Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Toimitus Itsenäisiä pohdintoja

Päätoimittajan blogi

Päätoimittajan on välillä päästävä sanomaan, mitä itse ajattelee, sen sijaan, että kertoo aina muista ja muiden ajatuksista. Nämä päätoimittajan omat mielenliikahdukset on kuitenkin syytä erottaa varsinaisista artikkeleista, jotta verkkolehden toimituksellinen taso säilyisi riittävän korkeana.

Itsenäisiä pohdintoja

aiheena Politiikka
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2135
  • 0 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

Televisiossa taistellaan taas toista maailmansotaa. Kautta maan juhlissa puhutaan sotiemme veteraaneista ja heidän ponnistuksistaan ja käydään sankarihaudoilla. Emme kuitenkaan vietä itsenäisyyttä jatkosodan loppumisen päivänä 19.9. vaan kuudes joulukuuta, jolloin eduskunta hyväksyi Suomen senaatin laatiman itsenäisyysjulistuksen - äänestyksen jälkeen, 12 äänen enemmistöllä.

Miksi emme juhli ihmisiä, jotka poliittisen tarkkanäköisyytensä ja tilannetajunsa ansiosta saivat hankittua Suomelle itsenäisyyden? Miksi emme katsele televisiosta näytelmiä, jotka kertoisivat siitä poliittisesta taistosta, joka eduskunnassa käytiin. Miksei meille edes koulussa opeteta, miksi 88 kansanedustajan mielestä itsenäisyysjulistus oli turha tai väärään aikaan tehty?

Ehkä syy on siinä, että saavutettu itsenäisyys hajosi hyvin pian kansalaissotaan. Suomessa elettiin hyvin samanlaisia aikoja kuin nyt demokratiaa tavoittelevissa arabikevään maissa: itsevaltaisen hallitsijan vallasta pääseminen vapautti meidät kahleista, mutta samalla kärjisti ristiriitoja. Demokratian opettelu ei ollut helppoa, vaikka meillä olikin tuolloin maailman demokraattisin hallintomalli. Ehkä tapamme juhlia itsenäisyyttä muistelemalla sotaa on sittenkin oikea, sillä kansalaissodan repimä Suomi löysi kansallisen yhtenäisyyden vasta, kun itsenäisyyttä oltiin viemässä meiltä.

Itse asiassa Suomen itsenäisyyden historia on hyvin pitkälle sidottu Neuvostoliittoon: Yksikään maa ei olisi tunnustanut Suomen itsenäisyyttä, jollei Leninin johtama bolševikkikansankomissaarien neuvosto olisi tunnustanut Suomen itsenäisyyttä. Emme itse olisi kokeneet itseämme kokonaiseksi kansakunnaksi, ellemme olisi taistelleet neuvostoarmeijaa vastaan. Ja kun Neuvostoliitto hajosi, Suomi luopui nopeasti isosta osasta itsemääräämisoikeuttaan liittymällä Euroopan Unioniin.

Suomi on luultavasti pian luovuttamassa vielä lisää päätösvallastaan EU:lle, kun tiukempaan talouskuriin tähtäävät uudistukset saadaan sovittua. Kurinpidon kohde on toki eteläisessä Euroopassa, mutta yhtä kaikki uudet säädökset ja kurinpidolliset toimintavaltuudet koskevat myös Suomea.

Seuraavaksi keskustelu siirtynee yritysverotukseen, sillä lienee selvää, että taloudellisen tasavertaisuuden nimissä yritysten toimintamahdollisuuksia halutaan harmonisoida. Irlannin kevyet yritysverot ärsyttivät suomalaisiakin, kun Irlanti tarvitsi taloudellista tukea. Irlannin kaltaisten maiden laittaminen kuriin vähentää kuitenkin myös omaa itsemääräämisoikeuttamme. Meidän pitäisi pysähtyä miettimään, mikä on Suomelle tärkeää.

Itsenäistymisen historian lisäksi kaipaisinkin itsenäisyyspäivän juhlintaan julkista keskustelua siitä, miten haluamme maamme itsenäisyyttä vaalia. Haluaisin kuulla viisaita pohdintoja siitä, millainen itsenäisyys on edes teoreettisesti mahdollista maailmassa, jossa suvereenit valtiot ovat menettäneet valtaansa rahan liikkeille ja luottoluokituslaitoksille.

Tällä hetkellä itsenäisyyden teoriaa pohditaan lähinnä kuntakeskustelussa. Valtiovarainministerimme Urpilainen totesi tiedotteessaan, että kuntauudistuksen "kärkitavoite on demokratian vahvistaminen", ja näin ollen "uudistus vahvistaa kunnallista itsehallintoa eikä heikennä sitä". Jos alueelliset vaikutusmahdollisuutemme paranevat, kun espoolaiset pääsevät päättämään asioistamme, voimme olla iloisia myös silloin, kun menetämme suvereenisuutemme EU:lle. Luultavasti sekin vain vahvistaa kansallista itsehallintoamme ja osallisuuttamme.

Ehkä on parasta katsoa vain Tuntematon uudestaan ja olla ajattelematta sen enempää.

0
Päätoimittajan on välillä päästävä sanomaan, mitä itse ajattelee, sen sijaan, että kertoo aina muista ja muiden ajatuksista. Nämä päätoimittajan omat mielenliikahdukset on kuitenkin syytä erottaa varsinaisista artikkeleista, jotta verkkolehden toimituksellinen taso säilyisi riittävän korkeana.

Kommentit

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija

Kirjoita kommentti

Vieras sunnuntai, 19 marraskuu 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0374 sekunnissa.