Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Etusivu Kirkkonummi Perinteet Kansa vieraalla maalla

Kansa vieraalla maalla

Sähköposti Tulosta

Suopungin heittoa - Nuuksio - Verkkonummi.fi

Millaista on kuulua kansaan, josta 65 % asuu oman kotiseutunsa ulkopuolella? Maailmalla on lukuisia esimerkkejä kotoaan lähteneistä kansoista, joista osa on säilyttänyt identiteettinsä ja osa sulautunut uuden asuinalueensa muuhun väestöön. Meidän ei kuitenkaan tarvitse etsiä moista joukkoa kovin kaukaa, sillä Suomessa on sellainen omasta takaa: saamelaisista enää vain 35% asuu saamelaisalueella.

On luonnollista, että nuoret ihmiset lähtevät kotiseudultaan koulutuksen ja työpaikkojen perään, jollei niitä löydy lähempää. Useimmat sopeutuvat pian uusiin ympyröihin, mutta kun kyse on ihmisistä, joilla on eri kieli ja eri kulttuuri kuin valtaväestöllä, tilanne mutkistuu. Sopeutuminen ei välttämättä ole se ongelmallinen osuus, vaan oman identiteetin säilyttäminen ja ennen kaikkea sen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle.

Suomen perustuslaki takaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan. Perinteisesti kulttuuria on vaalittu luontevasti saamelaisalueella, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä suurempi osa saamelaisista on muuttanut asumaan alueen ulkopuolelle. Viime vuosina on havahduttu siihen, että myös ulkosaamelaisten kulttuurista identiteettiään on tuettava.

Kirkkonummelainen Maija Lukkari pohtii työkseen saamelaisuuden säilyttämistä: hän on City-sámit –yhdistyksen Uksa Sámemáilbmái -projektin projektivastaava. Suomeksi uksa Sámemáilbmái tarkoittaa ovea Saamenmaailmaan. Projektin tarkoitus on elvyttää saamelaisyhteisön saamen kieltä, kulttuuria ja identiteettiä pääkaupunkiseudulla järjestämällä ohjelmaa ja koulutusta erityisesti lapsille ja nuorille.

Verkkonummen toimitus vieraili projektin perheleirillä Nuuksiossa ja pääsi kuulemaan saamelaisten ajatuksia omasta kulttuuristaan ja sen tilasta.

Maija Lukkari ei ole saamelainen, mutta hänen miehensä ja kaksi lastaan ovat. Nuuksion leirillä oli muitakin perheitä, joissa vain toinen vanhemmista on saamelainen. Vaikka päävastuu kielen ja kulttuurin siirtämisestä sukupolvelta toiselle onkin saamelaisvanhemmalla, puolison suhtautuminen saamelaisuuteen on kuitenkin ratkaisevassa asemassa perinteen siirtymisen kannalta.

Mitä saamelaisuus on?

Puolison kautta saamelaisuus myös hahmottuu paremmin. Omaa kulttuuria on näet vaikea ymmärtää ja tunnistaa, koska se kuuluu niin itsestään selvästi olemassaoloon. Sen sijaan kahden kulttuurin välissä elävät pariskunnat osasivat hyvin kertoa, mitä saamelaisuus oikein tarkoittaa: se on paitsi perinnevaatteita, joikaamista ja perinteisiä elämäntapoja myös erilaista suhtautumista ihmisiin, luontoon, aikaan ja omaan itseensä.

Monen vähemmistökulttuurien tavoin saamelaisuus on voimakasta yhteisöllisyyttä. Vieraan kulttuurin keskellä olevat tukeutuvat helposti omiinsa ja muodostavat yhteisön, mutta saamelaisten yhteisöllisyyden juuret ovat Lapin karuissa elinoloissa. Vaikka naapurin auttaminen tai matkalaisen ruokkiminen ja majoittaminen ei enää olekaan elintärkeää, vieraanvaraisuuden säännöt ovat kulkeneet saamelaisten mukana myös pääkaupunkiseudulle.

Ystävät otetaan vastaan aina ja siihen voi luottaa. Ei ole lainkaan tavatonta, että sukulaiset ilmoittavat saapuvansa tänään pariksi viikoksi perheineen ja että heidät pitäisi hakea asemalta kello kuusi. Silloin etsitään varapatjat komerosta tai naapurista ja laitetaan vähän enemmän ruokaa. Ei asia ole sen monimutkaisempi.

Suurin osa suomalaisista auttaa auliisti, jos joku pyytää, mutta toisin kuin suomalaisuuteen, saamelaisuuteen kuuluu myös taito pyytää apua. Lapissa ei ilman toisten apua ennen pärjännyt kukaan, eikä avun pyytämisessä ollut mitään arveluttavaa.

Maija Lukkari kertoo myös, että perheen saamelaissukulaisten aikakäsitys poikkeaa täysin perheen suomenruotsalaisten sukulaisten aikakäsityksestä. Erilaista on myös tapa suunnitella tai olla suunnittelematta: kun suomalaiset pohtivat lomamatkaa puoli vuotta, tutkivat karttoja ja nettisivuja, vertailevat hintoja ja aikatauluja, saamelainen saattaa päättää aamulla lähteä matkaan ja olla jo illalla jossain muualla. Spontaanius on ihana asia, mutta saattaa aiheuttaa hankaluuksia kulttuurien kohdatessa.

Saamelaisuutta on myös läheinen suhde luontoon. Nuuksion perheleirillä pohdittiin, miten perinnetaidot ja vanha tietämys Kalansaalis - Nuuksio - Verkkonummi.fi

saataisiin siirtymään seuraavillekin sukupolville. Hieman nurinkurista on, että saamelaisuuden siirtyminen pois saamelaisalueilta saattaa hyvinkin parantaa perinteiden mahdollisuuksia säilyä elävinä: Kun joku asia on itsestään selvä, siitä ei välitä, mutta kun sen menettää, se muuttuu kallisarvoiseksi. Niinpä saamelaisalueilla ollaan iloisia, kun apteekista saa kipulääkettä ja antibioottikuurin, mutta etelässä halutaan edelleen tietää, millä luonnonyrteillä kipua ja tulehduksia ennen hoidettiin.

Yksi merkittävä saamelaiskulttuurin osa on ruoka. Lukkari kertoo, että saamelaiskeittiössä tuoksuu erilaiselta kuin suomalaiskodissa. Kala, poro ja marjat kuuluvat saamelaiseen ruokaperinteeseen myös saamelaisalueen ulkopuolella.

Saamelaisalueella kulttuurin siirtäminen eteenpäin on melko yksinkertaista, mutta ulkosaamelaiset joutuvat ponnistelemaan tapojensa ja tietotaitojensa säilymisen puolesta. Uksa Sámemáilbmái -projektirahoituksen turvin onkin tarkoitus järjestää lasille, nuorille ja heidän vanhemmilleen erilaisia kursseja.

Kieli on avain

Tärkein kulttuurisista ominaispiirteistä on kieli. Kieli on avain omaan identiteettiin, omaan sukuun ja omaan historiaan. Saamenkielen säilyttämiseksi on tehtävä paljon työtä, sillä sitä uhkaavat paitsi valtakielten ylivoima, myös rasistisen historian synnyttämät traumat ja oman kielen aliarvotus.

Liian moni saamelainen on joutunut koulussa kuulemaan, ettei hänen äidinkielensä ole oikea kieli. Liian moni on joutunut vaihtamaan kieltä kelvatakseen työhön. Suomalaiset opettajat ja viranomaiset ovat tehneet selväksi, ettei saamen kieli ole sivistyskieli ja etteivät kunnolliset ihmiset käytä saamea.

Tilanne on onneksi muuttunut, mutta välissä oli sukupolvi, joka halusi säästää lapsensa kokemaltaan häpeältä, eikä opettanut heitä puhumaan saamea sujuvasti. Niinpä nyt joudutaan ponnistelemaan, että lapset oppisivat isovanhempiensa äidinkielen.

Vanhojen kielteisten asenteiden lisäksi nykylasten saamenkielen opintoja haittaa sekä saamelaisten itsensä että viranomaisten tietämättömyys saamelaisten oikeuksista: Laki turvaa saamelaislapsille subjektiivisen oikeuden saada saamenkielistä päivähoitoa. Lapsilla on myös oikeus saada kotikunnasta riippumatta äidinkielen opetusta. Kunnan on siis järjestettävä saamenkielisille lapsille saamen opetusta. Tähän kunnat voivat saada myös valtionavustusta.

Lain turvasta huolimatta laadukkaan opetuksen ja päiväkotitoiminnan saaminen metropolialueella vaatii paljon yhteistyötä lobbaamista ja neuvottelutaitoa. Se onkin yksi Maija Lukkarin päätehtävistä projektivastaavana. Kun asioita hoidetaan keskitetysti, saamelaisperheiden asema helpottuu, sillä silloin jokaisen ei tarvitse taistella kotikunnassaan lastensa oikeuksien puolesta itse.

Kuntien kanssa ei keskustella pelkästään oikeudesta saada opetusta. Saamelaisia harmittaa myös se, että lomakkeissa, joissa kysytään äidinkieltä, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: suomi ja ruotsi. Sekin ihmetyttää, että saamea opiskelleen lapsen todistuksessa lukee, että lapsi on osallistunut maahanmuuttajille tarkoitettuun kielenopetukseen. Ne ovat sinänsä pieniä seikkoja, mutta ne viestittävät lapsille hyvin vahvasti, että he eivät kuulu joukkoon.

Kodan pystytys - Nuuksio - Verkkonummi.fi

Saamen kielellä on olemassa sekä lastenkirjoja että hyviä oppikirjoja. Satuja voi lukea sekä pedagogisesti suunnitelluista, kielen oppimista tukevista kirjoista että ihan oikeista satukirjoista. Kirjoja ei vain ole yleensä saatavilla pääkaupunkiseudun kirjastoista. Maija Lukkari onkin hyvin tyytyväinen siitä, että Kirkkonummen kirjasto palvelee kunnan muutamaa saamelaisperhettä loistavasti: koska kirjastolla ei ole omaa, kelvollista saamenkielistä kirjavalikoimaa, se ei peri kaukolainausmaksuja Lapin kirjastosta lainatuista saamenkielisistä kirjoista. Mutta Kirkkonummen kirjasto onkin syrjinnästä vapaa alue.

Saamelaislasten oikeuksien ajamisen lisäksi Uksa Sámemáilbmái -projektin toinen tärkeä tavoite on saada tieto palveluista ja saamelaisten oikeuksista mahdollisimman monelle saamelaiselle: Suomessa ei (onneksi) ole etnistä rekisteriä, josta voisi katsoa, ketkä ovat saamelaisia ja missä he asuvat. Saamelaiskäräjillä on kyllä vaalirekisteri, mutta sitä ei saa käyttää muihin tarkoituksiin. Niinpä yksi suurimmista haasteista on välittää informaatiota myös sille suurelle enemmistölle etelän saamelaisista, jotka eivät kuulu City-sámit –yhdistykseen ja sen postituslistalle. Siihen tarvitaan sekä saamelaisalueilla olevin sukulaisten että citysaamelaisten oman ystäväverkoston apua.

Kuvat:
Suopungin heittoa Pirita Näkkäläjärvi
Kalansaalis: Pentti Pieski
Kodan pystytys: Inkeri Lokki

Kommentit (0)Add Comment

Kirjoita Kommentti
Kommentointi on lukittu.

busy
Viimeksi päivitetty ( 30.09.2012 22:24 )  

Tuoreimmat kommentit


 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0657 sekunnissa.