Joitakin vuosia sitten näin miellyttävän pikkutakin amerikkalaisessa kaupassa. Siinä riippuvassa lapussa luki ”Proudly Made in USA”. Käytän takkia edelleen. Sen ripustuslenkissäkin lukee ”Made in USA”. Alkaessani kirjoittaa tätä tarkistin, millainen yhtiö vielä tekee miesten pikkutakkeja Yhdysvalloissa. Kyseessä on 1899 perustettu yritys, joka tekee vaatteita Rochesterissa New Yorkissa. Tänä vuonna kävin jälleen työmatkalla Kaliforniassa ja ostin tuliaisiksi kaksi puseroa, joiden ostopäätös syntyi laadun lisäksi lopulta siksi, että nekin oli tekstin mukaan tehty USA:ssa. Pari vuotta sitten Meksikossa matkustaessani kerroin isännälleni, että haluaisin ostaa kotiin vietäviksi tavaroita, jotka varmasti on valmistettu Meksikossa. Luulin tämän olevan aivan helppoa, mutta osoittautui että ainakin lähes kaikki turistirihkama (jota en toki ollut ostamassakaan) oli valmistettu jossakin muualla. Isäntäni näki vaivaa ja vei minut käsityökeskukseen, jossa oli suurenmoisia paikallisia nahkatuotteita, puutavaroita ja muita käsitöitä. Löysin sieltä aivan riittävästi kestäviä ja hyvin tehtyjä tuliaisia.

Kauppa on viime vuosina alkanut yhä useammin jättää tuotteista pois merkinnän valmistusmaasta, milloin mistäkin syystä. Yleisesti tunnettua on, että tavaroiden valmistusta on siirretty kaukaisiin maihin työvoimakustannusten säästämiseksi. Samalla valmistajat ovat alkaneet sitkeästi vastustaa vaatimuksia siitä, että valmistusmaa tulisi ilmoittaa. Jostakin syystä ei haluta, että valmistusmaa olisi yksi ostopäätökseen vaikuttavista tekijöistä.

Olen ollut kumisaappaiden suurkuluttaja yli 50 vuotta. Vielä muutama vuosi sitten uusien saappaiden hankkiminen oli tavattoman yksinkertaista: miltei mistä tahansa kaupasta löytyi korkealaatuiset mustat suomalaiset saappaat. Tällaisilla vaelsin ystävieni kanssa vuonna 1971 kuuden viikon aikana satoja kilometrejä Enontekiön takatuntureilla, suuren osan matkaa vaativassa kivikkorakassa. Seuraavana vuonna vaelsin samoissa maisemissa samoilla saappailla. Muutama vuosi sitten näiden saappaiden valmistus Suomessa lopetettiin. Kaupasta löytyy edelleen samannäköiset, suomalaisen firman nimissä myytävät saappaat. Pakkauksista ja saappaista ei mistään löydy valmistusmaata eikä tietoa siitä, miten vedenpitävyys on testattu. Ostimme niitä perheeseen 3 paria, ja ne kuluivat ja alkoivat vuotaa hyvin pian. Tänä keväänä olen kiertänyt kauppoja kummallisen ongelman vuoksi: haluaisin ostaa vedenpitävät, kestävät pitkävartiset kumisaappaat. Sellaisia ei näytä olevan saatavilla ainakaan tavallisissa kaupoissa. Minun näkökulmastani kärsimme nyt tässä ja monissa muissakin asioissa tavarapulasta, siis hyvän tai hintansa arvoisen tavaran pulasta.

Tavaroiden laatu on romahtanut. Joitakin vuosia sitten minä ja kaksi työtoveriani ostimme suuresta helsinkiläisestä tavaratalosta samanlaiset mustat kelsiturkit hyvään tarpeeseen kylmäksi talveksi. Kaikkien takeista napit irtosivat ensimmäisen viikon aikana. Ystävieni vaimot (sic!) ompelivat heidän takkeihinsa napit takaisin. Minä sen sijaan vein takin takaisin kauppaan ja pyysin kiinnittämään napit uudelleen. Myyjä katsoi minua ymmärtäväisesti ja kysyi, tiedänkö kuinka paljon takki olisi maksanut, jos napit olisi siihen ommeltu pysyvästi? Minä puolestani ihmettelin, onko varsin kalliiseen turkkiin napit ommeltu vain osoittamaan sitä paikkaa, johon ne tulisi itse ommella. Hyvästä palvelustaan tunnettu tavaratalo vastasi odotuksiani ja napit ommeltiin siellä uudelleen kiinni. Ne kylläkin irtoilivat tämän jälkeen, ja olen niitä sitten itse aika ajoin kiinnitellyt. Minulla on vielä tallella myös 1960-luvulla hankittu kelsiturkki, jonka napit ovat edelleen kiinni alkuperäisin ompelein. Niitä ei ole tarvinnut alinta lukuun ottamatta korjailla.

Elektroniikkavimpainten osalta on helpompi ymmärtää, että valmistusmenetelmät on viritetty muutaman vuoden käyttöikää varten, koska laitteiden kehitys on niin nopeata, että mekaanisesti kestävät laitteet kultajuotoksineen kävisit vanhanaikaisiksi muutaman vuoden kuluessa joka tapauksessa. Nämä ovat kuitenkin poikkeus: laadun romahtaminen koskee lähes kaikkea, arkihatuista perunankuorimaveitsiin.

Joitakin vuosia sitten näin korjausrakentamisen asiantuntijana toimivalla ystävälläni rautakangen, joka oli kärjestään kaikilta neljältä sivulta teräväksi taottu ja näin aivan erilainen kuin kaikki kaupassa saatavilla olevat, ja kivet nousivat sillä maasta uskomattoman hyvin. Hän kertoi että vehje oli hänen firmansa sepän suomalaisesta kaupan rautakangesta takoma, ja seppä voisi tehdä minulle samanlaisen. Kun vein kaksi kankea muutostyötä varten, ystäväni kertoi sepän kysyneen, olenko tuomassa suomalaisia vai kaukomaiden rautakankia. Ihmettelin miksi tätä kysyttiin, ja kuulin että kaukomaiden rautakankia varten ahjoa ei tarvitse kuumentaa ollenkaan, koska kanget on taottavissa ilmankin, eikä niitä saa karkaistuksi millään. Nämä kanget taipuvat miltei poikkeuksetta normaalissa kivien vääntöurakassa käyttökelvottomiksi. Pelkään, että samanlaiset ongelmat tulevat koskemaan myös vaativampia tuotteita, kuten laivanpotkureita, millä voi olla hankalia seuraamuksia suomalaiselle teollisuudelle. Tavaranvalmistuksen kadotessa ei ole ihme, että teollisuuden työpaikat häviävät. Samalla tulee häviämään muotoilu ja muu tuotekehitys, josta suomalaiset ovat syystä olleet ylpeitä. Valitettavasti ne voivat menestyä vain siellä missä tuotteita valmistetaan. Muotoilu muuttuu ensin näpertelyksi ja häviää sitten. Suomella on tässä toivoa vain mikäli tavaroita aletaan jälleen valmistaa täällä –ja me ostamme niitä vähän korkeammalla hinnalla kuin muualla valmistettuja.

Olen tehnyt itselleni yksinkertaiset ohjeet tavaroiden hankinnassa noudatettaviksi:

  1. Ulkomailla ostetaan, mikäli tarvetta on, kotiin tuotavaksi kyseisessä maassa valmistettuja tuotteita.
  2. Jos suomalaisen yhtiön myymässä tuotteessa ei lue Made in Finland tai siinä ei ole asiaa tarkoittavaa merkkiä, tuote ei ole valmistettu Suomessa.
  3. Ulkomailla valmistetut suomalaisten firmojen tuotteet ovat heikkolaatuisia verrattuna Suomessa valmistettuihin, vaikka usein näyttävät samanlaisilta. Jos löydät kirpputorilta tai huutokaupasta vähän käytettyjä vanhoja Suomessa tehtyjä tavaroita, osta tarpeeseesi.

Lopuksi pyydän mahdollisten lukijoiden apua: yrittäkääpä löytää kaupasta Suomessa valmistettuja vahakantisia ruutuvihkoja, sellaisia joita oli käytössä 1960- ja 1970-luvulla kouluissa ja jotka pysyivät koossa siihen saakka kun viimeinenkin sivu on täytetty. Jos löydätte näitä, ilmoittakaa minullekin. Lintuharrastajalle ne ovat aina mukana kulkevia välttämättömyystarvikkeita.