Poliittista puhetta - MiN OAJ

04.10.2012 12:18  Kirkkonummi
Tulosta

Valdebatt - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Jos vaalipaneeleihin on luottaminen, tulevassa valtuustossa istuu fiksuja, lämpimiä ja hyvää tahtovia ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä melkein kaikista tärkeistä asioista. Mutta vaalipaneeleihin ei ehkä kannata luottaa ainakaan ihan sokeasti: Poliitikot eivät varmastikaan tieten tahtoen valehtele ennen vaaleja, mutta vaalipaneeleissa kysytään eri kysymyksiä kuin valtuustossa: paneelissa on helppoa vastata siihen, halutaanko pienempiä opetusryhmiä. Valtuustossa mietitään, kumpaan rahat laitetaan, nuorten mielenterveyspalveluihin vain opettajien sijaisiin.

Siitä huolimatta, ettei vaalipaneelien perusteella voi tehdä arvioita vaalien jälkeisestä todellisuudesta, keskustelut ovat olleet hyviä. Toistaiseksi on käyty kaksi paneelikeskustelua: Mitt i Nylandin järjestämä ruotsinkielinen keskustelu ja OAJ:n paikallisosaston kouluaiheinen keskustelu.

Valdebatt

Mitt i Nylandin vaalipaneelissa kirjaston Porkkala-salissa käytettiin runsaasti aikaa kielikysymysten pohdintaan. Ne kiinnostivat muitakin kuin RKP:n edustajia, sillä paikalla oli ruotsia puhuvia edustajia joka puolueesta: Irja Bergholm (Vas), Michael Moberg (SD), Jens Gellin (Vihr) Sten-Christer Björkstam (Perus) Tuomas Leikkonen (Kesk), Thorolf Sjölund (Kok) ja Tony Björk (RKP).

Valtuustossa viime aikoina käyty kielikeskustelu on harmittanut monia. Keskustelijoista on tuntunut, että valtuusto on keskittynyt taistelemaan eri ryhmien eduista sen sijaan, että olisi hoidettu koko kunnan asioita. Björkstam totesi, että kun resursseja on vähän ja kukaan ei saa haluamaansa, on tyypillistä, että silloin ryhdytään taistelemaan oman ryhmän puolesta. Näin varmasti on.

Tony Björk otti esiin ruotsinkielisen palvelun puutteen: hän oli joutunut asioimaan terveyskeskuksessa useaan otteeseen saamatta kertaakaan palvelua omalla kielellään. Thorolf Sjölund myönsi ongelman, mutta totesi pulman olevan siinä, ettei virkoihin tule ruotsinkielisiä hakijoita. Hakijoita voisi olla enemmänkin, jos Kirkkonummi maksaisi Espoon tavoin korkeampaa kielilisää, totesi Irja Bergholm. Emme kuitenkaan pysty kilpailemaan kielilisillä ruotsia taitavista hoitajista muiden pohjoismaiden kanssa, joissa terveydenhuoltohenkilökunnan palkat ovat korkeammat kuin Suomessa.

Maahanmuuttajista toivotaan olevan apua jo alkaneeseen terveydenhuollon henkilöstöpulaan. Björkstam, jonka puoliso on muuttanut Suomeen Valko-Venäjältä, totesi, että maahanmuuttajien on lähes mahdotonta saada ruotsinkielen opetusta Etelä-Suomessa. Heistäkään ei siis ole odotettavissa apua ruotsinkielisten potilaiden ongelmiin.

Yleisöstä ehdotettiin, että ruotsinkilisillä olisi ruotsinkielinen omalääkäri, joka määräytyisi kielen eikä asuinpaikan mukaan. Toivottavasti tulevat valtuutetut muistavat kommentin vielä vaalien jälkeenkin.

Kielen lisäksi keskustelussa ehdittiin käsitellä nuorison tilannetta. Valtuutetut olivat herttaisen yksimielisiä siitä, että nuoria on kuunneltava. Paikalla olleet nuoret esittivät toiveen, että nuorilla olisi edustaja valtuustossa, jotta nuorten ääni kuuluisi myös päätöksenteossa. Kukaan ei oikein innostunut ajatuksesta, vaikka käytäntöä on kokeiltu monissa muissa kunnissa.

Kirkkonummella on koulujen ja nuorisotilojen edustajista koottu nuorisofoorumi, joka jakaa vuosittain alati pienenevää määrärahaa niihin kohteisiin, joita nuoret ovat toivoneet. Foorumi kokoontuu kerran. Todellista päätäntävaltaa sillä ei ole nimeksikään. Jostain syystä nuorten edustajia ei ole haluttu ottaa edes puhevaltaisiksi nuorisolautakunnan jäseniksi. Uudella valtuustolla on paljon parannettavaa ainakin nuorten kuulemisen suhteen.

Michael Moberg ja Irja Bergholm toivoivat, että tulevasta kulttuuritalosta tehtäisiin monitoimitalo, jossa olisi tilaa nuorille ja nuorten harrastuksille sekä mahdollisuus järjestää toimintaa ja tapahtumia, joissa eri sukupolvet voisivat kohdata toisensa. Tilojen pitäisi palvella myös niitä, jotka ovat yksinäisiä ja syrjäytymisvaarassa, sellaisia, joilla ei ole omaa porukkaa ympärillään.

Monitoimitaloon voisi tulla myös se kauan kaivattu nuorisokahvila. Thorolf Sjölund kertoi olleensa mukana pyörittämässä vapaaehtoisvoimin ylläpidettyä nuorisokahvilaa, joka joutui kuitenkin lopettamaan toimintansa, kun kunta ei halunnut antaa sille tukea vuokran maksuun. Sjölund uskoo, että nuorisokahvila siistisi keskustaa ja vähentäisi rauhattomuutta oleellisesti.

Itsekin Gesterbyssä nuorisotyöntekijänä toiminut Sten-Christer Björkstam totesi, että nuorisotoimelle pitäisi vain antaa lisää rahaa. Kunnassa on nuorisolle sopivia tiloja, mutta niitä pidetään henkilökunnan vähyyden vuoksi auki vain parina iltana viikossa. Aiemmin Gesterbyn nuorisotilat olivat auki neljänä iltana, mutta nuorisotoimi on kauniista puheista huolimatta se, josta on helpoin vähentää, kun menoja pitää karsia.

Nuorista keskustelu siirtyi kouluihin. Kyläkoulut olivat kakkien suosiossa, kunhan niissä vain on riittävästi oppilaita. Ikä on riittävästi, onkin sitten jo toinen kysymys. Upinniemen kahdeksan oppilasta ei ainakaan ole tarpeeksi.

Itse espoolaisessa koulussa rehtorina toimiva Tony Björk totesi, että koulujen sulkeminen on harkitsematonta kunnassa, joka kasvaa koko ajan. Asutuksen lisääntyessä oppilasmäärät kasvavat kaikkialla. Nyt pieni kyläkoulu saattaa viiden vuoden kuluttua olla täynnä oppilaita.

(Tämä on totta myös Upinniemen kohdalla, mikäli Verkkonummen tiedot pitävät paikkansa: Upinniemessä on tulossa markkinoille kymmeniä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, joista Kirkkonummella on kova pula. Jos nuo asunnot täyttyvät lapsiperheistä, koululle on tulevaisuudessa paljonkin käyttöä.)

Kaksikielisten koulujen ongelmaksi koettiin lasten pihakieli, joka kokemusten perusteella on aina suomi. Tosin se on yhä useammin suomi myös kokonaan ruotsinkielisissä kouluissa, sillä niissä on paljon kaksikielisten perheiden lapsia, jotka mielellään puhuvat suomea keskenään, halusivat vanhemmat sitä eli eivät.

Yleisössä pohdittiin, vaikuttaako koulujen pihoilla käytetty kieli todella lasten identiteettiin. Kaksikielisiä kouluja on maassamme useita. Pitäisi ehkä selvittää, osaavatko niiden oppilaat huonommin ruotsia kuin ruotsinkielisten koulujen oppilaat ja onko heidän suomenruotsalainen identiteettinsä häviämässä pihakielen ansiosta. Ei tarvitsisi arvailla. Koulukeskustelu - Kirkkonummi - Verkkonummi.fi

Koulukeskustelu jatkui kunnantalossa

OAJ:n paikallisosaston järjestämässä keskustelussa pureuduttiin koulujen ongelmiin tarkemmin. Keskustelijoiksi oli valittu puolueiden opettajia ja muuta kouluhenkilökuntaa: Pauliina Juntunen (SD), Suvi Terho (Vihr), Pekka Sinisalo (Perus), Martti Troberg (Kesk), Raija Vahasalo (Kok) ja Anna Aintila (RKP). Vain Vasemmistoliiton Kari Hujanen ei ollut työskennellyt kouluissa, mutta koulutusta saa hänenkin työpaikallaan Aalto-yliopistossa.

Ensin puhuttiin koulutiloista, joita on liian vähän ja jotka ovat osin huonossa kunnossa. Kaikki haluavat lisää tiloja. Kaikki haluavat lisää tiloja oikeaan paikkaan. Oikea paikka onkin sitten jo toinen juttu. Kirkkonummen keskustassa olisi jo uusi koulu, jos sen sijainnista oltaisiin päästy yksimielisyyteen. Kaikki toivoivat, että tuleva valtuusto pystyy rakentavaan yhteistyöhön lasten puolesta.

Kaikki totesivat myös, että rahasta on pulaa. Näistä asioista on vaikeaa saada syntymään kiihkeää keskustelua. Homeestakaan ei kukaan pidä.

Martti Troberg pohti, miksi Kirkkonummella on jouduttu tilanteeseen, jossa kouluja on aivan liian vähän. Tärkein syy lienee se, että väestöennusteet ovat jatkuvasti alimitoitettuja ja kouluja rakennetaan näiden ennusteiden mukaan. Sinisalo totesi, että ennusteiden mukaan Veikkolaan tulee vuoteen 2020 mennessä seitsemän uutta lasta. Naurattaisi, ellei olisi niin surullista.

Kouluja myös rakennetaan liian pieniksi: sekä Veikkolassa että nyt Sjökullassa ollaan naapurien valitusten vuoksi pienennetty uusien rakennusten kokoa. Veikkolan uusikin koulu on jo täynnä. Sjökulla, kun se joskus valitusten viivästyttämänä lopulta valmistuu, on liian pieni tämänhetkisillekin lapsille – puhumattakaan niistä lapsista, joita oppilaaksiottoalueelle on vastoin ennusteita muuttanut.

Sekä Pekka Sinisalo että Suvi Terho toivoivat, että rakennusvaiheessa kiinnitettäisiin huomiota myös melun torjumiseen. Melu on suuri ongelma kouluissa. Osittain se johtuu siitä, että kouluihin rakennetaan kalliita, hienoja ja kauniita erikoistiloja, jotka rakennuksen valmistuttua joudutaan tilanpuutteen vuoksi ottamaan opetuskäyttöön. Sinisalo joutui opettamaan luokkaansa lasiseinäisessä kirjastossa, jossa ei ollut lainkaan äänieristystä.

Raija Vahasalo peräänkuulutti tiukempaa suhtautumista rakentamiseen. Kunnan on vaadittava rakentamisen laatua, jotta emme rakentaisi valmiiksi sairaita taloja. Myös korjausmäärärahojen riittävyydestä on huolehdittava. Toivottavasti myös vaalien jälkeen.

Kouluasioista koko valtuustokauden puhunut Pauliina Juntunen kehottaa vanhempia aktiivisuuteen: koulujen kannalta hyviä päätöksiä tehdään vain, jos valtuustossa istuvat 51 ihmistä ymmärtävät niiden tärkeyden. Kuntalaisten yhteydenotot ja mielenilmaukset lisäävät kovasti ymmärrystä.

Koulujen johtokuntien lakkauttaminen oli sikäli merkillinen puheenaihe, että ehdokkaat olivat aiheesta eri mieltä. Osan mielestä johtokunnat lakkauttamalla katkaistaan viimeinenkin side vanhempiin ja lähidemokratiaan – ja pienpuolueisiin. Osa taas katsoi, että johtokuntien päätösvalta on niin rajallinen, ettei niistä ole hyötyä ja että ne vain hidastavat asioiden hoitoa lisäämällä byrokratiaa. Kunnanvaltuusto päättää johtokuntien kohtalosta tosin jo ennen vaaleja, 8.10. Klo 18 alkavaa kokousta voi tulla seuraamaan, jos asia kiinnostaa.

Pätevän henkilökunnan rekrytointi kouluihin ja päiväkoteihin on vaikeaa: Kirkkonummen työilmapiirissä on parantamisen varaa, palkat ovat matalammat kuin naapurikunnissa, henkilöstön etuisuuksia on uuden henkilöstöjohtajan nimeämisen jälkeen vähennetty, sijaiskielto kiusaa ja rekrytointi aloitetaan liian myöhään.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että meidän on saatava palkat ainakin lähestymään naapurikuntien palkkatasoa. Henkilöstön hyvinvointiin on kiinnitettävä myös entistä enemmän huomiota. Lisäksi keskustelijat kaipasivat edullisia vuokra-asuntoja koulujen ja etenkin päiväkotien työntekijöille: miksi kukaan tulisi töihin Kirkkonummelle, jos saa paremmin palkatun työpaikan ja halvemman asunnon Espoosta.

Huonoja etuja voisi kompensoida koulun imagolla. Onko meillä ainoatakaan koulua, jossa olisi satsattu koulun imagoon? Toimipisteen ilmapiirin parantaminen ja toimintamahdollisuuksien turvaaminen esimerkiksi avustavan henkilökunnan riittävyydestä huolehtimalla voisi tuoda helpotusta rekrytointiin.

Imagoon vaikuttavat myös työvälineet. Kirkkonummen kouluissa eletään kivikautta, mitä tulee koulujen tietoteknisiin valmiuksiin. Kunnan atk-osasto saa ehdokkailta tiukkaa kritiikkiä. Koulutoimelle halutaankin oma atk-osasto, joka ottaisi hankinnoissa huomioon koulujen todelliset tarpeet. Vähiä rahoja kun ei haluta tuhlata joutaviin leluihin – joista espoolaisopettajilla tuntui olevan runsaasti kokemusta.

Kumpikin keskustelu päättyi kesken, kun puhuttavaa oli enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa. Voisikohan teemallisia, aivoriihityyppisiä, avoimia keskustelutilaisuuksia järjestää vielä vaalien jälkeenkin? Kuntalaisia ne kiinnostavat, ja päätöksentekijätkin voisivat saada hyviä ideoita ja löytää yhteisiä säveliä ohi puoluekantaan sidottujen ennakkoasenteiden. Kirkkonummelle voisi syntyä uusi, iloinen yhteistyöhenki, joka tuottaisi tulokseksi lisää hyvinvointia ja parempaa hallintoa.

Viimeksi päivitetty ( 04.10.2012 18:30 )