Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Muumimamma Muumilaakson Uutisia

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Muumilaakson Uutisia

aiheena Lapset
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2244
  • 2 kommenttia
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Muumiperheen taakse on jäänyt pitkä, pimeä, monella tapaa epäonnen syksy. Maailmanlopun jäädessä väliin sitä seurasi vääjäämättä joulu, jota Mamma niin kovin palavasti rakastaa. Ystävä totesi Mammalle joskus, että "tuo sinun jouluhulluutesi alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin". Yleensä Muumiperheen joulunvietto alkaakin aina syksyn korvalla, mutta ei tänä vuonna. Vuoden 2012 joulu tuntuu jotenkin jääneen kaiken asunnonmyyntihutun ja sekä Muumipapan että yhden Muumipeikkoni terveyshuolien keskellä vaille täyttä merkitystään.

Kyllähän me lopulta laitoimme jouluvaloja ja -koristeita, leivoimme joululeivonnaisia, söimme itsemme ähkyyn ja kinkkua tuli tänäkin vuonna ostettua ihan liian iso möhkäle. Ahneusko se on vai nälkäkuoleman pelko, mikä ihmisen valtaa kaupan kinkku-altailla? Päätin silti taas, että viisi tai kuusi kiloa kinkkua on ensi vuonna aivan riittävä määrä. Eri asia on, muistanko ja ennenkaikkea uskonko sen vielä vajaan vuoden päästä. Pikkumuumit saivat tietysti joululahjoja ja silloin tapahtui oikea Joulun Ihme : kaikki olivat niihin tyytyväisiä! Etsin vieläkin tarpeeksi isoa seinää, mihin piirtäisin rastin. Tätä perinnettä yritämme jollain tavalla ehdottomasti jatkaa, vaikkei lottopottikaan kovin usein tavoita samoja ihmisiä.

Niin, Muumitalo on myynnissä jo neljättä kuukautta ja ette ystävät hyvät usko, kuinka Mamma onkaan kuurannut! Ja stressannut. Joka viikko, joulutaukoa lukuunottamatta, olen tehnyt supersiivoukset. En erehdy käyttämään sanaa suursiivous, sillä sellaiseksi tätä ei voi sormet ristissäkään väittää. Nimittäin sen sijaan, että olisin joka kerta siivonnut myös perimmäiset nurkat, olen sullonut niihin ympäriinsä ajelehtivaa joutosälää näkymättömiin. Ymmärtänette, että meillä on nyt aika paljon tavaroita hukassa. Muumiperhekin yrittää parhaansa mukaan ymmärtää Mammaa, joka ei osaa yhtään sanoa mihin on mitäkin piilottanut. Supersiivous siis tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä ja tiettyyn kellonaikaan asunto on saatava näyttämään yliluonnollisen siistiltä. Siltä, kuin se olisi juuri kuvattu sisustuslehteen eikä siellä asuisi ketään. Ja mitä urakkaa se voikaan tarkoittaa ison perheen pienessä asunnossa, jossa juoksentelee niin paljon pikkumuumejakin sotkemassa ja sekoittamassa, ettei Mamma meinaa aina laskuissaan pysyä!

Asuntoesittelythän ovat hyvin usein sunnuntaisin, niin myös meillä (tähän voi lisätä päälle arki-iltojen yksityisnäytöt). Jos olette laittamassa asuntoanne myyntiin, teidän on hyvä ottaa huomioon, että myyntiaikana viikonloput eivät ole enää leppoisaa jouten- ja yhdessäoloa varten. Rauhallisista, kiirettömistä päivistä tulee sirkusta! Eikä sitten syödä enää sunnuntaina lounaaksi mitä sattuu, ei ainakaan niitä ihania kanansiipiä, joiden kastikkeesta tulee ihan mahdoton haju! Tavallisissa olosuhteissa tuo mainittu haju olisi tuoksu, joka saa veden kielelle, mutta meidän on ajateltava asiakasta. Eikä ruokalistalle laiteta myöskään riisiä, sillä pikkumuumit saavat siitä aikaiseksi tahmean lumisateen lattialle! Tulette astumaan aikaan, jossa katsotte omaa kotianne lauantaista sunnuntain näyttöön saakka ulkopuolisen arvioitsevin silmin. Tulette myös huomaamaan, että vaikka ihminen ei lataa akkujaan viikonloppuna, se kuitenkin kulkee kuin ihmeen kaupalla eteenpäin vielä maanantaina ja suorittaa sille määrätyt työtehtävät tyhjilläkin paristoilla.

Perjantaina on jo päivän päätteeksi hyvä ainakin pyyhkiä vähän ikkunoita ja keittiökaapin ovia. Tosin lapsiperheessä ne joutuu luultavasti sunnuntaina pyyhkimään vielä uudelleen. Tässä vaiheessa kaikki muu siivous olisi vielä aivan turhaa, sillä vuorokauden sisään näyttää kuitenkin samalta. Mainitut ikkunat ja kaapinovet saattavat säilyä puhtaina tuolta perjantai-illasta sunnuntaihin, jos on hyvä tuuri. Lauantai-aamuna olen antanut itselleni luvan nukkua pitkään, minun on yksinkertaisesti yhtenä aamuna viikosta suotava se itselleni. Kun nousen ylös, on vuorossa edellämainittua supersiivousta eli kaikki pinnat täytyy saada puhtaaksi, lattiasta kattoon. Unohtamatta tietenkään kylpyhuoneen kaakeleita, joiden Muumipappa väittää pian kuluvan pesemisestä puhki. Leluja on taas ihan liikaa, ja teinimonsterien huoneissa on sekä pyykki- että roskakasoja. Tämä on se kohta supersiivouksesta, jossa Muumimamman kitarisojen näkemiseen ei tarvitse käyttää suurennuslasia eikä vaivautua ottamaan kuulokkeita päästään kuullakseen, mitä Mammalla on asiaa. Kun esikoisemme joskus muuttaa kotoa, olen jo etukäteen luvannut ostaa hänelle snorkkelin. Ettei vallan siihen roska- ja pyykkivuoreensa sentään hukkuisi. Tulee tarpeeseen ja luultavasti ostan sen myös muille, aikanaan pesästä lentäville pikkumuumeilleni.

Lauantai-iltana ollaan sitten supersiivoiluista ihan poikki ja kotona on melkein siistiä. Se ihan siisti jätetään sunnuntaille. Pyhäpäivänä pikkumuumit ja Eläin pakataan autoon ja Muumipappa huristaa heidän kanssaan tiehensä vähintään puoltatuntia ennenkuin Välittäjä kopisuttelee paikalle. Ennen hänen saapumistaan minä puolestani juoksen viimeiset kierrokset ympäriinsä, luuttuan vielä lattiaa, pyyhin pöytiä, suoristelen tyynyjä, katselen yleisvaikutelmaa ja pyyhin hikeä otsalta. Lopuksi sytytän kynttilöitä, ihan kuin niillä loppupeleissä olisi minkäänlaista merkitystä. Sytytän ne silti, koska esteettinen silmäni sitä vaatii. Noin kymmentä minuuttia ennen H-hetkeä suljen oven perässäni ja hyppään minäkin odottavaan Muumimobiiliin lasteni sekaan. Eläin on pelosta soikeana jossain penkkien alla.

Seuraavaksi huristamme joko kauppaan, syömään tai muuten vaan ympäriinsä, riippuen esittelyn kellonajasta. Päässäni raksuttaa jatkuvasti, mietin mitä kotona mahtaa tapahtua? Onkohan siellä kävijöitä ja jos, niin montako? Onkohan kukaan tarpeeksi kiinnostunut ja jos on, onko hän tekemässä jo samana päivänä tarjousta? Stressaan ihan liikaa, sanoo Muumipappa. Hyvähän se on sanoessa, kun sattuu omaamaan rauhallisen luonteen eikä ole tähän päivään mennessä vielä keksinyt, mistä rouvalle voisi ostaa varapäreitä.

Näinä neljänä kuukautena olemme saaneet yhden kirjallisen tarjouksen, joka ei alhaisen hinnan vuoksi johtanut meitä allekirjoittamaan kauppakirjoja. Sitä vastoin olemme saaneet lukemattomia innostuneita, kiinnostuneita ja asuntoon ihastuneita asiakkaita, joilla ei loppujenlopuksi ole rahaa alhaiseenkaan tarjoukseen. He ovat näitä, jotka jäävät miettimään. Tietysti myös minä mietin ja odotan heidän päätöstään, vilkuilen puhelinta ja sähköpostia, olisiko välittäjältä tullut jotain viestiä? Ja kun se viesti viimein tulee, ei näillä ostajilla ole rahaa edes pohjahintatarjouksen tekemiseen. Kuinka raastavaa! Kuinka turhaa! Kuinka ärsyttävää! Tulevana sunnuntaina on totuttuun tapaan esittely. Käyn läpi kuvaillun tapaisen sarjan supersiivousta, että kaikki olisi H-hetkellä taas puhdasta ja toivoakseni myös katsojan silmään kaunista. Tälläkin kertaa toivon, että juuri se oikea ostaja vihdoin saapuisi esittelyyn ja tekisi tarjouksen. Toivon sitä kerta kerralta enemmän, enemmän kuin mitään muuta, sillä nämä viikoittaiset extrapuuhat alkavat käydä voimille. Sekä minun, että perheeni. Odottaminen on myös turhauttavaa. Etenkin, kun toisaalla päin maailmaa siintää jo uuden Muumilaakson siluetti. Siellä käydessään ei ole kiva lähteä kotimatkalle kohti Kirkkonummea, olisi niin kiva jo jäädä, asua, olla, elää ja hengittää toisen paikkakunnan ilmaa! Pysyvästi, loppuelämäksi? Se ei ole niin sanottua, jos edes todennäköistä, sillä Muumimammassa on aimo ripaus Nuuskamuikkusta - välillä on lähdettävä reppu olalla, kohti uutta ja tuntematonta.

Kotonaan puolimatkassa,

Muumimamma

0

Kommentit

  • Vieras
    Niiskuneiti tiistai, 22 tammikuu 2013

    Voi Muumimamma. Annan sinulle pienen vinkin tähän siivouskierteeseesi: vähempikin riittää. Entisenä välittäjänä voin kertoa, että kyllä koti saa asutulta näyttää, mutta keitiiön ja wc- sekä pesutilojen tulisi olla puhtaita. Ei mielellään kuivuvia pyykkejä, likaisista puhumattakaan. Ei kukaan nuohoa nurkissanne villakoiria etsiskelemässä. Asunnon sijainti ja hinta ovat ne ainoat ratkaisevat tekijät ja jos vain yksi tarjous neljässä kuukaudessa....ei välittäjä ole hinnoitellut asuntoanne oikein. Peukkuja pidellen!

  • Vieras
    Muumimamma vastaa tiistai, 22 tammikuu 2013

    Kiitos kommentista Niiskuneiti,

    meidän Muumitalomme on "sarjassaan" viidenneksi halvin, kun noita listaa netissä. Se on myös täysin remontoitu (kph+k) ja Mamma on kuluttanut siihen maaliakin varmaan parisataa litraa, joten kunnosta ei ole kiinni. Piha on kesällä kaunis ja sijainti loistava lähellä kaikkea - ja samalla kaukana kaikesta. Enpä tiedä mikä tässä mättää, omat epäilykseni toki minullakin on. Ja se siivous! Ymmärrän ja tajuan pointin, mutta teen sen silti :D ...toivotaan nyt nopeita kauppoja, kyllä tämä alkaa kuitenkin meille kaikille riittää!

Kirjoita kommentti

Vieras lauantai, 23 syyskuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0351 sekunnissa.