Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Tiina Karlsson Olipa kerran veronkorotus... Osa 1

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Olipa kerran veronkorotus... Osa 1

aiheena Talous
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 1749
  • 2 kommenttia
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Historia on siitä kiinnostava aihe, että taaksepäin kun katselee, pystyy selkeästi näkemään tapahtumien syy- ja seuraussuhteet. Jokaisella ihmiselläkin on oma historiansa ja elämänkokemuksensa ja sitähän pitkään eläessä kertyy. Niin ihmiskunnan kuin henkilökohtaisessa historiassakin on kuitenkin oleellista se, että kokemuksista otetaan opiksi. Aina ei riitä vaikka opiskelisi historiaa, opittu täytyy osata soveltaa käytäntöön ja näin ei käy jos ei käytänteitä tunneta.

Yksi talouselämän ongelmista onkin se, että päätöksentekijät vieraantuvat arjesta. Ihmisen arki koostuu lukuisista valinnoista päivän mittaan ja mitä useampia päiviä kertyy, sen helpommin ymmärtää mihin valinnat johtaa. Näin siis elämässä, mutta kuinkas sitten politiikassa?

Kun tilanne menee niin kurjaksi, että päättäjät irtautuvat arjesta, saatetaan herkästi kuvitella, että yksi asia ei johda toiseen. Että yksittäinen päätös ei jollain kummalla fysiikan lailla olisikaan yhteydessä muihin asioihin, ja niiden summaan, vaan leijailevat iloisina irrallaan maailmankaikkeudessa.

Valveutunut vanhempi jo tietää, että nopea, makea välipala aiheuttaa sokerihumalan ja usein toistuessaan sinnikkään vatsamakkaran jonka poistamiseen tarvitaan verta, hikeä ja kyyneleitä. Siksipä valveutunut vanhempi ei sorru pikavoittoihin kuin selkä seinää vasten.

Kirkkonummen kunnanvaltuustossa oli maanantaina päätettävä tulevan vuoden veroprosentista.
Olemme iloisena hotkineet sokeripaloja viimeiset 20 vuotta ja ihraa on koneeseen kertynyt. Välillä on investoitu kovastikin nopeita tuloksia lupaaviin ihmedieetteihin, tehostamismielessä totta kai, mutta kun mokomat itsestään eivät tehosta vaan jonkin verran olisi pitänyt kuitenkin uurastaa että tulosta olisi tullut. Jokainen joskus laihduttanut tietää jojo-efektin, kuurin lopussa onkin lihavampi kuin alussa. Niin kävi meillekin.

Kuntaorganisaatio vain kasvaa vuodesta toiseen vaikka väkimäärä ei enää kasvakaan. Mitä tapahtui niille lukuisille konsulttiselvityksille ja tehostamisohjelmille, investoinneille joiden oli määrä tehostaa ja tehdä tulosta?

Ei niille mitään tapahtunut, ei kerrassaan mitään. Aloittaminen on aina kivaa, mutta työn loppuunsaattamiseen tarvitaan suunnitelma asian toteuttamiseksi. Ja ennen kaikkea, tarvitaan motivaatiota viedä suunnitelmat käytäntöön.

Jotta motivaatio pysyisi korkealla, on oltava tavoite. Maali. Sitten kun laihdun 5 kiloa, ostan uuden mekon! Kun maali on selvillä niin yhtäkkiä asiat liittyvätkin toisiinsa eivätkä leiju merkityksettöminä maailmankaikkeudessa.

Hyvä. Kun maali ja motivaatio on sopusoinnussa onkin helppo nähdä mihin mikäkin valinta johtaa, sillä sitä voi peilata kokemuksensa kautta lopputulokseen. Esimerkiksi näin:

Lähtötilanne on se, että Eurooppa on talouskriisissä toistamiseen viiden vuoden sisällä. Ensimmäisestä myrskystä Suomi selvisi vain viennin pysähtymisellä mutta toinen myrsky onkin viedä jo kotimarkkinatkin. Nyt on ikään kuin asemasotavaihe. Puolustus eli kotimarkkinat on pidettävä pystyssä mutta ikuisesti ei voi vain puolustaa, siinä loppuu voimat, pitäisi hieman hyökkäystäkin suunnitella.

Näitä esitettyjä veronkorotuksia tulisi tarkastella samalla tavalla. Ne on pidettävä maltillisina jotta kotirintama ei väsy, sillä jos ostovoima heikkenee, kotimarkkinatkin kutistuvat ja sitten tarvitaankin jo liittoutuneiden apua.

Onko odotettavissa, että maan hallitus pystyy rakenteellisiin muutoksiin? Eipä taida olla. Kenties joudutaan korottamaan taas alvia, energia-, jäte,- ja muita veroja. Väki vanhenee ja töissä on vähemmän kuin niitä jotka eivät ole. Lisäksi kunnat ovat tehneet edistyksellisesti valistustyötä: väki elää kauemmin kuin ennen.

Kirkkonummella on paljon asutusta taajamien ja kunnallistekniikan ulkopuolella ja moni joutuu investoimaan vesiosuuskuntiin lähivuosina. Lisääntyvä työttömyys, esitetty kiinteistöveron korotus, kunnallisveron korotukset, mahdolliset korotukset julkisiin palveluihin, julkiseen liikenteeseen, polttoaineeseen, elintarvikkeisiin, vuokriin jne. Huhhuh, siinä on pieni ihminen tiukilla. Samoin yhteiskunta. Ja kunnat. Kaikki nousevat kulut kurittavat myös kunnan taloutta ja samalla rahalla saadaan vähemmän palveluita. Tulee lisää työttömyyttä joka taas vähentää ostovoimaa, yrityksiä kaatuu jne.jne.

On ymmärrettävää, että tässä vaiheessa se ihana, nopea sokeripala jo houkuttaa. Nostetaan veroja niin saadaan palvelut pidettyä entisellään. Ja koko ajan saadaan rahalla vähemmän palveluita ja taas nostetaan veroja. Ei käy, dieetti on pakko aloittaa tai henki lähtee.

Ei hyvinvointiyhteiskunta voi millään kuvitella pysyvänsä muuttumattomana ja palvelut ennallaan kun maailma ympärillä muuttuu. Jos ennen mentiin hevosella ja nyt traktorilla niin ikävä kyllä hevosmies jää ilman työtä. Kuntien on pakko ottaa mallia yrityksistä ja pitää organisaationsa elastisena. Yrityksissä työskentelevät ihmiset tietävät, että voi olla ettei samasta työstä voi eläkkeelle jäädä. Koska sama työlainsäädäntö koskee kuntien ja yritysten työntekijöitä, ei näin voi olla valtion tai kunnan leivissäkään. Meillä eivät siihen rahat riitä. Eikä voimat.

On käytävä dieetille. Mutta niin viisaalle sellaiselle, että kuntalaiset eivät vähene, ostovoima pysyy ja ihmiset jaksavat suunnitella vielä toiveikkaina tulevaisuutta, sillä mikään ei vie turmioon nopeammin kuin epätoivo. Silloin tulee tehtyä vääriä valintoja.

Uudesta dieetistä lisää osassa 2.

0
Merkit: verotus

Tiina Karlssonin löytää helpoiten omistamastaan kulttuurikahvila Babylonista. Yrityksen lisäksi hän huolehtii neljästä lapsesta. Tiina Karlsson on ehtinyt toimia aktiivisesti Kirkkonummen Yrittäjissä (pj 2009) ja Kide ry:ssä (vpj. 2008). Lisäksi hän harrastaa maalaamista ja musiikkia. Tällä hetkellä Tiina Karlsson vihreä valtuutettu ja valtuuston toinen varapuheenjohtaja.

Kommentit

  • Vieras
    Juha Tarvainen torstai, 14 marraskuu 2013

    Monipuolinen ja näkemyksellinen kirjoitus. Kirjoituksessasi esiintyy kuitenkin seikkoja, joista tekee mieli keskustella hiukan toisesta näkökulmasta kuin mitä olet kirjoituksessasi tehnyt.

    Suomalaista yhteiskuntaa on yleisesti pidetty menestystarinana niin kotimaisessa katsannossa kuin ulkomaisissakin vertailuissa eri maiden kesken. Kunta on suomalaisen yhteiskunnan perusyksikkö siinä missä tätä nykyä yksilö ja perhekin. Vain hieman kärjistäen voi sanoa kunnan hoitavan kaikki ihmistä koskevat julkisen palvelun tehtävät, joita tässä maassa lainsäädännön kautta julkiselle sektorille on osoitettu. Näitä tehtäviä on paljon. Ehkä niiden määrä on noussut korkeaksi senkin vuoksi, että äänivaltaiset ihmiset läpi demokratiaketjun näkevät julkisen palvelun olevan olennainen ja ohittamaton osa toimivaa yhteiskuntaa. Näiden palvelujen jatkuvarahoitteisuus vaatii vakaan veropohjan: veronmaksukykyiset ja -haluiset kuntalaiset ja yritykset.

    Yhden ihmisen tai kotitalouden ostovoimaan vaikuttavat monet seikat. Verotuksen suuruudella on tähän vaikutuksensa, mutta ei mitenkään yksinomaisesti eikä välttämättä ensisijaisestikaan: esimerkiksi eräitä eläkeyhtiöiden johtajia verotetaan keskimääräistä paljon ankarammin, mutta tuskin heidän ostovoimassaankaan on keskivertokuntalaiseen nähden huomauttamisen sijaa. Tämän maan menestyksen mahdollisuutta ei nitistetä tai nosteta suoranaisesti verorasitteen suuruudella, kun liikutaan jotensakin kansalaisyhteiskuntaan mukautuvilla veroprosentin lukema-alueilla. Verotus on instrumentaalinen elementti kunnan hoitaa tulopuolen rahoitustaan aivan kaikissa suhdanteissa. Ideologisen asennoitumisen pohjalta päädymme kiinni juntattuun tasaveroon, oli se sitten milloin mistäkin näkökannasta katsottuna liian korkea tai matala. Ilman ideologiaa ei ole maalia eikä päämäärää. Ideologista politiikkaa ja pohdintaa harjoittaessa on kuitenkin syytä erottaa perusteluosa johtopäätöksistä.

    Lyhyet teesit voisi vielä esittää keskustelun väliaineeksi vaikka jatkokirjoituksesi odotuksen tunnelmassa: Tärkeintä on pitää huolta ihmisten ostovoimasta. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea työpaikkoja, työuria ja hyvää palkkakehitystä. Työn tuottavuuden perinteisillä aloilla pitää jatkaa kasvuaan, uusia innovatiivisia oivalluksia ja toteutuksia yritysmaailmassa tarvitaan, suomalaisen työn ja myyntituotteiden laadun pitää pysyä korkeana, meidän pitää tavoitella pääasiassa suhteellista etua niillä markkinoilla joilla toimimme, markkinoiden ylipäätään pitää toimia avoimina ja hyvää ja vastuullista kilpailuhenkeä kunnioittaen, ts. kilpaileminen, markkinat ja yrityskulttuuri eivät voi perustua kestävien arvojen kuten ihmis- ja luontoarvojen sivuuttamiselle, kaupan ja menestyvän yritystoiminnan mahdollisuuksia tuetaan eri tavoin taloudellisesti, koulutuksen ja korkean yleisen sivistystason sekä vakaan ja puolustamisen arvoiseksi koetun yhteiskunnan vakiinnuttamisen kautta. Se missä kohdin verotuksellisesti edistetään toivottuja päämääriä, ja missä ei-toivottuja päämääriä verotuksen keinoin pyritään ehkäisemään, on monipuolisen tarkastelun paikka. Jos esimerkiksi Kirkkonummi nyt akuutissa tilanteessa laskennallisesti vähentää kunnan henkilöstöä 150 henkilötyövuotta ja 6 miljoonan euron säästövaikutuksen verran ilman, että se näkyy palvelujen selvänä huononemisena, on tapahtunut rikos. Nimenomaan rikos on tapahtunut menneisyydessä ja ehkä tavalla, josta yksittäistä tahoa ei voi vastuuseen asettaa; mutta rikos kaikki tyynni: ihmisiltä on esivallallisesti kerätty rahaa humpuukiin. Kun tähän en kuitenkaan täysin vieläkään usko, ei rikostakaan ole tapahtunut - ainakaan vielä. Jos ihmisillä on ostovoimaa, niin kuin yhteiskunnan hyvän tulevaisuuden kannalta pitäisi olla, heillä on myös veronmaksukykyä; halukkuutta meillä on tietysti yksilökohtaisesti toisistamme poikkeava määrä.

  • Vieras
    tiina karlsson perjantai, 15 marraskuu 2013

    Kiiros Juha kommentista! Tähän vain väliheittona totean ennen jatko-osaa, että ideologia ei voi olla kuntapalveluiden taso vaan kuntapalvelut ja niiden taso on seurausta ideologiasta jossa työntekeminen ja sen arvostus on keskiössä.

Kirjoita kommentti

Vieras torstai, 23 marraskuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0361 sekunnissa.