Niin kuin moni tietää, olen antanut maksutonta oikeudellista neuvontaa kevätkauden ajan Kirkkonummen pääkirjastossa. Neuvonta jatkuu syksyllä. Yksi ongelma on neuvontailloissa noussut ylitse muiden:

"Jäin leskeksi tässä joku vuosi sitten. Ei, meillä ei ollut testamenttia. Me emme tehneet sitä, koska ei meillä ole kuin tavallinen omaisuus, omakotitalo/rivitalohuoneisto. Kyllä, me omistimme sen yhdessä. Ei, me emme ole tehneet perinnönjakoa, se kun on niin vaikeaa ja raskasta. Minä sanoin perunkirjoituksessa haluavani jäädä asumaan kotiin, ja siinä minä nyt olen. Nyt vaan talonpito on käymässä liian raskaaksi. Haluaisin myydä talon, mutta se ei näköjään olekaan niin yksinkertaista."

Ei ole, ei. Perintökaaressa (tarkemmin perintökaaren 3 luvun 1a §:ssä) turvataan kyllä lesken oikeus asuntoon, eli leskelle oikeus jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, jos lesken varoihin ei kuulu hänelle sopivaa asuntoa. Ongelmana vain on, että tämä oikeus on tarkoitettu väliaikaiseksi järjestelyksi - se antaa leskelle aikaa järjestää asioitaan niin kauan kuin hän haluaa. Tämä lainkohta - tai mikään muukaan - ei anna leskelle oikeutta myydä asuntoa ja ostaa tilalle itselleen sopivampaa. Leskellä on vain hallintaoikeus, ja se ei anna oikeutta luovuttaa, siis myydä, pantata tai lahjoittaa asuntoa. Hallintaoikeus tarkoittaa vain oikeutta pitää hallussa. Tavallaan tämä on loogista, koska leski ei kotia itse omista. Kodinhan omistaa leski (useinmiten) vain puoleksi, ja puolison kuolinpesä sen toisen puolen.

Kuolinpesä voi myydä asunnon yhdessä lesken kanssa vain, jos pesän osakkaat ovat yksimielisiä kaikista myyntiin liittyvistä asioista: myydäänkö itse vai otetaanko kiinteistönvälittäjä, kuka kiinteistönvälittäjä otetaan, millä hinnalla myyntiä yritetään, entä jos pitää laskea hintaa jotta saadaan tarjouksia, hyväksytäänkö tuo tarjous vai tehdäänkö vastatarjous, millä hinnalla tehdään vastatarjous, milloin asunto luovutetaan, tehdäänkö kaupat? Joka asiasta on oltava yksimielisyys, koska pesä päättää asioista vain yksimielisesti.

Entä mitä tehdään kun asunto on myyty: minkälainen asunto ostetaan, vai ostetaanko sittenkään ollenkaan - voihan leski mennä vuokralle, niin saadaan omia lainoja lyhennettyä... Saadaanko yksimielinen päätös aikaan? Niinpä, leskellä ei ole mitään lakisääteistä oikeutta vaatia itselleen uutta asuntoa kuolinpesältä. Jos lesken oma osuus riittää uuteen asuntoon, hyvä. Näin vain on harvemmin.

Lesken oikeus asuntoon ulottuu vain puolisoiden yhteiseen kotiin, muuhun lesken kodiksi sopivaan jäämistöön kuuluvaan asuntoon, tai sen sijaan tulleeseen asuntoon. Ellei perikunta pääse yksimielisyyteen asunnon ostamisesta, leski on pulassa.

Mutta jos perilliset ostavat uuden asunnon, se on tullut entisen sijaan, ja asumisoikeus jatkuu.

Jos kyse on avioparista, joista toisella on lapsia aikaisemmasta avioliitosta, tai välit eivät ole kovin läheiset, yllätyksiä voi olla tiedossa. Siinä vaiheessa kun leski on luopumassa vanhasta kodista siksi etteivät voimat enää riitä sen hoitamiseen, ei kaivata yllätyksiä.

Suurimmat ongelmat näyttävät syntyvän nuorten leskien kohdalla, sillä he ovat usein jatkamassa omaa elämäänsä vilkkaammin kuin vanhat. Tämä vilkkaus saattaa tarkoittaa uutta työtä, uutta asuinpaikkaa ja joskus myös uutta kumppania. Usein muut kuolinpesän osakkaat suhtautuvat vierastaen lesken uuteen kumppaniin, eivätkä halua olla järjestämässä tämän asuntoa, vaikka leski niin haluaisikin.

Miten tilanteesta selvitään: itkemällä, jos maito on jo maassa. Ellei sovintoon päästä, aika vähän on tehtävissä. Ennen asunnon myyntiä voi tietysti tehdä sopimuksen uuden asunnon hankkimisesta leskelle, jos kaikki pesän osakkaat suostuvat. Mutta entä jos joku osakkaista on vaikeuksissa omien velkojensa kanssa? Silloin ei sopimusta taida syntyä.

Kaiken tämän voi kuitenkin välttää etukäteen. Jos haluatte itse päättää leskenä omasta asumisestanne, tehkää asunnonvaihto huomioiva testamentti, kun molemmat ovat vielä elossa! Silloin ei pesän osakkaiden suostumusta tarvita enää myöhemmin.

Usein testamentti tehdään perintöverojen minimoimiseksi tai lasten puolisoiden avio-oikeuden poissulkemiseksi, mutta oikeanlaisena se pelastaa tältäkin pulmalta. Ellei sitten kyse ole perillisen pesän osuuden ulosmittauksesta ja siihen liittyvästä luovutuskiellosta. Vouti ja verottaja kun ottavat omansa lähes aina.