Kirkkonummi. Vuosi on taas siinä vaiheessa, jolloin ampiaiset alkavat käydä ulos katettujen ruokien ja leivonnaisten kimppuun kilpaa pöytiin kutsun saaneiden vieraiden kanssa. Kesä on sinnitelty, mutta nyt menee hermot: niistä pahuksista on päästävä!
Nyt alkaa vain olla jo vuodenkierrossa melkein myöhäistä, koska tähän aikaan sekä pesät että niiden asukasmäärät ovat kasvaneet jo suuriksi. Oikeampi aika tarkkailla liian lähellä kahvipöytää liikkuvia ampiaisia olisi ollut toukokuun loppu – kesäkuun alkupuoli. Silloin lentävät ampiaiset ovat kaikki kuningattaria, jotka ovat perustamassa uutta yhdyskuntaa. Jos tuolloin näkee ampiaisen kulkevan samasta raosta useamman kerran, voi olla varma pesän rakennuksen olevan käynnissä.
Ampiaiset elävät pesässä vain yhden kesän. Aluksi kuningatar rakentaa rouhimastaan puukuidusta pienen paperiseinäisen pesän, jonne se munii joukon munia. Nämä kehittyvät varsin pian toukiksi, joita kuningatar hoitaa. Kun toukista koteloitumisen jälkeen sitten kehittyy aikuisia työläisiä, kuningatar vetäytyy pesään vain munimaan. Työläiset hoitavat pesän rakentamisen ja muut työt aikuiseksi tultuaan. Jos ravinnon saanti on suotuisaa, pesässä voi olla näihin aikoihin jo useita satoja ampiaisia, vaikka pesä ei suurelta ulospäin näyttäisikään.
Ampiaiset eivät ole erityisen hyödyllisiä pölyttäjinä, sillä ne ovat petoja. Ne syövät kirvoja, hyönteisten ja kärpästen toukkia, lihaa, lähes mitä vain. Tässä mielessä ne omalta osaltaan pitävät kurissa puutarhan tuholaisia. Ampiaisten hävittämiseen ei ole syytä, elleivät ne ole pesineet paikkaan, jossa pesä haittaa suuresti ihmisten elämistä tai ellei perheessä on vahvasti allergisia ihmisiä. Ampiaisen pisto on nimittäin yksi yleisimpiä vakavien allergiakohtausten aiheuttajia. Kymmenet ampiaisen pistot ovat vaarallisia kenelle tahansa, vaikka ei olisikaan allerginenkaan.
Näin loppukesästä kuningatar munii uusia sukukypsyyttä kohti kehittyviä ampiaisen munia, aiemmin pelkkiä lisääntymiskyvyttömiä työläisampiaisten munia. Saatuaan sukua jatkavat ampiaiset tuotettua kuningatar hieman myöhemmin hylkää parvensa. Yleensä tässä vaiheessa ollaan jo elo-syyskuussa. Kuningattaren poistuttua uusiin hääleikeihin pesän tarkka hierarkia romahtaa, ja pesän valtaa anarkia. Tällöin ampiaisista tulee aggressiivisia, ja ne ovat herkimmillään pistämään niitä ärsyttävää kohdetta. Ensimmäisiin yöpakkasiin kuolevat työläiset elävät kuin viimeistä päivää, ja lopuksi jopa syövät toukka-asteella olevia lajitovereitaan, ennen kuin hylkäävät pesän vähän ennen kuolemaansa lopullisesti. Kuningattaret ovat ainoita talvehtivia ampiaisia.
Ampiaisten hävittämiseen on erilaisia keinoja. Ellei kuningatarta ole saatu pois päiviltä alkukesästä, alkavat tavalliset keinot olla elokuulle tultaessa jo vähän tehottomia, tai vaarallisia pesän hävittämistä yrittävälle ihmiselle. Myrkkyjen käyttäminen on vastenmielistä monelle. Usein kuulee tarjottavat erilaisia myrkyttömiä (tai lähes myrkyttömiä) vaihtoehtoja. Ampiaiset ovat suhteellisen herkkiä erilaisille hajuille. Menestystä on saavutettu asettamalla koipalloja pesän viereen (toimii lähinnä sisätiloissa), tärpättiämpäriä pesän alle sijoitettavaksi (vajavaihtoehto), rypsiöljyn suihkuttamista ampiaisten kulkureitille. Nämä keinot saattavat tehota erityisesti pesäpaikkaa vasta etsivään kuningattareen. Täysin luonnonmukainen on vain yksi vaihtoehto: kylmien ilmojen tullessa ampiaiset katoavat itsestään.
Luonnonmenetelmän lisäksi ampiaisloukku on toimiva ja myrkytön, mutta senkin teho on suurin alkukesällä - yksi kuningatar vähemmän on usein yksi pesä vähemmän. Alkukesällä ilman kuningatartaan jääneet vielä toukka-asteella olevat työläiset kuolevat, ellei kuningatar ole niitä ruokkimassa. Näppärän ampiaisloukun saa muovisesta pullosta, joka leikataan vähän puolenvälin yläpuolelta kahtia. Alaosaan laitetaan hunajavettä tms. muuta makeaa nestettä. Yläosa teipataan alaosaan ylösalaisin kiinni siten, että suuosa osoittaa alaspäin. Ampiaiset osaavat mennä pulloon sisään, mutta kun ne etsivät luontaista ulospääsyä korkeammalta kohdalta, vain harva osaa takaisin ulos. Loukkuja tarvitaan useita.
Ampiaiset ovat aktiivisimmillaan päiväsaikaan; erityisesti kun on lämmintä. Pesän 
hävittämistä havittelevan kannattaakin tehdä tihutyönsä illalla, kun jo alkaa hämärtää. Tällöin lähes kaikki ampiaiset ovat pesässä, jolloin esimerkiksi myrkyillä suihkiva saa vaikuttavan aineen kosketuksiin useimpien ampiaisten kanssa. Myrkyttäjän on silti syytä pitää varansa: juuri mikään myrkky ei vaikuta niin nopeasti, etteivätkö ampiaiset ehtisi puolustautua juuri sillä tavalla, jonka ne osaavat. Sumutusjärjestely on rakennettava sellaiseksi, että suihkuttaminen voidaan tehdä vähintään parin metrin päästä pesästä. Sumutettavia myrkkyjä on käytettävä useampana peräkkäisenä iltana. Jos ampiaisia tulee ulos, paikalta on poistuttava rauhallisesti huitomatta - nopeasti kiikkuva kohde saa häirityt ampiaiset helpommin hyökkäämään.
Riskiä vähentämään on kehitetty vain kerran suihkutettavia myrkkyjä, joissa myrkkyaine on yhdistetty joko pesän suun tukkivaan vaahtoon tai ampiaisten kulkureitille suihkutettavaan tarttuvaan ja tahmaavaan rypsiöljyyn. Ideana on, että ampiaiset joutuvat kosketuksiin myrkyn kanssa, ja kuljettavat sitä myös pesään. Myrkkyjen huono puoli on, että ne ovat myrkyllisiä jo pieninä määrinä myös myrkyttäjälleen, sekä erityisen myrkyllisiä vesien eliöille kalat mukaan lukien. Myrkkyjä löytyy rautakaupoista ja puutarhaliikkeistä.
Paras keino päästä pesästä olisikin saada se kunnolla rikottua – mutta kuten sanottua, tätä ei pidä enää yrittää tähän aikaan kesästä. Missään tapauksessa pesää ei pidä mennä huitomaan tai edes myrkyttämään tikkailta läheltä katon rajaa, sillä silloin ei ole mitään mahdollisuuksia päästä sopivan nopeasti karkuun kun pesäänsä puolustava ampiaisparvi hyökkää. Joka tapauksessa suojautuminen on tehtävä huolellisesti. Jos pesä on pakko hävittää ja se on vaikeassa paikassa, jää ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi turvautuminen ammattimaiseen tuholaistorjujaan.
Kuvat: Andreas Sonne, Dorottya Biborné Veres
