Gesterby - Sepänkylä.Jos kiemuraisella Gesterbyntiellä malttaa ajaa niin hitaasti, että voi keskittyä muuhunkin kuin tien mutkiin, voi katsella mielenkiintoisia pihakoristeita. Sepänkylän ja Gesterbyn rajalla melkein vierekkäin on tien pohjoispuolella suuri laivan potkuri ja eteläpuolella vielä suurempi ankkuri.
Laivan potkuri seisoo kiiltävänä Leif ja Gun Nylundin valkean talon pihalla. Laivojen parissa työskentelevä isäntä kertoi kuulleensa tuttavaltaan, että eräällä telakalla oli ylimääräinen laivan potkuri, jonka voisi ostaa. Nylund oli etsinyt potkuria koristeeksi pihalleen, mutta tarkoitus ei ollut hankkia ihan niin suurta: potkuri painoi 1700 kiloa, eikä sitä ollut ihan helppo kantaa kotiin.
Potkurin alkuperästä Nylundeilla ei ollut tarkkaa tietoa, mutta yhteen potkurin lapaan oli joskus liidulla kirjoitettu "Kumlinge", ja sopivasta kulmasta katsottuna teksti näkyi potkurissa edelleen. Potkuri on valmistettu vuonna 1970.
Vuonna 1970 valmistui todella myös Kumlinge-niminen laiva. Se toimi saariston yhteysaluksena Ahvenanmaan maakuntahallinnon omistuksessa vuoteen 1985, jolloin se myytiin Suomen Merenkulkulaitokselle, joka kastoi sen uudelleen Sextantiksi. Sextantti oli kartoituksen tukialuksena seuraavat yhdeksän vuotta. Vuonna 1994 kunniallinen puurtaja heittäytyi kevytmieliseksi ja päätyi Tallinnaan kasinoalukseksi. Nimikin vaihtui Hocus Pocukseksi.
Tallinnassa kului kuusi vuotta, minkä jälkeen laiva oli jonkin aikaa ravintolalaivana Helsingissä. Sittemmin se on ainakin liikennöinyt Englannin kanaalissa ja ollut taas kasinona tällä kertaa Vladivostokissa. Myöhemmin se on palannut taas Suomeen, mutta tämänhetkisestä olopaikasta ja nimestä ei ole tietoja ainakaan helposti saatavilla.
Edellä esitetyt tiedot löytyivät ruotsalaiselta laivasivustolta, mutta siellä ei kerrota, missä vaiheessa M/S Kumlinge on hukannut yhden potkureistaan. Saattaa olla, että potkuri oli alunperinkin ylimääräinen tai väärän kokoinen. Nyt potkuri kuitenkin on melko pysyvästi Kirkkonummella ja kiiltää auringonpaisteessa.
Ankkurin menneisyys on hautautunut Hakaniemen-Sörnäisten tienoon mutaan, jonne
ankkuri putosi kauan sitten tuntemattomasta aluksesta – oletettavasti purjelaivasta. Mudasta sen kaivoivat esiin Helsingin sataman ruoppaajat, joilla oli oikeus myydä löytämänsä metalliromu eteenpäin. Ankkuri odotti Sörnäisten rannassa noutajaa, kun venettään läheisellä telakalla kunnostanut Bertil Ikonen näki sen ja osti pois kolmella sadalla markalla.
Ankkuri muutti Kirkkonummelta juuri ostetulle tontille vuonna 1973. Kolme vuotta myöhemmin Raili ja Bertil Ikonen muuttivat uuteen omakotitaloon Gesterbyntielle lastensa kanssa. Ankkuri vartio heidän porttiaan. Bertil lupasi tosin myydä sen, jos joku tarjoaa tarpeeksi hyvän hinnan.
Kun en saanut tarkempaa selkoa ankkurin mutakylpyä edeltäneestä ajasta, sain lohdutukseksi kuulla Bertilin ja Railin kertomuksen veneestä, josta huolehtiessaan Bertil löysi ankkurin. Vene oli vuonna 1946 rakennettu merivoimien moottoritykkivene Taisto 8, jonka sisaralukset olivat sodan aikana palvelleet torpedoveneinä. Veneen huippunopeus alkuperäisillä moottoreillaan oli peräti 48 solmua.
Taisto 8 oli merivoimien palveluksessa vuoteen 1965 saakka, jonka jälkeen puolustusvoimat luopui seitsemästä Taistoista. Taisto 1 sai osuman Viipurinlahdella 1944. Taisto 3 taas on löytänyt eläkesijan Turun Forum Marinumista, jossa alus on näytteillä yleisölle. Loput myytiin siviileille, joista Bertil Ikonen oli yksi. Ikoset eivät pitäneet venettä kovin kauaa: työ yksityisyrittäjänä, pienet lapset ja suuri puurakenteinen alus oli yhdistelmä, joka ei ollut ajankäytöllisesti kovin toimiva. Niinpä alus myytiin.
Taisto 8:n vaiheista eri puolilla Suomea on vain epämääräisiä tietoja. Nykyisin se huhujen mukaan on Haminassa hyvissä käsissä: sitä on entisöity pieteetillä ja alkuperäisiä moottorin osia etsitty sinnikkäästi.
Taistoista löytyy paljon mielenkiintoista tietoa Taisto seiskasta kertovilla sivuilla ja kiihkeäää keskustelua suomi 24:stä.
Kirkkonummen pihoilla on selvästi paljon mielenkiintoisia tarinoita. Kerromme niitä lisääkin, mikäli saamme niistä kuulla. Jos siis pihallasi asuu kertomus, jonka voisit jakaa muillekin, lähetä viesti Verkkonummen toimitukseen.
