Hyvä, paha HSL

08.12.2014 09:33  Kirkkonummi
Tulosta

Bussi - Verkkonummi.fi

Syksyn linjauudistus synnytti valtaisan palauteryöpyn HSL:n, kunnan ja lehtien sähköposteihin. Uudet bussireitit eivät palvelleet asiakkaita eikä niiden pitkään kestäneessä suunnittelussa oltu otettu huomioon olosuhteiden muuttamista. Surkuhupaisin esimerkki tästä oli koululaisia palvelemaan suunniteltu bussilinja, joka aamuisin ja iltapäivisin kiersi tyhjänä entisen aktiivi-instituutin kautta, josta koulu lakkautettiin jo vuosia sitten.

HSL reagoi palautteeseen kuitenkin mahdollisimman nopeasti. Linjoja muutettiin ja lisä muutoksia luvattiin tehdä myöhemmin, jos tarve vaatii. Palautetulva tyrehtyi ja nyt HSL saa jopa positiivista palautetta työmatkojen helpottumisesta. Jäljellä on enää yksi pieni ongelma: HSL ajaa kunnan konkurssiin, jos kunnan maksuosuuden perusteita ei saada muutettua.

Kun Kirkkonummi liittyi HSL:n jäseneksi, kunnan maksuosuus oli 2 miljoonaa euro. Nyt se on noussut 6,5 miljoonaan ja jatkaa nousuaan, ja parin vuoden kuluttua Kirkkonummi maksaa jo 9 miljoonaa kuntalaisten oikeudesta käyttää julkisia liikennevälineitä. Kirkkonummen subventio-osuus kuntalaisten matkoista kasvaa vuoteen 2016 mennessä jo 60%:in, mikä on enemmän kuin HSL:n kanssa on sovittu.

Pekka Sinisalo edustaa Kirkkonummea HSL:n hallituksessa. Hänen mukaansa osasyynä kunnan alati kohoaville kustannuksille on kaksi liittymisneuvotteluissa tehtyä virhettä. Ensimmäinen virhe oli, että kunta halusi Kirkkonummelle paljon bussilinjoja. Se on hieno asia niiden kannalta, jotka käyttävät julkista liikennettä, mutta kunta maksaa HSL:lle jokaisesta linjasta ja jokaisesta matkustajasta. Mitä enemmän linjoja ja mitä enemmän matkustajia, sen kalliimmaksi se Kirkkonummelle tulee. Jos kunnan ja HSL:n välillä ei päästä parempaan sopimukseen kiinteistä kustannuksista, kunnalle ei jää muita vaihtoehtoja kuin vähentää ostettavia palveluita, eli luopua joistakin linjoista.

Toinen neuvotteluissa tehty virhe oli, että alunperin HSL ehdotti Kirkkonummelle, että osa kunnasta kuuluu c-maksuvyöhykkeeseen ja osa d-vyöhykkeeseen. Kunnan mielestä oli kuitenkin parempi, että koko kunta kuuluu samaan vyöhykkeeseen. Tämä tarkoitti, että toisin kuin HSL ehdotti, kaikki kirkkonummelaiset joutuvat maksamaan korkeampaa hintaa ja koska kunta subventoi jokaista matkaa, myös kunnan subventio-osuus on korkeampi. Kun Sinisalo ehdotti siirtymistä alkuperäisen ehdotuksen mukaiseen vyöhykejakoon, muut eivät enää suostuneet. Miksi olisivatkaan?

Kirkkonummelaisten kuluja kasvattaa ja saamiamme palveluita heikentää myös se, että meitä on niin vähän. Vaikka HSL:n hallitukseen on saatu Kirkkonummen edustaja, Kirkkonummen äänivalta HSL:ssä on vain 3,7%. Sillä ei kuntalaisten etuja juuri puolusteta. HSL:ssä valtaa käyttävät pääasiassa helsinkiläiset ja espoolaiset. Helsingin osuus äänistä on 50%. Tosin tilannetta tasoittaa jonkin verran se, että päätöksiä tekevät puolueiden edustajat. Huolellisella taustatyöllä on joskus mahdollista rikkoa paikkakuntalinjat, jolloin mahdolliset äänestykset käydään poliittisin perustein.

Kuluja kasvattaa myös rakenteellinen seikka: HSL:n tehtävä on huolehtia joukkoliikenteestä. Se tekee sen mahdollisimman hyvin. Sen sijaan HSL:n tehtävä ei ole huolehtia kuntien verotuloista, joista maksut pääosin kerätään. Kun varojen hankkimisesta ja niiden kuluttamisesta huolehtivat eri organisaatiot, käy helposti hullusti. Sama uhka on olemassa SOTE-alueiden kohdalla.

HSL ei himoitse vain kunnan ja matkustajien rahoja. Se esittää liikennejärjestelmäsuunnitelmassaan, että ajoneuvoliikennettä ryhdyttäisiin hinnoittelemaan – siis keräämään joukkoliikenteen maksuja myös autoilijoilta. Tällä saavutettaisiin HSL:n mukaan paitsi julkisen liikenteen rahoitustilanteen parantumista, myös ruuhkien ja onnettomuuksien vähentymistä ja kasvihuoneilmiön hidastamista. Ideana on, että yksityisautoilulta kerättävät maksut käytettäisiin HSL:n investointeihin.

Kirkkonummen kannalta ongelmallista maksujen keräämisessä on, että kaikki kirkkonummelaiset eivät voi valita julkisen liikenteen ja yksityisautoilun väliltä, koska julkinen liikenne ei kulje kaikkialle. Maksu ei siis vähentäisi ruuhkaa eikä ohjaisi kestävään kehitykseen, vaan olisi puhtaasti veroluonteinen.

Toinen ongelma on, että kirkkonummelaisilta kerättävät rahat eivät hyödytä kirkkonummelaisia itseään: HSL:n hankesuunnitelmassa ei nimittäin ole ennen vuotta 2040 ensimmäistäkään Kirkkonummen palveluita parantavaa hankesuunnitelmaa. Joutuisimme HSL:n suunnitelmien mukaan siis maksamaan HSL:lle siitä, että ajamme omalla autollamme vaikkapa Meikolle, jonne bussit eivät kulje, mutta kaikki maksamamme eurot käytettäisiin lähinnä suurten kaupunkien liikennehankkeiden rahoittamiseen.

(Myös tämä enemmistövallan ongelma on edessämme, kun SOTE pääsee vauhtiin. HSL:n kanssa tehdyistä virheistä on otettava oppia ja SOTE:en on pyrittävä vaikuttamaan aktiivisesti nyt, kun se on vasta muodostumisvaiheessa.)

Talouden kannalta HSL on Kirkkonummelle huono järjestelmä, mutta liikenneyhteyksien kannalta erinomainen. Nyt, kun pahimmat ongelmat on korjattu, käyttäjät ovat olleet pääosin tyytyväisiä parantuneisiin yhteyksiin. Myös yksityisautoilun vähentämispyrkimykset ovat kieltämättä oikeita: ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia ja meillä kaikilla on vastuu siitä. (Eri asia kuitenkin on, johtavatko yleisluontoiset maksut haluttuun tulokseen ilmaston kannalta ja kohdistuvatko ne oikeudenmukaisesti.)

On myös hyvä olla mukana HSL:ssä juuri nyt, kun HSL on todennäköisesti laajenemassa kattamaan koko metropolialueen. Vaikka myöhemmin mukaan liittyvät kunnat saavatkin valtiolta subventiota maksuihin, ne eivät ole pääse mukaan päätöksentekoon, joka kuitenkin koskee myös niitä. Se, että Kirkkonummi on mukana päätöksentekoprosessissa, on kuntalaisten etu. Tosin se edellyttää sitä, että kunnalla on yhteinen ja vakaa kanta HSL:än liittyvissä asioissa ja että kunnanhallituksen jäsenet jaksavat oikeasti perehtyä kuntalaisten kuljettamiseen liittyviin asioihin.