Se on lopultakin valmis. No, oikeasti se oli valmis jo kolme kuukautta sitten ja Veikkolan nuoret ovat käyneet ihmettelemässä ikkunan takana, mikä mättää, kun uuteen hienoon nuorisotilaan ei pääse. Mutta odotus palkittiin lopulta ja 25.1.2012 viettiin viimein nuorisotilojen epäjuhlallisia avajaisia.
Kello yhdeltä tilassa oli pelkkiä aikuisia kuuntelemassa hiljaisina nuorisotoimen johtajan Seppo Savikujan tervetuliaissanoja. Mutta heti kahden jälkeen talo täyttyi nuorista, jotka oitis tiesivät, miten uusia tiloja käytetään: Liikuntatilojen takaa löytyi komero, josta kaivettiin esiin sählypallot ja koripallo. Pingispöytäkin rullattiin esiin. Biljardi ja pöytäjalkapallo testattiin, kakut syötiin loppuun ja pelihuoneen sohvakin todettiin mukavaksi.
10-vuotiaat Aino ja Viivi pitivät eniten jalkapallopelistä ja täytekakusta. Aino aikoo käydä junnuklubilla ja Viivikin, jos saa vanhemmiltaan luvan. Talo näyttääkin mukavalta, mutta koska tytöt ovat sen verran nuoria, ettei heillä ole aiempaa kokemusta nuorisotiloista, sitä on vähän vaikea arvioida.
Mikael ja Olli sen sijaan ovat viettäneet iltojaan jo monta vuotta Veikkolan vanhoissa nuorisotiloissa. Uusi nuorisotila on isompi ja siistimpi kuin nuoret kuvittelivat. Seinien kirkkaat värit ovat parempia kuin steriilit valkoiset seinät. Mikael ja Olli tuntevat, että heidän toiveitaan on kuunneltu - toiseen biljardipöytään ei tosin ollut varaa, mutta muuten. Sählysalille tulee varmasti käyttöä ja se, että tv ja pleikka ovat eri huoneissa on hyvä juttu. Keittiö on myös hyvä, koska nuoret kokkaavat mielellään.
Mikael kertoo, että nuorisotilaan tullaan olemaan ystävin kanssa. Kesällä ollaan mieluummin ulkona, mutta talvella nuorisotila on tarpeen. Kaikki kaverit pyörii siellä. Pelataan sählyä, bilistä ja pleikkaa. Ja kun Salkkarit tulee, kaikki katsovat sitä yhdessä.
Sitten Mikael sanoo jotakin, minkä kunnan päättäjien ja kaikkien nuorisotoimen ihmisten on syytä saada kuulla: hän on kiitollinen. Talo on hieno. Kannatti rakentaa!
Myös Veikkolan nuorisotyöntekijät ovat tyytyväisiä. He ovat iloisia sekä nuorten että omasta puolestaan: aikaisemmin henkilökunnalla ei ollut omia tiloja lainkaan - ei edes omaa WC:tä. Minna Sunnarborg-Viljanen ja Henrika Stjernberg pääsevät luomaan uusissa tiloissa kokonaan uusia toimintamalleja. Luksusta on sekin, että talossa riittää rauhallisia nurkkia myös jutteluun, jos joku kaipaa aikuista juttuseuraa.
Mutta miksi talo avasi ovensa vasta kolme kuukautta sen jälkeen, kun tilat valmistuivat? Kun remontti saatiin valmiiksi, tehtiin vielä varmuuden vuoksi sisäilmamittauksia, koska aikaisemmin rakennuksessa oli ollut kosteusvikoja. Kunta oli laittanut vuokrauksen ehdoksi sen, että sisäilma on kunnossa: nuoria ei haluttu laittaa tiloihin, joiden ilma olisi ollut terveydelle vaarallinen.
Ja sitten kävi niin, että sisäilmanäytteissä oli kuin olikin mikrobikasvustoa. Siinä meni yöunet muutamalta ihmiseltä sekä kunnassa että Veikolankoski oy:ssä, joka tilat omistaa. Asiaa tutkittiin, ja lopulta syylliseksi paljastui yksi vanhasta ilmastointijärjestelmästä taloon jäänyt putki, jota ei oltu huomattu puhdistaa. Vanhat mikrobit leijailivat huoneilmaan ja aiheuttivat väärän hälytyksen. Kun putkisto nuohottiin, mikrobit hävisivät ja tilat päästiin vihdoin ja viimein ottamaan käyttöön.
Ja kyllä niitä odotettiinkin. Aikaisemmin 50 nuorta oli ahtautunut noin sadan neliömetrin Rotkoon kirjaston kellariin. Nyt heillä on käytössään nelinkertainen määrä neliöitä. Eikä vain heillä, vaan myös perhekahvilalla, Martoilla, senioreilla ja kaikilla yhdistyksillä, jotka haluavat varata tiloja käyttöönsä - silloin kun ne eivät ole nuorten hallussa. Liikuntatilan ja pelihuoneen lisäksi tarjolla on hyvin varusteltu keittiö, kokoushuone, sohvilla varustettuja huoneita kaksi sekä peseytymis- ja pukeutumistilat. Elämänmeno Veikkolassa muuttuu varmasti oleellisesti uusien huipputilojen myötä.
Vain yksi asia nuorisotiloissa vielä kaipaa parantamista: etenkin liikuntasaliin pitäisi saada ääntä vähentäviä akustisia pintoja - eikä niistä ehkä muissakaan tiloissa olisi haittaa. Jätin hilpeän meluisen tunnelman ja raivasin tieni ulos. Kun vasta olin tulossa katsastamaan tiloja, ensimmäinen asia, joka sai minut hymyilemään, oli ovessa oleva lappu: "HUOM! Kengät jätetään eteiseen nätisti." Tottelin kiltisti. Ihan suotta.
