Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Muumimamma Rakennusterveisiä Raaseporista!

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Rakennusterveisiä Raaseporista!

aiheena Vuodatuksia
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2167
  • 0 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Minun on pitänyt kirjoittaa, pitänyt niin monta kertaa.
Aikomukseksi se on jäänyt talven kääntyessä kevääksi, kevään ihanaksi kesäksi ja nyt ilmassa on vihdoin syksyn tuntua. Ja vasta, kun uusi Muumilaaksomme on pian valmis, tunnen tarvetta tarttua sulkakynääni ja heittää näytölle koko rakentamisen kirjon yhdellä kertaa

Aikaa viime maaliskuun lopulta, kun tontti paljastettiin kaivinkoneella miltei metrisestä hangesta, tuntuu silti kuluneen kovin vähän. Paljon on kuitenkin ehtinyt sattua ja tapahtua, ennenkuin päästiin näihin päiviin.

Kevättalven Muumiperhe pakkasi vielä tavaroitaan Kirkkonummella, kukin tavallaan. Miespuoliset tuppasivat istuksimaan sohvalla ja toteamaan, että on vielä niin-ja-niin paljon aikaa ja että kyllä tässä ehtii. Hämmästyttävin lause heidän suustaan taisi kuitenkin olla se, ettei täällä ole paljon mitään pakattavaa! Mammalla savusi korvat ja suusta syöksyi polttavia liekkejä, kun Muumitalon sisälmyksiä lenteli laatikoihin. Osa meni myös roskiin ja osa myyntiin, enkä malta olla kiittelemättä tässä kohtaa Facebookin Tuttavakirppis Kirkkonummi-Siuntio -ryhmää, mistä meille tarpeeton löysi nopeasti tarvitsijan! Muumilaiva saatiin kuin saatiinkin seilaamaan kohti historiallista, kaunista Raaseporia ihan ajallaan ja vanhan kotimme avaimet luovutettiin uusille asukkaille.

Matkamme kohti uutta kotia oli siis alkanut! Ensin oli sullouduttava ahtaasti vuokra-asuntoon, selvittävä lasten "mä en ainakaan ole tuon kanssa samassa huoneessa" -marinoista, "mihin tämäkin muka mahtuu" -kysymyksistä sekä tutustuttava kouluun ja eskariin. Oli myös hankittava esikoiselle junalippu, millä pääsisi kulkemaan viimeisen peruskouluvuotensa tutussa Kirkkoharjun koulussa. Ensimmäiset junaliput ostettiin netistä ja kun poika meni ostamaan seuraavia juna-asemalta, tuli vastaan kielimuuri. Jåå-å, här i Raseborg! Lipunmyyjä oli itsepäisesti puhunut jälkikasvulle ruotsia, kunnes lapsi oli tokaissut hänelle hitaasti, selvästi ja kuuluvasti : puhu suomea! Ja vielä toistamiseen. Lopulta hän oli saanut palvelun suomeksi. Raasepori suomenkielistyy jatkuvasti, mutta palvelua selkeällä suomella saa silti etsiä.

Kaiken sekasorron keskellä aloitin uuden työni Espoossa. Siitä en sen enempää aio kertoa, paitsi etten suosittele Espoota missään muodossa kenellekään. En työpaikaksi, saati asuinpaikaksi. Enkä vahingossakaan väitä Espoota paikaksi, missä lasten on hyvä kasvaa. Kyllä, te Kirkkonummelle sieltä päin saapuneet lapsiperheet olette todellakin tehneet viisaan valinnan! Jokainen valinta kauemmaksi Kehä III:sta on mielestäni hyvä. Mitä kauempana, sitä parempi. Nyt työskentelen jo Raaseporin kaupungin palveluksessa : viimeinen työmatka Espoosta kohti kotia meni suupielet korvissa, oli se vaan hienoa päästä sieltä pois!

Niin, se rakentaminen. Tilasimme siis muuttovalmiin talopaketin Suomen suurimmalta "Avaimet käteen" -talojen toimittajalta. Muumipapalla olisi kyllä kädentaitoa tehdä itsekin, mutta häntä haittaava käsivaiva esti meitä ryhtymästä omatoimirakentajiksi. Avuksemme tähän projektiin tuli tuttu, yli 20:n vuoden kokemuksen omaava rakennusmestari työmaan valvojaksi sekä miehen entinen, pitkäaikainen työnantaja maanrakennuspuuhiin yhdessä Muumipapan kanssa. Kasassa oli siis hyvä joukkue, joka on matkan varrella osoittautunut kultaakin kalliimmaksi valinnaksi.

Talolle tehtiin tietysti ensimmäisenä pohja. Sitten saapuivat perustajat, jotka valoivat sokkelin vinoon. Noin vain, kas se tuntui olevan helppoa. Muumipappa täytti sokkelin soralla vastoin talotehtaan ihmeellisiä, vanhanaikaisia ohjeita ja kapillaarikatkokin tuli siihen mihin se kuuluu, täytön pintaan. Sitten saapuikin jo talopaketti pohjanmaalta. Toukokuisena aamuna olin kameroineni parkissa ja sain nähdä, kuinka meidän uusi kotimme nostettiin pala palalta paikoilleen. Siipeensä oli saanut talo rekan kyydissä, mutta kolhiintuneet laudat ja tuulensuojalevyt toki vaihdettiin. Parissa vuorokaudessa talolla oli vesikatto päällä ja kiitokset ilmojen haltijalle, nuo päivät olivat poutaa. Oli uskomaton kokemus nähdä, kun siihen, missä on tyhjää tilaa, nousee hetkessä kokonainen talo!

Tätä alkupuuhastelua seurasi lattianvalu. Huolimatta A4-kokoa olevasta "Muista ilmatraileri" -muistilapusta työmiehet unohtivat kytkeä ilmastoinnin ja kaikki ilmastointiputketkin oli tukittu. Talo sananmukaisesti kylpi kosteudessa, ja vasta parin päivän päästä talotehdas vaivautui tuomaan paikalle tuulettimen. Onneksi talo oli sisältä niin hyvin muovitettu, ettei kosteus päässyt rakenteisiin tai villoihin : pahin painajaiseni alkaisi siitä, että jonain kauniina päivänä meillä olisi käsissämme hometalo.

Alkoi lattiavalun kuivumisen tuskallisen hidas odottaminen. Tällä välin me teimme pihaa ja maalasimme taloa ulkopuolelta täyttä höyryä. Muumipapan terassiprojekti paisui paisumistaan, tuloksena meillä on nyt terassia 60:n neliön verran. Kyllä siinä mahtuu päiväkahvinsa juomaan, en minä toki valita (vaikka laskun nähtyäni meinasinkin pyörtyä). Budjetti on noussut tasaisesti koko projektin ajan, ja kiittelen onneani että projekti on nyt niin loppusuoralla, ettei mitään yllättäviä kuluja enää tule. Tai pitäisi tulla. 3/4 pihasta on tehty, nurmikko kasvaa ja kukat kukkivat.

Sisätöissäkään kaikki ei ole mennyt, kuten Remontti-Reiska ehkä toivoisi ja ohjeistaisi. Jäävuoren huippuna lienee se, että kylpyhuone jouduttiin kertaalleen purkamaan, kun reikiä täynnä olevan vesieristeen päälle mentiin laatoittamaan. Sen enempää en aio näistä sisätyövaiheiden ongelmista selostaa, siihen kuluisikin sitten loppuilta eikä kellään olisi enää kivaa. Totean vain, että mikäli nämä työmiehet eivät olisi olleet tiukan valvonnan alla, meillä olisi käsissämme paljon heikkolaatuisempi talo.

Tänään talolla on tehty lattiat valmiiksi. Loppuviikosta on listojen, karmien ja väliovien vuoro ja sitten vielä pääoven vaihto rakennusaikaisesta ihan oikeaan. Perjantaille yritetään saada muuttotarkastus ja pian on muumilaiva liikkeellä kohti uutta satamaa, jonne sen on tarkoitus laskea ankkurinsa pidemmäksikin aikaa.

Useita kertoja projektin hitaaseen edistymiseen tuskastuneena tai vastoinkäymisistä väsyneenä saatoin miehelle huokaista, että olisipa vaan ostettu se valmis talo. Mutta nyt tiedän, että tämä matka tontista taloksi on todellakin ollut kaiken vaivan ja harmin arvoinen! Olemme saamassa Aivan Erityisen Talon, joka ei lukuisten asuntonäytöissä nähtyjen talojen tavoin ole "vähän sinne päin" eikä "tämä on aivan ihana" -kommentti kohteesta jatku "mutta kun" -alkuisella sivulauseella. Tämä talo on tehty ja muutettu pohjaltaan juuri sellaiseksi, minkä me halusimme. Tämä talo on myös tontilla, joka on meille juuri oikeassa paikassa - lähellä palveluita, mutta silti omassa rauhassaan. Tähän taloon on lisätty kaikki se ihana tilpehööri, mitä Mamma rakastaa. Ja tätä rakentamista seuranneena, en taitaisi enää uskaltaa ostaakaan jonkun muun rakentamaa tai rakennuttamaa taloa - niin paljon kun voi rakennusvaiheessa mennä pieleen. Vai pitäisikö, kaiken jälkeen, todeta että hyvin todennäköisesti meneekin.

Sellaisia kuuluu Muumiperheen rakennusprojektille kauniiseen Raaseporiin. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun meiltä on vain minuuttien automatka upeille ruukki-alueille ja voimme piipahtaa vaikka Fiskarsissa jäätelöllä, noin vain. Historian siipien havina on aina ollut musiikkia korvilleni ja kauniit maisemat ruokaa silmilleni. On kivaa asua pienessä maalaiskaupungissa, olen viihtynyt ja olen rakastunut tähän kylään. Tulkaa tekin, kyllä tänne vielä mahtuu.

Ihanaa syksyä toivotellen,

Muumimamma

0

Kommentit

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija

Kirjoita kommentti

Vieras torstai, 27 heinäkuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0366 sekunnissa.