Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Risto Saari Kulttuurin arkea Kirkkonummella (3): Luottamus

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Kulttuurin arkea Kirkkonummella (3): Luottamus

aiheena Uncategorized
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2055
  • 0 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

 

Satuin talvella kuuntelemaan telkkarista Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelusta, jossa muudan piispa oli huolestunut epäluottamuksen lisääntymisestä yhteiskunnassamme. Pari viikkoa myöhemmin lääkäreiden henkinen esimies, arkkiatri Risto Pelkonen, luokkatoverini, puhui haastattelussa samasta asiasta, miten luottamuksen katoaminen horjuttaa koko kulttuuriamme.

Opiskeluaikana 1950-luvulla olin järjestämässä teekkarien hiihtoleiriä Lokan savottaan, joka nyt on järven pohjassa. Savotan tukkikämpässä kaikki oli avointa ja perustui luottamukseen. Pari viikkoa ennen tuloamme eräs hevosmies oli saanut lähteä pois yön selkään, kun hän oli valehdellut yhdelle tukkijätkälle kylältä ostamansa kahvipaketin hinnan todellista suuremmaksi. Porukan luottamus oli mennyt. Itse lainasin kirveen lähtiessäni hiihtämään parikymmentä kilometriä savotasta tienvarteen. "Jätä se siihen taloon, niin haen keväämmällä!" Luottamusta kanssaihmiseen, vieraaseenkin.

Olin Kirkkonummen seurakunnan kirkkohallintokunnan (joka sittemmin muuttui byrokratian kukkaseksi "Kirkkonummen seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston taloudellinen jaosto") puheenjohtajana yhteensä kymmenkunta vuotta 1970- ja 80-luvuilla. Rakensimme Räfsön leirikeskuksen ja seurakuntatalon. Olin sen rakennustoimikunnan puheenjohtaja.

Nykyisin vain soitan seurakuntatalolla Kirkkonummen kamariorkesterissa. Saamme konsertoida siellä ilman vuokranmaksua 5 kertaa vuodessa ja pitää kenraaliharjoitukset. Mutta kaikkien tilaisuuksien on ehdottomasti päätyttävä klo 21.00! Tämä on tärkeämpää kuin se, mitä soitamme. Turhautuneiden, osin Helsingistä saakka tulleiden muusikoiden on pakko poistua välittömästi, vaikka soitettava teos olisi kesken. Vahtimestareiden työpäivä päättyy nimittäin klo 21.30.

En nauti Kirkkonummen seurakunnassa enää niin suurta luottamusta, että saisin sammuttaa valot ja sulkea ovet. En ymmärrä miksi. En ole valehdellut kahvipaketin hintaa, kuten mainittu tukkijätkä, enkä tietääkseni muutenkaan petkuttanut seurakuntaa. Olen edelleen se sama tyyppi, joka johti seuriksen rakentamista. Sen lisäksi olen järjestänyt siellä pitkälti yli 200 orkesterikonsertia seurakuntalaisten henkiseksi "ylösrakentamiseksi". Niistä tosin kukaan palkkaa nauttiva byrokraatti ei saa minkäänlaisia pisteitä, joten heitä sangen harvoin näkee konserteissamme.

Ehkä seurakunta ei ole enää sama. Se ei luota ihmiseen, kuten joskus ennen. Vain palkkaa nauttiva byrokraatti on luotettava. Ehkä seurakunta palveleekin lähinnä heitä. Tämä on sitä epäluottamusta kanssaihmisiin, josta piispa ja arkkiatri puhuivat. Lähtökohtaisesti jokainen ihminen, myös jo vuosikymeniä tuttu, on seurakunnalle epäluotettava. Mitä henkisiä arvoja tällainen byrokratia edustaa? Ainakin valtaa. Vähemmän lähimmäisenrakkautta. Eikä se ole omiaan herättämään luottamusta.

Onko se nyt muka suuri asia, lopettaako orkesteri harjoituksensa klo 21 vai varttia yli? Ei tietenkään. On kysymys paljon enemmästä, luottamuksesta kanssaihmiseen ja byrokratian vallasta meidän yhteisessä kulttuurissamme. Mitä tapahtuu, jos seurakuntaa uhmaten soitammekin Bachia tai Mozartia seurakuntatalolla vielä klo 21.20, lasten nukkumaanmenoajan jälkeen? Kamalaa sääntöjen rikkomista! Erotetaanko minut seurakunnasta? Toivon, että niin tapahtuisi, koska en nauti luottamusta. Olisi helpotus. Entisenä teekkarien Ristin Killan puheenjohtajana menetin uskoni kristinuskoon ollessani Kirkkonummen seurakunnan luottamushenkilönä. Erottakaa minut surakunnasta, mutta älkää kostako sitä kamariorkesterille! Antakaa orkesterin taas harjoitella ilman vuokraa kunnon akustiikassa seuriksella, mitä olemme vuosikausia nöyrimmästi kirkolliselta byrokratialta anoneet.

0

Kommentit

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija

Kirjoita kommentti

Vieras lauantai, 23 syyskuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0365 sekunnissa.