Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Tiina Karlsson Ovatko politiikan maailmankirjat menneet sekaisin?

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Ovatko politiikan maailmankirjat menneet sekaisin?

aiheena Politiikka
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2696
  • 1 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Viikon sisällä valtakunnan politiikassa on koettu kummia. Oppositio auttaa hallitusta ja hallituspuolue lähtee itse oppositioon vastalauseena hallituksen politiikalle. Ongelmien ratkaisuiksi tarjotaan siis kahta vaihtoehtoista mallia, yhteistyötä ja populismia. Kumpi kantaa pidemmälle?

Koska päätöksentekojärjestelmä niin valtakunnan kuin paikallisellakin tasolla on yksi iso hiekkalaatikko, jossa leikkivät ne, jotka kykenevät lainaamaan ämpäriä ja lapiotaan toisellekin, jäävät ulkopuolelle usein ne, jotka itsepäisesti pitävät lapiostaan kiinni. Laatikon reunamille voi jäädä valittamaan, mutta kukaan laatikon sisällä ei enää perään huutele.

Kun lähdetään ovet paukkuen neuvotteluista niin mitä sillä saavutetaan? Mitä sillä on tarkoitus saavuttaa? Jos on kyse pienryhmästä, niin sillä ei saavuteta ainakaan sitä miksi politiikkaan on lähdetty, eli äänestäjien etujen ajamista. Ei, koska pienellä ryhmällä ei ole missään päätöksentekoelimessä sen enemmistöä, vaan vaikuttaminen perustuu yhteistyöhön muiden ryhmien kanssa. Vaikuttaminen tapahtuu itse asiassa ennen päätöksentekoa, ei sen jälkeen. Eikö vasemmistoliitonkin pitäisi nyt nimenomaan olla varmistamassa että lapsilisiin kohdistuvat leikkaukset eivät kosketa kaikkein pienituloisimpia? Pitäisi, mutta se juna taisi jo mennä. Tärkeämpää oli varmistaa oman penkin säilyminen seuraavien vaalien jälkeen, kuin jäädä vaikuttamaan pienituloisten asemaan.

Entä kotoiset ovien paukuttelijat? Kuinka osallistumattomuudella muka saadaan enemmän aikaiseksi kuin osallistumalla? Onko näyttävästi ajoitettu lähtö pikemminkin vastuunpakoilua kuin arvokannanotto? Arvothan kerrotaan ennen vaaleja ja niiden mukaan valitaan toimijat ajamaan omia asioita. Kuka on kiinnostunut jonkin ryhmittymän arvoista enää sen jälkeen kun nämä ovat näyttävästi yhteiseltä hiekkalaatikolta poistuneet?

Yhteistyössä on voimaa? Kyllä. Tämä politiikan suunnanmuutos on selkeästi nähtävillä ainakin valtakunnanpolitiikassa. Viime aikoina on nähty myös se, että koska kansa alkaa olla väsynyt jatkuvaan räksytykseen, ja Sipilä on sen myötä kuin raikas tuulahdus, myös Timo Soini on alkanut pitää suutaan soukemmalla ja käyttäytyä enemmän valtiomiehen tavoin.

Omat persumme ovat myös juoneet samasta lähteestä, sillä KirPeät on hyvin yhtenäinen ja yhteistyökykyinen ryhmä. Sillä konseptilla se pienestä koostaan huolimatta onkin saanut sanomaansa läpi ovienpaukuttelijoita enemmän. Kukaan ei voi tehdä mitään yksin, vaan ajatuksia ja näkemyksiä vaihtamalla ja keskustelukulttuuria parantamalla voi pienikin ryhmä tulla kuulluiksi.

Suomi, ja myös Kirkkonummi, on tilanteessa, jossa vastuunsa tuntevat ihmiset ymmärtävät, että nyt ei ole omien yksityisten performanssiesitysten aika, vaan kipeät päätökset on tehtävä yhdessä. Myös vastuu kannetaan yhdessä. Jokainen päättäjä haluaisi olla jakamassa kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista, sen osaa kuka tahansa, mutta jokainen ymmärtää, että siitä ei tässä tilanteessa hyvää seuraa. Juhlat on nyt juhlittu vähäksi aikaa.

Kunnan taloudesta ja sitä kautta kuntalaisten hyvinvoinnista vastaavilla poliitikoilla on samanlainen tilanne kuin äidillä, jonka lapsi haluaa aamiaiseksi tikkarin. Puuro ei maistu hyvältä: ei saa lomauttaa, ei saa irtisanoa, ei lakkauttaa lautakuntia, ei saa vähentää järjestöavustuksia, ei saa leikata lapsilisiä, mutta kuitenkin pitää saada rahat jotenkin riittämään. Äiti tietää, että tikkari ei ole lapselle hyväksi ja toimii lapsen parhaaksi siitäkin huolimatta, että alkaa parku.

On helppoa paiskoa ovia tai kertoa äänestäjille tai lomautettaville työntekijöille, että minä kyllä olisin tehnyt toisin. Se on erityisen helppoa niille, jotka edustavat pieniä ryhmiä ja siten välttyvät raskaimmalta vastuun taakalta. Kysymys on kuitenkin siitä, kuinka kauan lapselle voi syöttää tikkareita, ennen kuin hampaat menevät lopullisesti. Kirkkonummella on jo ehditty popsia tikkareita aivan liikaa, ja vastuulliset poliitikot tietävät sen.

Lapset, vanhukset ja sairaat ovat meidän varassamme. Joka ikinen vielä työpaikan omaava voi olla osana savottaa miettimässä, kuinka omaa työtä ja sen toimintatapoja voisi kehittää niin, että se säästää aikaa, rahaa ja ympäristöä. Muuten käy väistämättä niin, että niitä, jotka aamuisin saavat töihin lähteä, on koko ajan vähemmän ja heidän taakkansa, koko järjestelmän ylläpitäminen, käy liian painavaksi. Sitten ei auta enää mikään määrä tikkareita sen enempää kuin puuroakaan.

Viisautta on toimia ennen umpikujaa, aivan kuten Juha Sipilä on asian oivaltanut. Siinä vasta viisas mies! Hänessä meillä on uusi Mannerheim, mies, joka yhdisti kansan!

0
Merkit: politiikka vastuu

Tiina Karlssonin löytää helpoiten omistamastaan kulttuurikahvila Babylonista. Yrityksen lisäksi hän huolehtii neljästä lapsesta. Tiina Karlsson on ehtinyt toimia aktiivisesti Kirkkonummen Yrittäjissä (pj 2009) ja Kide ry:ssä (vpj. 2008). Lisäksi hän harrastaa maalaamista ja musiikkia. Tällä hetkellä Tiina Karlsson vihreä valtuutettu ja valtuuston toinen varapuheenjohtaja.

Kommentit

  • Vieras
    Vesa-Pekka Sainio lauantai, 29 maaliskuu 2014

    Hei Tiina! Kiitos ystävällisistä sanoista KirPeiden osalta. Tiedän kokemuksesta, että poliittista yhteistyötä on tehty paikallisten Vihreiden kanssa ja siihen pyritään jatkossakin. Puoluerajojen ylittävä toiminta on mielestäni aina suositeltavaa, vaikka toki arvoissa ja maailmankatsomuksellisissa asioissa on aina omat eronsa.

    Tulin äskettäin kotiin Perussuomalaisten EU-vaaliohjelman julkistamistilaisuudesta ja kenttäväen juhlasta Finlandia-talolta. Tilaisuus oli upea, ja vaaliohjelma sekin. Olemme paikallisesti sitoutuneet johdonmukaiseen ja rakentavaan toimintaan, johon puoluekin pyrkii parhaansa mukaan.

    t. Vesa-Pekka Sainio
    KirPeiden 2. varapuheenjohtaja, valtuustoryhmän sihteeri

Kirjoita kommentti

Vieras torstai, 27 heinäkuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0364 sekunnissa.