Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Pertti Panula Sata vuotta lintujen rengastusta Suomessa

Blogit

Kirjoittaja tarttuu ajankohtaisiin ja tärkeäksi kokemiinsa asioihin, joista Kirkkonummen luonto ja päätöksenteko ovat usein esillä.

Sata vuotta lintujen rengastusta Suomessa

aiheena Ympäristö
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2162
  • 0 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Eilen oli kulunut sata vuotta siitä kun Suomessa rengastettiin ensimmäinen talitiainen. Rengastaja oli myöhemmin kuuluisaksi tullut lintukantojen arvioija Einari Merikallio, yksi Suomen lintutieteen suurista tutkijoista. Ansio rengastuksen aloittamisesta maassa kuuluu eläintieteen professori J.A. Palmenille, joka hankki renkaat ulkomailta ja näki jo varhain lintujen merkitsemisen mahdollisuudet. Muualla lintuja oli rengastettu jo joitakin vuosia. Suomalaiset lintujen rengastajat kokoontuivat 100-vuotisjuhlakokoukseen Helsingissä tänä viikonloppuna. Nyt talitiaisia on rengastettu Suomessa lähes miljoona. Yhteensä Suomessa on rengastettu yli kymmenen miljoonaa lintua. Ahkerimmat rengastajat ovat merkinneet yli 200 000 lintua kukin, ja pisimmät rengastusurat ovat kestäneet yli 60 vuotta.

Kokouksen yhteydessä julkistettiin Suomen Rengastusatlaksen ensimmäinen osa. Kirja on upea, ja siitä tulee empimättä yksi suomalaisen biologisen tutkimuksen merkkipaaluja. Vaikka satelliittipaikantimin ja muilla nykyaikaisilla vempaimilla voidaan seurata yksittäisten lintujen liikkeitä hyvinkin tarkasti, monet tärkeät ilmiöt olisivat jääneet selvittämättä ilman lintujen rengastusta. Ilman rengastusta olisi tuskin ollut mahdollista selvittää laajasti, missä suomalaiset merikotkat viettävät talvensa. Tämä tieto puolestaan johti talviruokinnan aloittamiseen täällä ja kannan pelastumiseen. Nykyisin merikotkat ovat Kirkkonummellakin usein nähtyjä komistuksia. Rengastamalla valtava määrä haarapääskyjä selvisi myös, miksi haarapääskyistä kolmannes on kadonnut lyhyessä ajassa. Aivan, haarapääskyistämme on jäljellä vain kaksi kolmannesta verrattuna parin vuosikymmenen takaiseen aikaan. Parhaillaan selvitetään rengastustiedoista, miksi värikäs pohjoinen asukas järripeippo ja monet muut lajit ovat vähentyneet selvästi viime vuosikymmenten aikana.

Itse olin ilahtunut löytäessäni tiedon siitä, että 1970-luvun alussa Kilpisjärven takatuntureilla rengastamani ja sittemmin Ibizan lentokentältä kuolleena löytynyt keräkurmitsa on ainoa Länsi-Lapissa rengastetusta lajin edustajasta tehty ulkomaan löytö. Keräkurmitsahan on harvinainen, valloittavan kesy ja kaunis Lapin lintu, josta Bengt Berg julkaisi vuonna 1924 kuolemattoman kirjan ”Min vän fjällpiparen”.

Rengastuksen aloittamisen lisäksi Palmen teki poikkeuksellisen elämäntyön etsimällä paikan biologiselle kenttäasemalle ja käynnistämällä sen. 1901 hän osti Hankoniemeltä Norrgårdin tilan Krogaruddenin ja lähisaaria, yhteensä vähän yli 100 hehtaaria, ja perusti alueelle vieläkin toimivan Tvärminnen biologisen aseman. Asemalla työskentelevät olivat aluksi joko hänen vieraitaan tai asuivat alueella pientä korvausta vastaan. Maakauppojen lisäksi Palmen kustansi aseman lisärakentamisen omista varoistaan. Vuonna 1918 Palmen määräsi testamentissaan koko aseman kaikkine alueineen ja rakennuksineen Helsingin yliopistolle. Asema ja sitä ympäröivä saaristo ovat siitä lähtien olleet olennainen osa Helsingin yliopistoa, ja mikä vielä tärkeämpää, yksi parhaiten säilyneitä osia Suomenlahden saaristoa ja yksi Itämeren tutkimuksen hienoimpia keskuksia. Jos tämäntapaista epäitsekkyyttä, avarakatseisuutta ja yleisen hyvän tavoittelua esiintyisi laajalti, Suomenkin akateemisen tutkimuksen ja koulutuksen tulevaisuus voisi olla valoisa huolimatta tämänhetkisestä taloudellisesta ahdingosta.

Miten kaikki tämä liittyy Kirkkonummeen? Porkkalan vuokra-ajan myötä Kirkkonummen luonto oli säilynyt poikkeuksellisen rikkaana. Vaihtelevia, vanhoja metsiä oli jäljellä monin paikoin, ja metsien hakkuut olivat monin paikoin jääneet vähiin, vaikka toisaalla oli rujostikin käsiteltyjä alueita. Kirkkonummella on Porkkalanniemi, yksi Suomen parhaista lintujen muuton seuraamispaikoista, ja sen edustalla oleva Rönnskär on yksi Suomen tunnetuista rengastuskeskuksista. Kirkkonummella on myös joukko hienoja alkuperäiskunnossa olevia soita, lukuisia reheviä ja linturikkaita järviä ja muita kosteikkoalueita kuten Espoonlahti, Sundet ja Saltfjärden. Erämainen Meikon alue ja eri puolilla Kirkkonummea sijaitsevat hoidetut viljelyalueet kulttuuriympäristöineen muodostavat yhdessä yhden Suomen hienoimmista retkeilyalueista. Kirkkonummelle onkin muuttanut suuri joukko luontoharrastajia ja biologian alan ammattilaisia, jotka arvostavat ympäristöä. Täällä on myös tehty huomattavaa lintututkimusta. Vuonna 1994 menehtynyt kirkkonummelainen Olavi Hilden oli merkittävä saaristolintujen ekologian tutkija ja rengastaja. 1970-luvun alussa joukko entisiä partiolaisia aloitti Siuntion ja Kirkkonummen rajamailla pitkäaikaiset kirjosieppojen, lehtopöllöjen ja tikkojen seurantatutkimukset, jotka ovat sarjassaan ainutlaatuisia. Porukan ikääntyessä ekologian alan ammattibiologit ovat nyt ottaneet hankkeet hoitoonsa ja niistä on odotettavissa merkittäviä tuloksia jatkossakin. Kirkkonummella asuu ja vaikuttaa Dick Forsman, yksi maailman parhaita ja tunnetuimpia petolintujen asiantuntijoita. Hän on kirjoittanut joukon alan klassisia perusteoksia ja kuvittanut suuren joukon kirjoja, muun muassa vasta ilmestyneen rengastusatlaksen. Porkkalan kärkeen vaeltaa edelleen satamäärin lintuharrastajia keväisin seuraamaan arktisten lintujen massamuuttoa ja syksyistä petolintujen muuttoa.

Kirkkonummen tunnettujen ja rauhoitettujen luontokohteiden lisäksi täällä on edelleen pienempiä loistavia luontokohteita, kuten vanhoja metsiä, nevoja, isovarpusoita, metsokallioita ja lehtoja. Nämä tarjoavat koululaisille arvokkaita retkikohteita luontoaiheiseen opetukseen ja lisääntyvälle asukasmäärälle hienoja lähivirkistysalueita. Luontoarvojen säilyminen täällä on kuitenkin suuressa vaarassa. Toisin kuin monissa muissa kunnissa, meillä on ympäristöä koskevassa päätöksenteossa suuria ongelmia. Arvokkaita luontokohteita menetetään huonosti harkitun päätöksenteon tuloksena. Usein perusteluna on yritysten edun mukainen päätöksenteko. Tämä on sekä lyhytnäköistä että huonosti harkittua: myös luonto on tärkeä yritystoiminnalle. Luontoon liittyvää yritystoimintaa on jo Kirkkonummella, ja sitä on mahdollista laajentaa. Säästettävät luontokohteet ovat usein myös varsin pieniä, joten tilaa muulle ympäristöä vaurioittavallekin yritystoiminnalle on runsaasti. Samalla kun luontoarvoja menetetään, poistuu myös houkuttelevuus ja sen mukana kaivattuja ”hyviä” asukkaitakaan ei ehkä tulevaisuudessa ole paljon. Tehtyjä virheitä voidaan tietysti korjata vaikka purkamalla huonosti suunniteltuja liiketoiminnan alueita ja rakennuksia, mutta menetetyt lehdot, kalliot, suot ja puronotkot eivät tule takaisin. Lyhytjänteinen päätöksenteko kertoo myös paljon arvomaailmastamme eikä se jätä lapsillemme mahdollisuutta kokea alkuperäisen luonnon elämyksiä lähiympäristössä.

0

Olen Kirkkonummella vuodesta 1988 asunut luontoa ja liikuntaa harrastava lääkäri ja professori.

Kommentit

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija

Kirjoita kommentti

Vieras keskiviikko, 20 syyskuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0464 sekunnissa.