Tänään vietämme itsenäisyyspäivää. Se on arvokas juhla, mutta onko itsenäisyydellä enää totuusarvoa?

Tänään maksamme eteläeurooppalaisten velkoja pitääksemme yllä yhteiskunnallista järjestystä. Meidän on pakko, sillä maailmalla puhaltavat nationalistiset ja rasistiset tuulet, joiden emme halua yltyvän talvimyrskyksi. Meidän on pakko myös siksi, että Kreikassa kaatuva pankkijärjestelmä kaataisi myös omat pankkimme. Ja tietysti myös siksi, että olemme luopuneet itsenäisen valtion itsenäisestä valuutasta. Kreikan raha on meidän rahamme.

Tänään otamme vastaan influenssarokotuksia, jotka ovat tarpeen, sillä elämme jatkuvassa yhteydessä maailman jokaiseen kolkkaan. Lentoliikenne kuljettaa viruksia melkein yhtä nopeasti kuin tietoverkko omiaan. Kun Aasiassa aivastetaan, meidän on syytä olla varuillamme. Valtakuntamme rajat eivät suojaa meitä enää pahimmilta ja todennäköisimmiltä uhilta.

Tänään mietimme, tuleeko vielä talvimyrskyjä, jotka katkaisevat meiltä sähkön ja vedentulon. Asia on niin, että kehitysmaiden kasvava hyvinvointi näkyy hiilidioksidipäästöjen lisääntymisenä. Ne saavat pian amerikkalaiset kiinni. Emmekä mekään oikein innolla edistä uuden ympäristöystävällisemmän teknologian kehitystä – emme satsaa siihen edes siitä syystä, että se todennäköisesti on tulevaisuuden teollisuudenaloista kaikkein tuottavin ja voisi pelastaa yhteiskuntamme talouden katastrofeilta. Olemme jättäneet sen etuoikeuden naapurillemme Ruotsissa ja Saksassa.

Tänään menetämme työpaikkamme, koska muualla maailmassa on halvempaa tuottaa suomalaista sisua, suomalaisia kännyköitä ja suomalaista paperia. Olemme osa maailmanlaajuista työmarkkinaa, koska kansallista omistajuutta ei juuri enää ole. Raha ei piittaa rajoista enää lainkaan, eikä itsenäisistä valtioista, joille se nauraa.

Tänään lapsemme puhuvat ja kirjoittavat vieraita kieliä paremmin kuin koskaan, koska he tarvitsevat niitä enemmän kuin me ikinä: heidän pelikaverinsa, palveluntarjoajansa, seurustelukumppaninsa, opiskelukaverinsa ja muuten vain juttuseuransa on hajallaan eri puolilla maailmaa. He eivät enää ymmärrä, mitä on olla suomalainen, koska heidän virtuaalimaailmassaan on enemmän merkitystä mangakoulukunnilla ja pelimaailmoilla kuin todellisilla valtioilla. Ja ehkä niin on hyvä.

Jotain sentään vielä on: Pisa-tutkimukset, lahjomattomuustilastot, jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Kansallinen identiteettimme on tänään joukko eri tavoin laadittuja listoja, joista olemme joko ylpeitä tai hiljaa. Niin ja onhan meillä vielä metsät, järvet ja valkoinen lumi.

Tuntematonkin on vielä muutaman vuoden tärkeä, mutta pian aktiivisin osa kansasta ei enää tiedä, mitä Neuvostoliitto tarkoitti eikä osaa vastata uuden maailman uusille sukupolville, kun ne kysyvät, miksi nuo sotilaat oikein sotivat.

Enkä tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Hyvää itsenäisyyspäivää siitä huolimatta. Sytyttäkää illalla kynttilät ikkunoihin. Se on vanha, kaunis tapa.