Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Muumimamma Muumimamman kirjoituksia

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Muumimamman kirjoituksia

aiheena Uncategorized
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2972
  • 4 kommenttia
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

 

Kiitän kauniisti mahdollisuudesta saada kirjoitella Verkkonummeen. Kirjoittaminen on aina kiinnostanut ja ollut lähellä sydäntäni. Kaunis suomen kieli ja sen käyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla (vaikkei minun parhaani riitä silti paljoonkaan) on myös virkistävää vaihtelua arkeen. Tähän aikaan päivästä, kun Muumilaakson yllä leijuu päiväunien utuinen usva, on minulla omaa aikaa muutaman rivin verran.

Muumimamman taakse kätkeytyy keski-iästä vielä jonkin matkan päässä oleva nainen. Elämää on tullut elettyä, nuoruutta juhlittua ja saavuttua lopulta näihin päiviin - pitkin aurinkoisia teitä ja kivisiä, toisinaan pimeitäkin polkuja. Kuka olisi kauan sitten uskonut, että ihminen joka ei Muumipapan tavatessaan osannut tehdä minkäänlaista ruokaa, miettii nykyään mistä kaupasta löytäisi tarpeeksi isoja kattiloita? Tai mistä lehdestä uusia herkullisia reseptejä, joilla hemmotella rakkaitaan? Ja että se nuori nainen, joka ei aikonut tehdä ensimmäistäkään lasta, on nyt suurperheen äiti? Ei monikaan, jos kukaan, vähiten kuitenkin Muumimamma itse.

Perheeseen kuuluu siis useampia pikkumuumeja, vanhin heistä pohtii jo ammatinvalintaa ja pienin opettelee puhumaan. Heidän väliinsä mahtuu sitten ala-asteikäistä ja sitä pienempää ihmistä, sekä päivisin luonamme oleskelevia ei-meidän-omia-lapsia. Muumipappa hoitaa työskentelemällä perheen varsinaisen rahankeruun, kun puolestani tienaan työpäivilläni täältä kotoa käsin melko surkeita summia. Aika moni muu on siis tässä yhteiskunnassa arvokkaampaa työtä kuin lasten hoitaminen, jos palkkapusseja vertailemalla nyt jotain voi päätellä.

Kaikkea ei silti voi eikä edes saa mitata rahassa. Koululaiset saavat tulla koulupäivän jälkeen kotiin, joka on täynnä elämää ja jossa ovat välipalat ja toisinaan myös leipomukset valmiina. Kuten myös äidin huolia ja iloja kuunteleva korva sekä läksyistä muistutteleva suu (siitä he eivät ehkä ole kovinkaan iloisia). Pienten ei tarvitse tuntea joka ikinen arkiaamu hylätyksi tulemisen tunnetta, sillä heitä ei tarvitse viedä ja jättää päiväkotiin. Aina ei ole ollut näin hyvin.

Olen kokenut myös sen suunnattoman, murskaavan syyllisyyden, kun pieni kaksivuotias irrotetaan väkisin äidin kaulasta ja hän jää hoitotädin syliin itkemään suruaan äidin lähtiessä töihinsä. Aamuja aamujen perään, kuukausien ajan. Työmatkalla kuivasin omat kyyneleeni ja olin hetken kuluttua jo töissä, yrittäen päivän ajaksi unohtaa lapseni surun. Nuo muistot repivät edelleen sydäntäni ja tekevät kipeää. Eikö päähäni mahtunut tuolloin muuta ratkaisua, hyppyä pois kiireisimmästä oravanpyörästä?

Miten tuo pitkään jatkunut toistuvien erojen tuska vaikutti silloiseen kaksivuotiaaseen, nykyiseen koululaiseen? En saa sitä koskaan tietää, ja ehkä hyvä niin. Jos vastaus kerrottaisiin, saattaisin musertua syyllisyyden alle. Olen niin pahoillani, että minun oli "pakko" mennä töihin, vaikkei mikään tässä maailmassa ole eikä ole koskaan ollut niin tärkeää kuin omat lapseni. He ovat minun elinehtoni, pienet ihmiset joiden puolesta voin siirtää vuoria. Silti, kaikista näistä korulauseista huolimatta, minäkin olen kaksi heistä aikanaan vienyt pienenä päiväkotiin. Kun oli muka pakko.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun kunnassa on iso kasa syksyn päivähoitohakemuksia odottamassa päätöstä. Monen on mentävä töihin ja vietävä pieni lapsi hoitoon, nykytrendin mukaan yleensä heti äitiysloman loputtua. On velkaa, on työ mistä putoaa kärryiltä tai mikä pahinta, kotona lapsen kanssa on tylsää. Olen vuosien varrella kuullut vanhemmilta kaikki selitykset, edellä mainitut ovat ne tavallisimmat. Joihinkin olen myös uskonut, uskon myös siihen että joissakin äärimmäisissä tapauksessa pienenkin lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin kotonaan. Jos silti keskitymme nyt vain yleisesti perheisiin, missä päivähoito on tällä hetkellä tapetilla.

Toivoisin, että vanhemmat näkisivät metsän puilta ja näkisivät sen heti ensimmäisen lapsen kohdalla, toisin kuin minä ja mieheni aikanaan. Että vanhemmat pysähtyisivät miettimään, mikä on tärkeää ja mikä toisarvoista. Myykää talo, auto tai muuta omaisuutta, vaihtakaa työpaikkaa, tehkää mitä tahansa, kunhan pelastatte ainutkertaisen varhaislapsuuden edes kahteen tai jopa kolmeen ikävuoteen saakka! Opetelkaa nauttimaan lapsistanne ja elämään heidän kanssaan sitä tavallista arkea, sillä heille te olette koko maailma ja heitä kallisarvoisempaa lahjaa ei elämä tule eteenne tuomaan.

Lapsen tunne-elämän pohja luodaan niinä ihan ensimmäisinä vuosina. Ei ole mitenkään mahdollista, että erottaminen rakkaimmasta ihmisestä on yhdellekään pienelle mitään muuta kuin pahaksi. Kyllä, kyllä, nyt sanotaan että on niin hyviä päiväkoteja ja niissä niin hyviä hoitajia. Yksikään niistä rakennuksista ei silti ole lapsen oma koti, eikä kukaan korvaa vanhempaa vaikka olisi kasvatustieteen arvostetuin professori. Seuraavaksi sanotaan, että lapsen on hyvä myös itsenäistyä. Ei pienen lapsen kuulu olla itsenäinen, eivätkä eläimetkään hylkää poikasiaan ennen kuin ne tulevat toimeen omillaan.

Se fakta, että pienen lapsen ainoa oikea paikka on koti ja ainoa oikea hoitaja oma vanhempi, ei muutu fiktioksi parhaillakaan selityksillä. Selityksen perimmäisenä tarkoituksena on keventää vanhempien syyllisyyden taakkaa. Todella toivon, että kotihoidontukea ei lyhennetä koskemaan vain alle 2-vuotiaita, vaan että ikäraja pysyisi ennallaan ja maksettavaa summaa nykyisestäänkin korotettaisiin. Samalla laskettaisiin alemmaksi vanhempien kynnystä jäädä kotiin nauttimaan lapsistaan ja takaamaan heille parempaa alkua elämään.

"Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä. Ei pieni puu vielä myrskyä siedä. Ole turvana pienelle suuri puu, että pienellä juuret vahvistuu!"

Pienien juurien puolesta, Muumimamma

0

Kommentit

  • Vieras
    Pikku-Myy maanantai, 19 maaliskuu 2012

    Hieno teksti ja allekirjoitan ajatuksesi. Juuri itseäkin on askarruttanut se kuinka nykyään jo aivan muutaman kuukauden ikäisistä yritetään tehdä "itsenäisiä lapsia". Kuinka kaikki pitäisi tapahtua nopeasti ja irroittautua vanhemmista, nukkua yksin, syödä kiinteätä ruokaa, yökyläillä ja mennä hoitoon jne. Ja kuinka sitten toisinajattelijoita voidaankaan syyllistää siitä, että jotkut haluavat toimia toisin. Pidetään ihme viherhippeinä ja itsekeskeisinä kotiinlinnoittautujana. Ainoa asia mitä jotkut haluavat tehdä on hoitaa itse lapsensa eikä viedä hoitoon edes sukulaisille muutaman viikon ikäisenä? Onko se oikein, että heitä syyllistetään? Siksipä hienoa, että kirjoitit tekstin jossa hieman tökitään niitä, jotka haluavat lastensa olevan aikuisia jo ennen aikojaan. Haluan siis painottaa, että tämä on vain oma mielipiteeni. Asia mitä ajan takaa on se, että toivoisin, että ihmiset hyväksyisivät kaikki eri variaatiot lastenhoidosta - vanhemmat tietävät yleensä itse mikä on parasta juuri heille tai heidän lapsille tai elämäntilanteelleen, enkä ainakaan minä halua asiassa ketään neuvoa. Olen silti samaa mieltä asiasta, että toivoisin kaikilla niillä jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona olevan siihen mahdollisuus taloudellisessa mielessä.

    Hyväksytään siis kaikki variaatiot omien lastenhoidosta niin päivähoidossa kuin kotihoidossa olevat sekä kunnioitetaan vanhempien omaa päätöstä. Toivotaan, että kotihoidontukea ei laskettaisi - annettaisiin vielä vapaus valita. Tosin se on niin pieni summa mitä tukea saa, että eipä sen takia tule kotiin jäätyä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Miten/kuka pystyisi lähteä ajamaan asiaa, että Kirkkonummen kuntalisää nostettaisiin Espoon tasolle? Entäpä niinkin hurja-ajatus kuin asukaspuisto/ avoin päiväkoti/ kerho - ajatus? Kirkkonummella ei sellaisia vielä ole - miten olisi? Espoon puoleltahan näitä löytyy joka kylästä.

  • Vieras
    Hemuli maanantai, 04 helmikuu 2013

    Tuon avoimen päiväkodin puute kylässämme tosiaankin ihmetyttää.
    Tarvetta varmasti olisi vaan onko haluja vastata tarpeeseen?

  • Vieras
    Muumimamma maanantai, 26 maaliskuu 2012

    Kodinhoidontuki pysyi ennallaan, mahtavaa!

    Kuntalisässä on tietysti paikallista parantamisen varaa, eri asia sitten kuka kunnallispoliitikko ottaisi tämän asiakseen? Ja Pikku Myyn kanssa olen yhtä mieltä noista tekstisi loppuosassa olevista ehdotuksista, sellaiset olisivat todellakin paikallaan! Ihme sinänsä, ettei niitä vielä tästä kunnasta taida löytyä?

  • Vieras
    Tinuviel maanantai, 26 maaliskuu 2012

    Hyvä, fiksu ja ajatuksia herättävä kirjoitus Muumimamma :)

Kirjoita kommentti

Vieras lauantai, 18 marraskuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0379 sekunnissa.