Kuntareformissa on tänään julkaistu uudet ehdotukset metropolialueen kehittämiseksi. Työryhmä päätyi esittämään kahta mallia: kaksi suurkuntaa tai 4 kuntaa metropolihallinnolla. Seuraavaksi kuntien päättäjät joutuvat nyt puntaroimaan ehdotuksia. Kommentteja eri vaihtoehtojen puolesta ja enimmäkseen vastaan on kuulunut paljonkin, mutta sivusta seuranneena olen huomannut kannatusta kantautuvan yhä enemmän metropolihallintomallille. Metropolihallintomallissa itselläni on takaraivossa jo hyvän tovin hiertänyt yksi kysymys ylitse muiden.

Olkoot muut vaihtoehdot meille politikoille miten huonoja tahansa niin onko kansa halukas lisävaaleihin? Ja halutaanko uutta hallinnollista tasoa kuntien ja valtion väliin?

Itse olen kriittisesti miettinyt metropolihallintoon pohjautuvaa mallia, sillä se toisi juurikin uuden vallan tason omine vaaleineen. Eli olisi kunta-, metropoli-, eduskunta-, EU- ja presidentin-vaalit sitten joihin pitäisi saada ehdokkaita, vaalibudjetteja, puolueaktiiveja markkinoimaan -- mutta ennen kaikkea kansaa uurnille äänestämään. Tai käänteisesti ajateltuna: miten saadaan ei-voisi-vähempää-kiinnostaa-menttaliteetillä oleva Matti Meikäläinen ymmärtämään mistä asioista milläkin taholla päätetään – sillä mitä järkeä vaaleista jos ei ymmärrä mistä on edes äänestämässä kulloinkin?

Kun edellisissä kunnallisvaaleissa Kirkkonummella ei yksikään puolue saanut täyttä listaa ja äänestysprosentti teki vaikutuksen vain surkeudellaan - niin onko kansan tahto lisää vaaleja?