Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Jäljillä

aiheena Ympäristö
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 1887
  • 0 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Rantaa pitkin kulki outo vana hangessa, kymmenisen talvea sitten. Sitten silmä havaitsi toisenkin uran. Lunta oli satanut jälkien päälle, mutta selvästi siinä oli jälki. Seurasimme jälkiä: 15 cm leveä, kuin pienen pulkan vetämä ja pieniä painalluksia: Menninkäisiä kalaretkellä? Jäljet päättyivät rantalepän juurakon lonkeroihin, katosivat siellä olevan kolon pimeään syvyyteen.

 

Kalastajamenninkaiset-jarvella-2005

 

Koko kesän minulla oli ikävä niitä. Jälkiä. Veteen ei jälkiä jää, kuin hetkeksi väreilemään. Jos kalastajamenninkäiset olivat täällä talvella, missä ne ovat nyt?

Saimme kanootin. Meloimme tutulla järvellä. Näimme kauniin rauhallisen hiekkapoukaman. Matala vesi oli paljastanut rantakolon. Metsän puolella oli pienempi kolo juuren taitteessa. Kolon edustalla oli veteen kaatunut ranka kuin laituriksi. Hiekalla oli jälkiä...kalastajamenninkäiset kesämökillään!

Viimein tuli talvi taas ja ensilumi, jo marraskuun alussa. Pysähdyimme kosken äärelle. Ensilumessa oli ensijäljet. Hän oli loikkinut kosken reunaa alas. Kävelysillan yli hän oli hiippaillut, puuterilumeen pulkanjälkeä viistäen. Tammikuussa oli kotipuron rannalla kahden kölliäisen lekottelujälki hangessa, liukumäki puroon ja siltarummusta tie alitse. Into kasvoi jäljittäessä, jälkiä löytyikin melkein joka purolta ja joelta, järvenseljiltä ja lopulta jopa meren rantamilta!


Liukumaki-mereen-2012

 

Jokainen löytö ilahdutti yhä enemmän: Tuopa on epeli! Hän hiippailee hämärissä puroja pitkin, ohi markettien parkkipaikkojen ja rakennustyömaiden, siltarummuissa ali teiden ja ratojen. Hän on veden alla kotonaan, jääkaton suojissa, umpipimeässä tosiaan!


Muuttuvassa-maisemassa-2013

 

Vuonna 1854 hänestä kerrottiin:
"Hän asuu järwien, jokien, wirtojen ja muiden wesien myös merenki rannoissa ... Saukolla on hywä näkö mutta huono haju. Hän on willi, kamoksuwainen ja wiekas. Ihmisiä pakenee hän kauas. Ellei hän taida paeta, ottaa hän kowan wastuksen ja puree kowasti ja waarallisesti."

1980-luvulla hänestä kirjoitettiin:
"Nykyisin saukko sijoitetaan uhanalaisten nisäkkäiden listalle niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa... Ruotsin saukkokanta on romahtanut neljännekseen entisestään... saukoissa on todettu erittäin korkeita PCB-pitoisuuksia... seurauksena lisääntymiskyvyn heikkeneminen, puhumattakaan muista vaurioista... Pohjanlajden rantamilla muuan kalastaja muistaa nähneensä viimeiset kaksi saukkoa kevättalvella 1962...Ne hoipertelivat tokkurassa jäällä ja olivat käsin kiinni otettavissa."

2012 sanottiin:
" Saukko runsastui voimakkaasti 1990-luvun alkupuolella... Etelä- ja lounaisrannikolle saukko kotiutui uudelleen vasta 2000-luvulle mennessä. Viime aikoina saukko näyttää myös aloittaneen saariston asuttamisen."

Porkkalan vesille karttaan merkittiin aikoinaan nimi Utterviken. Loojärven rantamilla on Saukkomäki niminen talo. Tänään otus itse käy taas noita paikkoja ihailemassa, liukumäkeä laskemassa ja kalaherkkuja popsimassa. Maailmassa joku asia on siis mennyt parempaan suuntaan, kun saukko pystyy täälläkin taas elämään!

 

Saukkokuvitelma

 

Ps. Jälkihavaintoja on kertynyt yli 100. Sukkelasta sukeltelijasta en ole nähnyt vilaustakaan, tämä kuva on mielikuvituksen tuotetta.

Maare

Lisätietoja:
Suomen maan pedot maalikuwilla selitetyt - Eurén, Gustaf Erik (1854)
Suomen eläimet, Nisäkkäät, Weilin+Göös 1985, s. 250-253
Saukko 2012
Saukon ekologiasta

Utterviken

0

Kommentit

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija

Kirjoita kommentti

Vieras keskiviikko, 20 syyskuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.039 sekunnissa.