Viime syksynä, kunnallisvaalien alla järjestettiin Espoon kulttuurikeskuksessa lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren luento teemalla "Espoon lapsille paras elämä – Hyvän mielenterveyden lautasmalli". Luento oli osa World design capital- vuotta ja sen tarjosi Espoon kaupunki. Kävin kuuntelemassa luennon, jonka tunnettu lastenpsykiatri, kirjailija sekä luennoitsija aloitti kertomalla mitkä ovat  kaksi tärkeintä asiaa lasten mielenterveysongelmien ehkäisyssä. Ne ovat yhteiskuntapolitiikka sekä vanhempien ohjaus (lähde: Raisa Cacciatoren luento Espoossa 26.9.2012).


Hyvä luento pisti miettimään, millainen vaikutus kaikella päätöksenteolla onkaan lapsiin ja erityisesti kunnallispolitiikalla. Kunnallispolitiikan vaikutusta lapsiin ei pidä väheksyä. Se vaikuttaa niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä mm. neuvoloiden, terveydenhuollon, päiväkotien, koulujen, leikkipuistojen, liikuntamahdollisuuksien, kulttuurin, luonnon jne. kautta.  Kaikki tämä kietoutuu yhteen ja on vaikuttamassa lapsen elämään.


Pienet asiat vaikuttavat. Se onko neuvolassa riittävästi puhelinaikoja (muutakin kuin yksi tunti päivässä), miten aikuinen kohtaa lapsen koulussa, päiväkodissa tai kadulla, järjestyykö lapselle päivähoitopaikka  turvallisesti läheltä kotia tai entä jos apua ei saakaan juuri silloin kun sitä eniten tarvitsee. Nämä ovat pieniä esimerkkejä ja juuri tällaiset pienet asiat voivat olla jonkin perheen kannalta niitä ratkaisevia tekijöitä kun puhutaan ongelmien ehkäisystä. Ongelmien ennaltaehkäisy on myös se kaikista taloudellisin malli.


Viime aikoina on luettu monista ikävistä asioista Kirkkonummen päivähoidossa (homeongelmat, tilanahtaus, liian suuret ryhmät, Höstsolin päiväkodin lakkauttaminen) ja toisaalta taas saatu kuulla positiivisistakin asioista (mm. avoimen kerhotoiminnan laajentuminen kunnassa, tulevista asukaspuistoista). Miten päätöksenteko saataisiin perustumaan oikeisiin faktoihin? Miten vanhempien ääni saadaan kuuluviin? Entä miten saataisiin vääriltä huhuilta ja luvuilta katkaistua siivet?  Miten tämä kaikki vaikuttaa Kirkkonummelaisiin perheisiin tai Kirkkonummelle muuttohalukkuuteen? Miten poliitikot voivat luoda perheille edellytykset asua ja elää kunnassamme?


Kaikkea ei voi tietenkään saada – varsinkaan heti, mutta hyvää voi saada myös vallitsevilla resursseilla. Se vaatii hyvää suunnittelua, hyviä päättäjiä, aktiivisia ja asiansa osaavia virkamiehiä sekä aitoa paneutumista ja aktiivisuutta näiltä kaikilta tahoilta. Päätöksenteon täytyy myös perustua faktoihin ja ehdottomaan avoimuuteen. Talousasioiden ja tunnuslukujen ymmärtäminen päätöksenteossa on myös oleellista, ilman tätä taitoa tapahtuu isoja virheitä. Luovuuttakin toki tarvitaan, mutta pelkällä luovuudella emme saavuta hyviä ratkaisuja. Luovuutta tarvitaan siihen, miten vähät resurssit käytetään parhaimmalla mahdollisella tavalla hyväksi.


Nykyisessä maailmassa vaatimukset ovat kovat ja säästöt vielä kovemmat. Kirkkonummellakin talous on tiukassa ja säästöt ovat osuneet myös lapsiin useampaan otteeseen, jo aiemminkin. Näillä säästöillä on vaikutuksensa, jonka satoa niitetään moninaisina ongelmina, niin Kirkkonummella kuin muissakin kunnissa. Miten asiat sitten ratkaistaan? Helppoa se ei ole ja varsinkaan vastakkainasettelulla ei yhteistä ongelmaa ratkaista, toivottavasti tulevaisuudessa menemme aina vain positiivisempaan suuntaan. Tämä tarkoittaa suunnitelmallisuutta ja perheiden sekä erityisesti lasten huomioon ottamista päätöksenteossa. Kuten sanoin, joskus ne pienet asiat ovat niitä tärkeimpiä ja ne pienet asiat täytyy myös huomata kaikessa päätöksenteon myllerryksessä. Suuria linjoja ja kaikkia muitakin ryhmiä unohtamatta.


Kirkkonummella voitaisiinkin soveltaa Cacciatoren luennon otsikkoa, mutta muokattuna: "Kirkkonummi- paras elämä kaikille!".  Siinä tavoitetta yhdelle vaalikaudelle.


6.3.2013
Noora Piili, Kirkkonummen Vihreät


Kirjoittaja on yo-merkonomi, maatalous-metsätieteiden yo, opiskelija sekä pienen lapsen äiti.