkkihallissa.

Rippikoulu on täysin yliarvostettu instituutio, ev-lut kirkon tekemän pitkän työn huipentuma, jolla pyritään sitomaan ihmisiä jo nuoresta pitäen kirkon jäseniksi - vaikkei moni aikuisiällään olisi lainkaan kiinnostunut kirkon opeista tai ei käyttäisi kirkon palveluita kuin muutamia kertoja elämässään.

Suurimmat porkkanat nuorilla käydä ripari ovat: Ripari koetaan sisäänrakennettuna osana yhteiskuntaa ja kaveritkin käyvät sen, ja yksi merkittävä syy on rippilahjat kuten raha ja arvometallit. Riparin sisällöllä on monesti toissijainen merkitys.

Miten esim. suomalainen riparin käynyt ihminen eroaa pitkässä juoksussa esim. intialaisesta, kanadalaisesta tai etelä-korealaisesta, joka ei ole kuullutkaan koko asiasta eikä ole 15-vuotiaana osallistunut (kristilliseen) uskonnolliseen aikuistumisriittiin? Tekeekö suomalainen rippikoulu meistä jotenkin erikoisia maailman mittapuussa? Epäilen että ei.

Kirkon jäsenmäärät laskevat tasaisesti. Moni suomalainen kuuluu kirkkoon mutta on ns. nukkuva jäsen. Heitä on jotain kymmeniä tai jopa satoja tuhansia. Jos kirkon jäsenyys menisi jäsenmaksuperusteiseksi eikä veroihin piiloitetuksi, jäsenmäärät olisivat täysin erilaiset kuin nykyisin.

Viime viikolla oli eroakirkosta.fin perustajan Petri Karisman haastattelu monissa lähiseudun lehdissä, kuten Länsiväylässä, L-U:ssa ja VU:ssa. Juttu oli myös verkkojulkaisuissa ja herätti paljon keskustelua. Se oli hyvä ja herätti varmasti monet ajattelemaan jos ei väkinäistä, niin ainakin epäselvää suhdettaan valtionkirkkoon.

Prometheus-leirit ovat myös "mielenkiintoisia". Ryhmäleikkeinä natsipoliisi ja pusupaini, käydään sekasaunoissa. Voisin kuvitella että moni teini-ikäinen lapsi kokee nuo hyvin outoina, ellei jopa pelottavina rituaaleina.
...
Kirjoittanut Atte Isti, 06.08.2013
Olen täysin samaa mieltä kuin nimim. Leirikriittinen: seurakunnat ovat pohjoismaissa tulleet tien päätyyn ja nyt on kiire keksiä uusia houkuttimia kun jäsenmäärä vähenee ja tulot pienentyvät. Meillä rippikouluikäinen sanoi, että haluaa liittyä kirkkoon ja käydä rippileirin koska sillä nettoaa hyvin (eli rahalahjat). Samaa sanoivat kaverit, jotka luulivat että rippikoulu on vain seremonia (mitä se onkin) mutta sen seurauksena tuplaa kesätyöpaikan tulot. Ja mummut ja papat ovat tyytyväisiä kun lapsenlaipset pääsevät ripille...
...
Kirjoittanut Enemmistö ry?, 07.08.2013
Moniko muistaa Enemmistö ry:n 70-luvulta? Tämä ateistien meteli tuntuu kovin tutulta. Kuitenkin se todellinen valtaenemmistö - siis lähes yhdeksän kymmenestä nuoresta käy rippikoulun. Vapaaehtoisesti, omalla ajallaan.
...
Kirjoittanut 4 päivää sitten riparin käynyt, 07.08.2013
Voi hyvänen aika teitä aikuisia! Oma rippikoululeirini päättyi juuri neljä päivää sitten, joten asiat ovat juuri nyt tuoreina mielessä minulla sekä ystävilläni.

Oletko kysynyt mielipiteitä rippikoulun juuri käyneiltä nuorilta? Olen ennen omaa ripariani kysellyt kaikilta mahdollisilta - kavereilta, serkuilta, tuttavilta, kaverin kavereilta sekä monilta muilta heidän omista rippikouluistaan. Moni kertoi leirin olleen yksi parhaimmista hetkistään tähänastisessa elämässään.

"Keilailuripari, ekoripari... no kyllä kirkko keksii keinoja kun alkaa olla hätä kädessä laskevien jäsenmäärien kanssa."

Nuorilla oli mahdollisuus valita jotain aivan muuta, jos tavallinen ripari ei innosta. Kirkko pyrkii tekemään rippikoulusta hauskan leirikokemuksen kaikenlaisille ihmisille, myös niille, jotka sitten leirillä toteavat vähät välittävänsä Jumalasta ja Jeesuksesta. Jos erikoisleirille lähtee painotettavasta asiasta kiinnostuneena, tutustuu mitä varmemmin myös muihin samat kiinnostuksenkohteet omaaviin, mistä sitten syntyvätkin tavallista läheisemmät ystävyyssuhteet. Tällainen ripari on myös siitä hyvä, että jos uskonasiat eivät riparilla sitten kiinnostakaan, on leiriaika täytetty Jumala-asioiden lisäksi muulla, yleensä täysin uskontoon liittymättömällä hauskalla tekemisellä - kuten musariparilla bänditunneilla tai ratsastusriparilla ratsastustunneilla. Kivaa on tarjolla siis uskonnoliselle sekä vähemmänkin Jumalasta kiinnostuneelle - tai vaikka täysinäiselle ateistillekin.

USKONKO JUMALAAN? - on nuorelle aika suuri kysymys aina uskontoon törmätessä. Jos ei uskonnonopettaja eivätkä omat vanhemmat ole Jumalasta koskaan puhuneet, tuntuu uskominen täysin vieraalta, oudolta ja ehkä naurettavaltakin. Tämä on juuri se syy, miksi kirkon kannatusmäärät laskevat: uskosta ei tiedetä tarpeeksi, eikä johonkin, jota ei ollenkaan tunne, voi täysillä tietenkään uskoa. Rippikoulussa selitetään, millainen Jumala on ja mitä tarkoittaa uskominen, siellä ei nykyaikana enää painosteta eikä pakoteta uskomaan. Yksinkertaisesti näytetään vain, millaista se olisi, jos siitä vaikka sattuisikin kiinnostumaan. Nuori saa leirin jälkeen sitten itse päättää, kiinnostaako kirkossakäynti vai ei. Ripari on "tutustumiskäynti kirkon maailmaan" (varsinkin niille, joille Jumalan sanoja ei olla koskaan selitetty), aivan kuin leffatraileri, jossa näytetään pätkä tulevasta elokuvasta jonka mahdollisesti voisi joskus katsoakin - ja jos trailerista ei tykkää, ei leffaakaan tarvitse katsoa.

"Suurimmat porkkanat nuorilla käydä ripari"... Kyllä, myönnän, että luultavasti yli puolet rippikouluun lähtevistä on samaa mieltä kanssasi - rippikoulusta palaavat vain ovat jo eri mieltä. Näiden nuorten vanhemmat ja sisarukset eivät ole heille kertoneet, millaisia elämänmullistavia kokemuksia riparilta voi saada, miten riparilta voi saada ystäviä ja miten rippikoulun "murheidenläpikäymis-jakso" voi oikeasti tuntua lohduttavalta - varsinkin, kun täysin tuntematon riparilainen tulee murheiden ottaessa vallan halaamaan ja lohduttamaan.

Minä sain kokea riparillani ensimmäisen kerran elämässäni ryhmään kuulumisen tunteen. Olin kaikki elämäni vuodet ajatellut, etten koskaan kuuluisi samalla tavalla porukkaan kuin muut tuntemani ihmiset, että olisin aina erilainen... ja sitten jo ensimmäisenä päivänä minut yhtäkkiä tempaistaankin jo huonetoverien kanssa karkinsyönti- ja rupattelurinkiin ja pyydetään istumaan samassa pöydässä ruoka-aikoina! Vietin elämäni onnellisimmat 10 ja puoli päivää leirilläni. Rippikoululeiri antaa niin paljon enemmän kuin ottaa ja pakottaa tekemään. Tutustuin omalla riparillani yli 60 henkilöön eri puolilta maailmaa.

Ja RIPARILLA SAA KIELTÄYTYÄ! Jos ei halua jalkapelissä tosiaankaan kietoutua toisen ympärille voittoa tavoitellessa, voi sanoa ohjaajalle, joka toteaa että "aha" ja hymyilee - ja poisjääminen on sillä selvä! Ainahan sanotaan, että heittäytyminen kannattaa, mutta se on oma valinta haluaako sitten tehdä niin. Tietenkin on mahdollista, että on liian ujo sanomaan pahoissa paikoissa "ei", mutta se on kyllä oma ongelma ja asia, joka on pakko elämässä opetella ellei sitten halua vakavia ongelmia niskaansa.

Ja ei - ei rippikoulu meistä tietenkään erityisiä tee. Miksi leirin, jonka päätarkoitus on oikeasti vaihtunut tiukasta opiskelusta hauskanpidoksi ja ystävien hankkimiseksi, tekisi jostakusta muita paremman? Elämässähän on parasta erilaisten - niin mukavien kuin huonojen ja opettavienkin muistojen hankkiminen... eikö tämä ole juuri sitä?

Aion ehdottomasti kouluttautua isoseksi kokeakseni rippikoulun uudelleen vaikken erityisen uskonnollinen olekaan.
...
Kirjoittanut 20 vuotta sitten leirin käynyt, 08.08.2013
Täällä joku nuori sättii aikuisia näköalattomuudesta. Itse sanoisin kyllä niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tulee näköalaa ja kokemuksia - viisautta, joku voisi sanoa. Ei se tarkoita sitä että tulisi älykkäämmäksi, mutta ainakin jonkin verran kokeneemmaksi.

Siihen vedoten onkin helppo todeta, että vaikka muistan itsekin riparin tuoreeltaan käyneenä olleeni fiiliksissä, niin se muuttuu siitä kyllä nopeasti ajan myötä kun alkaa miettimään asioita ja elämää monista eri näkökulmista, ja monien ympärillään olevien läheisten näkökulmasta katsottuna.

Joidenkin päivien pituinen leiri teini-ikäisenä on niin pieni osa elämää ja lyhyt aika ihmisen pitkässä juoksussa, ettei sillä ole mitään elämää suurempaa merkitystä. Harrastuksia, töitä, vapaa-aikaa ja muuta elämässä riittää. Joku kokee uskonnollisuuden ja uskonnon tärkeänä, joku taas ei. Se nyt vaan on totta, että yllättävän moni aikuisikäinen suomalainen on käynyt riparin ja kuuluu kirkkoon, mutta ei omaa mitään tunne- tai arvopohjaista sidettä kirkkoon tai sen oppeihin.

Siinä vaiheessa on syytä tarkastella omaa suhtautumistaan asiaan ja tehdä ratkaisuja: Kuuluako uskonnolliseen yhteisöön ja tukea sitä verovaroin, vai irtautuako siitä (ja mahdollisesti etsiä jotain muuta täytettä elämäänsä erilaisten yhteisöjen ja yhteisöllisyyden kautta).

Hienoa että yksittäinen nuori, tai isokin otos riparin käyneistä nuorista tuli onnelliseksi riparin käytyään, ja sai mahdollisesti vastauksia kysymyksiinsä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että aikuisiässä, esim. 10, 20 tai 50 vuoden päästä, suhtautuminen rippikouluun olisi enään sama kuin sen tuoreeltaan käyneenä.
...
Kirjoittanut aikuinen, 08.08.2013
Tuskin tuo nuori aikuisia sätti yleisesti vaan ainoastaan niitä näköalattomia aikuisia, jotka luulevat rippikoulun merkitsevän nuorille vain rahaa. Aikuiset puhuivat sangen yleistävästi nuorten ajatuksista ja motiiveista,joten nuori puolusti omiaan.

Lyhytkin leiri saattaa joillekin olla käänteentekevä kokemus, jos se tuo rohkeutta ja varmuutta ja vapauttaa koulukiusaamisen synnyttämästä väärästä omakuvasta. Vaikka myöhemmät kokemukset saattavat olla tärkeämpiä, niitä ei ehkä olisi mahdollista kokea, jos olisi jäänyt loukkuun epävarmuuteen.

Iteslleni seurakunta oli aikanaan se paikka, jonka avulla selvisin hengissä vaikean kouluajan ohi. Vaikka uskonnollisuuteni on muuttunut ja myöhemmin elämä on tarjonnut tärkeämpiäkin kokemuksia, en olisi se mikä olen, ellei suvaitseva ilmapiiri seurakunnan nuortenilloissa ja lukuisilla ripareilla olisi parantanut minua.
...
Kirjoittanut 20 vuotta sitten..., 09.08.2013
Jos voisin veikata että reilu enemmistö nuorista menee riparille joko syystä a) kun kaveritkin menevät ja b) saa rippilahjat. En usko että mitenkään erityisen kirkas enemmistö, tai enemmistö ylipäätäänkään, menisi riparille puhtaasti sen takia että saa omiin elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin vastauksia. Ei tietenkään ole toisaalta asia niin että kaikille nuorille ripari merkitsisi vain rahaa. Mutta jonkinlaiselle osalle merkitsee, sanotaanko 20-40% riparin kävijöistä.

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
 

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0655 sekunnissa.