Varmistaakseen pääsyn taivaallisiin ikuisiin iloihin Euroopan nuoret miehet lähtivät toisen vuosituhannen alussa ristiretkille jakamaan uuden uskon ilosanomaa. Myös pakanallisimpaan nurkkaan, Baltiaan, alkoi 1200-luvulla virrata Keski-Euroopasta uskonmiehiä. Sistersiläismunkit tunkeutuivat yhä pohjoisemmaksi ja 1300-luvun alussa he rakensivat Padisen luostarilinnan viisi peninkulmaa Tallinnasta länteen.

Uteliaisuus veti munkkeja merelle ja kohti pohjoista, missä vuorokauden matkan takana oli harvaan asuttu, kalarikkaiden jokien pilkkoma rannikko. Porkkalan niemen länsipuolitse oli helppo purjehtia läpi Tavastfjärdenin ja jatkaa soutaen Estbynjokea nykyisen rautatieaseman kupeeseen Munkkullaan. Kirkko rakennettiin hieman pohjoisemmaksi muutaman kivenheiton päähän. Padisen uskonmiehet hallitsivat pian useita maa-alueita.

Ennen vuotta 1989 Kirkkonummelle muuttaneet muistavat ränsistyneen, mutta tuolloin edelleen ylväänä seisovan kartanon päärakennuksen Munkkullan mäellä. Jotkut poliitikot pitivät taloa häpeäpilkkuna, toiset halusivat säilyttää, olihan se Kirkkonummen syntypaikalla.

Kun rakennuksen purkamisen kannattajat uhkuivat tarmoa, vihreiden ydinjoukko valtasi talon muutamaksi päiväksi. Pian kuitenkin eräänä kesäyön hetkenä 1989 autiona ollut talo sytytettiin tuleen ja liekit nielivät sen muutamassa tunnissa. Kohta useat muut keskustan talot kokivat saman kohtalon. Syitä syttymiseen ei koskaan saatu selville.

Padisen munkit valtasivat Munkullan 800 vuotta sitten. Nyt hyökkäämässä ovat kunnan poliitikot, jotka näkisivät mielellään mäellä pilvenpiirtäjän. Puuhanaisten ja -miesten mukaan rakennus voisi olla niin korkea, että sieltä olisi näkymät Porkkalan välkkyville merenselille. Jos vielä pantaisiin muutama kerros lisää, nähtäisiin ehkä Padisen munkkien kotiluostarin muurit.

Alueen kaavan uudistaminen on aloitettu ja uhkana on, että kotikuntamme, kirkon ohella, tärkein menneisyytemme muistomerkki ollaan panemassa kehityksen jalkoihin. Munkkulla ei ole pusikkomäki, miksi kehitysmyönteiset tahot sitä nimittävät. Kun kulkee Munkkullan pusikoissa tuntee, että mäki henkii menneisyyttä. Rakennuksista vain viljamaksiini on jäljellä, mutta vanhoja kivijalkoja, valleja ja muita ihmisen käden jälkiä on kaikkialla. Jalot kasvit kertovat mäen suuresta menneisyydestä. Vaikka tiet kulkevat joka puolella, on korkeammalla huipulla rauhallista.

Munkkullan mäki on keskustan arvokkain tontti. Businesskansa sanoo, että juuri tästä syystä se tulee rakentaa raskaasti, liki pilviin asti. Minusta arvokkain tontti tulee käyttää niin, että se tulee mahdollisimman monien kuntalaisten käyttöön. Sen tulisi olla vuosisatojen taakse katsova kulttuuripuisto ympärillä olevien 1970-2010 vaikuttaneiden ihmisten toteuttamien rakennustaiteen tuotteiden vastapainona.