Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Administrator Koulutuksen uudistus nyt eikä tulevaisuudessa

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Koulutuksen uudistus nyt eikä tulevaisuudessa

aiheena Lapset
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2105
  • 0 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Koulutuksen uudistuksesta on puhuttu paljon viimeisimmän Pisa-järkytyksen jälkeen, ja korjausliikkeistä ehkä eniten julkisuutta ovat saaneet tuntijaon muutokset ja muut pienet viilaukset nykyjärjestelmään. Jos joku ei kuullut viime viikolla radiosta Pasi Sahlbergin haastattelua asiasta, se kannattaa kuunnella Areenasta sillä se on vielä kuultavissa kolmisen viikkoa. Olen Sahlbergin kanssa samaa mieltä siitä, että mikään pieni viilaus ei asiassa auta, eikä uuden tekniikan mukaanotto nykyistä laajemmin ratkaise pääongelmaa: jos nuoria ei koulu kiinnosta, kiinnostusta pitää lisätä muuttamalla sekä tavoitteita että tekotapoja. Samalla ei kuitenkaan pidä menettää olennaisia asioita kuten kirjoitustaitoa.

On siis helppo sanoa, missä ongelma piilee: innostuksen puutetta ei korvaa tietokoneen käyttö tai lisääntynyt vapaus sanoa tunnilla mitä tahansa. Sahlberg on varmasti oikeassa tärkeimmissä asioissa. Perinteinen luokkaopetus tunti kerrallaan yhtä aihetta ei enää riitä, eikä samassa tahdissa opiskelu sovi kaikille. En toista tässä koko erinomaista haastattelua, joka oli hyvä esimerkiksi sosiaalisen kasvatuksen osalta.

Olen siis samaa mieltä Sahlbergin kanssa niistä asioista jotka hän otti esiin, mutta ainakin yhden asian haluaisin lisätä tehtävien listaan sen tarvittavan innostuksen herättämiseksi. Koulussa vietetyn ajan lisäksi nuorilla on paljon aikaa, josta osa kuluu tehtävien tekoon ja loppuosa vaihtelevasti harrastuksiin, joista näyttöpääte- tai kännykkäaika vie monilta suuren osan. Jo 1960-luvulla koulut järjestivät varsinaisen opetuksen lisäksi kerhoja ja harrastuspiirejä, joille koulu antoi tilat ja opettajat ohjauksen. Nämä ovat useimmista kouluista aikaa sitten hävinneet. Ei ole paljon luontokerhoja, ei ilmaisutaidon kerhoja tai vastaavia. Käydessäni itse koulua 1960-luvulla perustimme kouluun luontokerhon, jonka kuraattorina toimivat vuosien varrella useat biologian opettajista. Tietokonekerhossa opin Fortran-ohjelmoinnin perusteet ja koulussa oli pääte ja yhteys Teknillisen korkeakoulun tietokoneeseen. Luontokerhoon aktiiviset jäsenet (joista tuli puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja) tulivat mukaan jo aiemmin heränneen mielenkiinnon perusteella, muutama nätti tyttö uteliaisuudesta ja näiden jälkeen joukko poikia päästäkseen mukaan jokakeväiselle Porkkalan linturetkelle ja saadakseen muutaman päivän vapaata koulusta. Melkein kaikille mukana olleille luontoharrastus jäi pysyväksi, muutamille se johti ammattiin. Nykykoulun vaatimukset opettajille ja vallitseva kuntien taloudellinen ahdinko ja alakulo eivät kannusta ehdottamaan, että opettajat nyt ryhtyisivät jälleen käynnistämään kerhoja ja ohjaamaan niitä. Muutenkaan en pidä ajatuksesta, että joku kirjoittaja kertoo mitä toisten pitäisi tehdä asioiden parantamiseksi. Kerhojen ohjaajina voisivat toimia loppuvaiheen opiskelijat eri aloilta tai vastavalmistuneet, joista eräillä voi olla aikaa ja mielenkiintoa tällaiseen.

Ilman rahaa tämä ei onnistu, joten myös tähän pitäisi löytää ratkaisu. Yksi sellainen voisi olla yritysten sponsorointi, sillä kovin suurista summista ei ole kysymys. Pääasiallinen kustannus on ohjaajakuraattorin palkkio esimerkiksi kerran kuussa järjestettävästä kokouksesta ja ekskursioista. Jos tehtävästä maksetaan kohtuullinen korvaus, kiinnostuneita voisi hyvinkin löytyä. Pohjana voisi myös toimia yhteistyö paikallisten korkeakoulujen kanssa. Kuraattorien ei tarvitsisi itse tehdä kaikkea, vaan heidän osuutensa olisi toiminnan valvonta ja yhteydenpito kouluun. Eri aloilla toimivat vanhemmat ja muut paikkakunnan asiantuntijat saisivat tulla järjestämään ohjelmaa omalta alaltaan, luonnollisesti ilman korvausta. Voisin itse ajatella ainakin seuraavien kerhojen olevan käyttökelpoisia jatkotyöstämiseen (suluissa muutamia mahdollisia käsiteltäviä aiheita): Luontokerho (”lintujen talviruokinta”, ”Onko Suomessa ilmastonmuutos?”, ”Miten genomi käynnistyy hedelmöityksen jälkeen?” ”Elintavat, terveys ja sairaudet”, ”Kuinka muisti toimii”, ”Miten Kirkkonummen luonto voi parenteesin jälkeen?”), maantiedekerho (”Ovatko Malediivit oikeasti hukkumassa”, ”Afrikka ennen ja nyt”, ”Mistä suomalaiset tulevat?”, ”Mitä postimerkit kertovat valtioista ja vallanpitäjistä”). Muita mahdollisia kerhojen aiheita ovat ainakin talous, historia, fysiikka ja kemia. Luontokerhon tulisi tietysti myös tehdä se toukokuinen luontoretki Porkkalaan. Se vastaa aika monta tuntia biologian, maantieteen ja geologian opetusta anniltaan, minkä lisäksi se on sosiaalisesti hyödyllinen yöpymisineen ja retkimuoniakin opittaisiin valmistamaan. Sen lisäksi kerholla voisi olla hoidettavanaan lintujen talviruokintapaikka.

Mitä tämä vaatisi vanhemmilta? Tärkeintä on aika ja saatavilla oleminen silloin kun kerho tarvitsee oman alamme tuntemusta. Jos jollekulle aika on rahaa siinä määrin, että yhtäkään iltaa ei tällaiseen liikene, voi miettiä omia arvojaan. Oman (tai muiden) lapsen innostuminen jostakin asiasta niin, että siitä tulee ensin hyvä harrastus joka myöhemmin voi johtaa tämän tai läheisen alan opiskeluun ja ammattiin on niin arvokasta ettei sille oikein voi asettaa hintaa. Innostus tai peräti intohimo omaan alaan voi olla pitkälle riittävä kannustin.

Uskon itse että Suomi tulee uudistamaan perusopetuksen, vahvistamaan sen yhteyttä korkeampaan koulutukseen ja muuttuviin ammatteihin, ja saavuttamaan uuden tason sopeutumisessa työelämän ja sosiaalisen kommunikaation muuttuvassa maailmassa. Tämä puolestaan palauttaa meidät korkealle mitä erilaisimmissa arvioissa. Meillä on edelleen maailman parhaat opettajat, koulutus on kaikkien saavutettavissa ja erot maan eri osissa ovat pienet. Itse asiassa olemme paikoitellen jo matkalla Sahlberginkin osoittamaan oikeaan suuntaan. Myös Kirkkonummen eräissä kouluissa saa tarvittaessa yksilöllistä innostavaa opetusta.

0

Kommentit

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija

Kirjoita kommentti

Vieras sunnuntai, 18 elokuu 2019

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0367 sekunnissa.