Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Toimitus Kolmesti murheellinen Metsäpirtti-päätös

Päätoimittajan blogi

Päätoimittajan on välillä päästävä sanomaan, mitä itse ajattelee, sen sijaan, että kertoo aina muista ja muiden ajatuksista. Nämä päätoimittajan omat mielenliikahdukset on kuitenkin syytä erottaa varsinaisista artikkeleista, jotta verkkolehden toimituksellinen taso säilyisi riittävän korkeana.

Kolmesti murheellinen Metsäpirtti-päätös

aiheena Politiikka
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2205
  • 0 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Kirkkonummen dementiakoti Metsäpirtin toiminta on päätetty lopettaa. Sen asukkaat siirtyvät viereiseen Vols-kotiin kolmelle eri osastolle. Päätös on surullinen vanhuksille ja heidän omaisilleen, mutta se on myös erittäin surullinen - tai melkein surkuhupaisa - kertomus kuntamme toimintatavoista.

Vanhojen ihmisten koti katoaa

Jos ajattelee pientä lasta, joka viedään yhtäkkiä pois kodistaan vieraiden ihmisten luokse, ymmärtää, että hän ahdistuu. Kukaan ei halua tehdä sellaista lapselle. Dementikko on hyvin samantapaisessa tilanteessa kuin pieni lapsi: jos häneltä viedään koti, hän on eksyksissä ja peloissaan ja ikävöi. Vaikka hänelle selitetään, mistä on kysymys, hän saattaa tunnin päästä olla yhtä eksyksissä ja peloissaan. Mutta koska hän on isokokoinen, hänen hätänsä ei herätä poliitikkojen tai virkamiesten huomiota.

Metsäpirtin kahdeksan dementikkoa asuvat nyt kodissa. Heidät siirretään laitokseen. Se on surullista. Laitos on kyllä laitokseksi erinomainen, mutta laitos se on silti – ja sen tilat ovat sata vuotta vanhat. Käytäville on asennettava lukittuja portteja, sillä muuten kodissaan vaeltamaan tottuneet dementikot eivät ole turvassa. Vapaasti Metsäpirtissä kulkeneet vanhukset laitetaan siis lukkojen taakse.

Vols-kodin hoitajat ovat pidettyjä ja ammattitaitoisia ja talossa on hyvä henki. Suuri laitos toimii kuitenkin aivan eri ehdoilla kuin pieni, kahdeksan asukkaan omakotitalo oman pihan ja marjapensaiden keskellä.

Vastaisuudessa metsäpirtin asukkaat pääsevät ulos vain, kun jollakulla on aikaa viedä heidät sinne. He eivät enää voi kuunnella omaa musiikkiaan rauhallisessa olohuoneessa, sillä he jakavat ison salin 14 muun laitospotilaan kanssa. He eivät enää voi nukkua aamulla rauhassa, sillä osastolla alkaa aamujumppa. Hälinä pelottaa monia heistä. Vieraat seinät pelottavat monia heistä. Suljetut portit pelottavat monia heistä.

Nämä kahdeksan vanhaa ihmistä säästävät joulukuun lopusta alkaen kahden yöhoitajan palkan verran meidän varojamme. Kiitos vain, se on kovin ystävällistä. En silti ole aivan varma siitä, onko juuri tämä se säästökohde, josta itse olisin mieluiten kunnan palveluita leikannut. En ole varma siitäkään, toimiko perusturvalautakunta niiden arvojen pohjalta, joita äänestäjänä kannatan.

Tehtiinkö päätös vai eikö sitä tehty?

Metsäpirttiä koskevassa päätöksenteossa oli muutakin surullista kuin tehdyn päätöksen sisältö. Tapa, jolla päätös tehtiin, ei saa kovin korkeaa arvosanaa.

Metsäpirtin toiminnan lakkauttamispäätös tuntui syntyneen osin vahingossa. Lautakunta hyväksyi yksimielisesti perusturvajohtajan heille esittelemän asian - kyselemättä ja keskustelematta. Kukaan ei vaatinut asian jättämistä pöydälle, jotta olisi ehtinyt ottaa selvää, mistä Vols-kodin yhden osaston lakkauttamisesta oikein oli kyse. Puheista päätellen kukaan ei päätöstä tehtäessä tiennyt, millainen paikka Metsäpirtti on. Se on surullista.

Surullisempaa on kuitenkin se, että osa lautakunnan jäsenistä ja ilmeisesti koko kunnanhallitus kuvitteli, ettei päätöstä ole vielä tehty ja että se käsitellään vielä uudelleen budjetin käsittelyn yhteydessä. Kunnanhallitus olisi voinut ottaa Metsäpirtin omaan käsittelyynsä – ja sekä Volsin henkilökunta että vanhusten omaiset kuvitteli näin tapahtuvankin, sillä kunnanhallituksessa istui henkilöitä, jotka ehdottomasti vastustivat Metsäpirtin toiminnan lakkauttamista. Mutta kunnanhallituksessa kukaan ei sanonut sanaakaan, joten lautakunnan päätöksestä tuli lainvoimainen.

Kun omaiset kyselivät päätöksen perään, vielä joulukuun alussakin heille vakuuteltiin, ettei mitään virallisia päätöksiä ole vielä tehty.

Poliitikkomme eivät siis osaa kuntalakia riittävän hyvin voidakseen tehdä sellaisia päätöksiä, joita he todella haluavat tehdä. Virkamiehemme taas tuntuvat olevan sitä mieltä, että jo poliitikot eivät osaa asiaansa, se on poliitikkojen ongelma. Virkamies toimii yleensä järjen ja talouslukujen perusteella. Poliitikkojen tehtävä on ratkaista arvokysymyksiä. Jos poliitikot eivät osaa käyttää heille suotuja vaikuttamiskeinoja, eivät virkamiehet niitä poliitikoille tyrkytä.

Toiset päätökset ovat ikäviä, mutta ne on siitä huolimatta tehtävä. Voi olla, että tässä taloustilanteessa poliitikot olisivat arvokeskustelun jälkeenkin päätyneet lakkauttamaan Metsäpirtin toiminnan. Se tuntuu kuitenkin väärältä, että poliitikot tekevät päätöksiä vahingossa. On surullista ja pelottavaa, ettei päättäjiemme tahto toteudu siksi, etteivät he ymmärrä kysyä tarkemmin virkamiehiltä tai siksi, etteivät he tiedä, missä järjestyksessä päätökset tehdään tai kenen niitä kuuluu tehdä.

Niinpä vaikka moni toisin kuvittelikin, päätös Metsäpirtistä on tehty ja se on lainvoimainen. Vai onko sittenkään?

Eivätkö ne koskaan opi?

Kolmas surullinen seikka Metsäpirtin päätöksenteossa saattaa vielä kääntää koko asian ylösalaisin. Ei nimittäin ole ollenkaan varmaa, että lainvoimaista päätöstä on sittenkään tehty. Kunta nimittäin unohti taas kerran kuulla asiassa asianosaisia eikä asianosaisille ole annettu tehtyä päätöstä lainmukaisesti tiedoksi. Jos huhut pitävät paikkansa, asiaa ei edes unohdettu: kuulematta jättämisestä annettiin työntekijöille selvät ohjeet. (Tämä on tosin pelkkä huhu, jota kukaan henkilökuntaan kuuluva ei ole vahvistanut. Voi olla, että yt-menettely pelottaa kaikkia.)

On samantekevää, oliko kuulemisen laiminlyönti vahinko vai ei. Laki on asiasta sangen selvä. Kuulemisvelvollisuuden laiminlyönteihin on suhtauduttu hyvin vakavasti, sillä tuo pieni unohdus ei ole aivan pieni unohdus. Se uhkaa yhtä demokratiamme tärkeimmistä tukipilareista. Asianosaisille on kerrottava päätöksistä jo valmisteluvaiheessa, ennen päätöksen tekemistä, jotta he voisivat ottaa kantaa, tuoda kaikki asiaan vaikuttavat seikat harkittavaksi  ja vaikuttaa päätöksentekoon.

Jos asianosaisille olisi kerrottu etukäteen, he olisivat ottaneet yhteyttä perusturvalautakunnan jäseniin. Asiaa ei silloin olisi päätetty ainakaan keskustelematta tai yksimielisesti. Seuraavaksi asianosaiset olisivat ottaneet yhteyttä kunnanhallitukseen, joka olisi varmasti havahtunut ajoissa. Juuri tämän takia kuulemisesta on säädetty laissa. Ja juuri tämän takia se ehkä on niin vaikeaa joillekin virkamiehille.

Metsäpirttiä koskevassa päätöksentekoprosessissa lakia ei ole noudatettu. Päätös ei siis ilmeisesti näin ollen ole lainvoimainen. Asianosaisilla on mahdollisuus tehdä asiasta valitus ja jos niin käy, päätöstä ei voida laittaa täytäntöön ainakaan joulukuun lopussa.

Jos omaiset haluavat pitää vanhusten oikeuksista kiinni, kannattaa ottaa tarkkaan selvää, mikä on oikea valituskohde ja milloin viimeistään kirjallinen valitus on jätettävä. Aikaa ei ole paljon. Neuvoa kannattaa ehdottomasti kysyä ammattitaitoiselta juristilta eikä esimerkiksi vain AVI:n virkamiehiltä. Jos pitää paikkansa, että henkilökuntaa on todella kielletty kertomasta asiasta, kyse on jo tahallisesta lain rikkomisesta. Tällöin on mahdollista, että poliisikin saattaisi olla kiinnostunut asiasta.

Surullista on, että Kirkkonummella on tehty viimeisen parin vuoden aikana sama virhe jo useaan kertaan. Monesti päätöksentekoprosessissa tehty virhe ja siitä seurannut päätösten purku on ollut asianomaisten mieleen, mutta päätökset on tehty myöhemmin uudelleen lain vaatimassa järjestyksessä, joten ilo on ollut lyhytaikainen. Paha mieli on vain pitkittynyt ja epätietoisuus tulevasta on vaikeuttanut toimintaa.

Moinen päätöksentekoprosessi on myös tullut kunnalle erittäin kalliiksi. Luulisi, että tehdyistä virheistä olisi otettu oppia, asiaan olisi jo ehditty kiinnittää huomiota ja henkilökuntaa ohjeistaa paremmin. Lieventävänä asianhaarana on kuitenkin todettava, että vanhaa hallintojohtajaa lain kirjain ei ehkä ole kiinnostanut, mutta uusi hallintojohtajamme on juristi, eikä lainkaan tyytyväinen kunnan toiminnan tasoon. Hallintojohtaja ei vain ehtinyt olla montaakaan viikkoa töissä, kun hänet pantiin hoitamaan sekä kuntaliitosselvitystä että yt-menettelyä, joten on ymmärrettävää, ettei hän ole vielä ehtinyt puuttua virkamiestensä lakitietämyksen selviin aukkoihin. Kuntalaisen on siis edelleen syytä pysyä tarkkana.

Mitä Vols-kodin henkilökuntaan tulee, he toimivat ylempää tulleiden ohjeiden mukaan. Ei kuulu hoitajan eikä edes ylihoitajan velvollisuuksiin valvoa, ovatko toimialan johtavat virkamiehet ja päätöksiä tekevät poliitikot muistaneet noudattaa lakia. Ja jotta omaisille ja ruohonjuuritason työntekijöille ei jäisi vääriä käsityksiä mainittakoon, että myös vaatimus säästöistä on tullut Vols-kotia ylemmiltä tahoilta.

Päätöksenteon läpinäkyvyyttä pitäisi lisätä, jotta vääriä ihmisiä ei syytettäisi turhaan tilanteista, joille he itse eivät mahda mitään ja jotta työpaikkojen ilmapiiri ja henkilösuhteet eivät suotta kärsisi.

0
Päätoimittajan on välillä päästävä sanomaan, mitä itse ajattelee, sen sijaan, että kertoo aina muista ja muiden ajatuksista. Nämä päätoimittajan omat mielenliikahdukset on kuitenkin syytä erottaa varsinaisista artikkeleista, jotta verkkolehden toimituksellinen taso säilyisi riittävän korkeana.

Kommentit

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija

Kirjoita kommentti

Vieras tiistai, 25 huhtikuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0357 sekunnissa.